Puheenvuoro: Kotihoito ei aiheuta heikkoja taitoja

Yle (30.5) ja HS (31.5) uutisoivat Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta, jossa todettiin varhaisemmin päivähoitoon osallistuneiden lasten kognitiivisten taitojen olevan ikätovereitaan paremmat neuvolaikäisenä. Pitkän kotihoidon siis tulkittiin johtavan huonompiin kognitiivisiin taitoihin.

Hämmästyttävän pienenä mainintana oli, että erot tasoittuivat koulussa. Eli käytännössä ne kognitiiviset taidot eivät olleet paremmat, vaan päiväkotiin varhaisemmin lähteneet lapset oppivat neuvolatesteissä mitattavia asioita vähän aiemmin kuin kotihoidossa olleet lapset.

Aika mykistävää olikin kuunnella pääuutisista, että jopa 1—2–vuotiaiden olisi muka suotavaa oppia aina vain aiemmin asioita ja olla naapurin Torstia taitavampi, vaikka se ei millään tavalla näkyisi esimerkiksi jatko-opintomenestyksessä.

Erityisen hämmentävä puoli tässä oli se, että vedetään harhaanjohtavia johtopäätöksiä näin tärkeästä aiheesta. Kyseessä on kuitenkin testi, jolla voidaan seuloa merkittäviä poikkeamia taidoissa ja siten havaita aiemmin esimerkiksi neurologisia häiriöitä – testi ei sovellu siihen, että kisaillaan, tietääkö Pekka päävärit paremmin kuin Matti.

Varsinainen kognitiivisten taitojen tutkimus on paljon muutakin kuin yksi tutkimusmenetelmä. Neuvoloissa tehdään todellisuudessa tarvittaessa jatkotutkimuksia, pohditaan ja ohjataan eteenpäin. Kognitiivisten taitojen arviointiin psykologin tutkimuksessa käytetään useita eri menetelmiä - ja jotta voidaan heikkouksia todeta, siitä täytyy olla viitteitä muuallakin kuin yhdessä tehtävässä vastaanotolla. Tehdään useampia vastaavanlaisia tehtäviä eri tutkimuskerroilla ja pohditaan asiaa yhdessä vanhempien sekä esimerkiksi opettajan ja erityisopettajan kanssa.

Asiahan ei siis ole missään nimessä niin, että kotihoidossa olevien lasten kognitiivinen kehitys olisi jotenkin heikompaa.

Miten tämä sitten päätyi näin isoksi uutiseksi, sitä en tiedä. Pidän kuitenkin virheellisenä sitä, että tulkitaan tämän perusteella suuremman kotihoidon tuen johtavan huonoihin seurauksiin. Asiahan ei siis ole missään nimessä niin, että kotihoidossa olevien lasten kognitiivinen kehitys olisi jotenkin heikompaa. Kotihoidossa olevat lapset oppivat omassa tahdissaan erilaisia asioita, ihan niin kuin päiväkodissakin olevat lapset, ja kognitiiviset taidot rakentuvat ympäristön ja yksilön ominaisuuksien yhteisvaikutuksessa vielä pitkälle aikuisuuteen.

Meillä Suomessa ei ole ollut mitään ongelmia lasten ja nuorten älyllisessä kyvykkyydessä. Sen sijaan tunnepuolen kehityksen ja perheiden hyvinvoinnin kanssa painiskellaan valtakunnallisesti ihan urakalla: esimerkiksi meillä Itä-Savon sairaanhoitopiirissä Sosterissa Perhepalvelukeskuksen asiakasmäärä oli vuonna 2017 yli kaksinkertainen vuoteen 2013 verrattuna. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla hoidetaan muun muassa mieliala- ja ahdistuneisuusongelmia moninkertaisesti muutaman vuoden takaiseen verrattuna.

Kotihoidon monipuoliseen tukemiseen, perheiden hyvinvointiin ja myös laadukkaaseen päivähoitoon on siis ehdottomasti syytä panostaa jatkossakin ja ennen kaikkea vahvistaa siten niin fyysistä kuin psyykkistäkin kehitystä. Tunnepuolen kehitys ja perheen hyvät vuorovaikutussuhteet eivät saa jäädä kognitiivisten taitojen arvostuksen jalkoihin.

Se, onko kotihoito vai päivähoito perheen ja lapsen tilanteeseen sopivin, on monesta näkökulmasta yksilöllisesti harkittava asia. Lapsen tarpeet ovat ensisijaisesti rajat ja rakkaus – tietoja kyllä ehtii karttua koulupolun aikana.

Annukka Niemelä
Psykologi
Itä-Savon sairaanhoitopiirin
kuntayhtymä Sosteri

Uusimmat uutiset