Puheenvuoro: Kristinusko ja historia

Raamatuntutkimus on jo kauan sitten selvittänyt, että Vanhan testamentin kirjat eivät ole syntyneet yhdeltä istumalta, vaan on tehty useista suullisista ja kirjallisista lähteistä, sekä useiden kirjurien toimesta, useiden vuosisatojen aikana.

Viime vuosikymmeninä tähän kritiikkiin on vastattu kiinnittämällä yhä enemmän huomiota niin sanottuun dokumentoituun evidenssiin eli tapauksiin, joissa samasta tekstistä on olemassa useampia eriäviä versioita. Masoreettinen teksti, joka on ollut Vanhan testamentin käännösten perustana, on heprealaisen Raamatun eli Tanakin käsikirjoitus.

Kommunismin vaikutus länsimaiseen yliopistomaailmaan oli 1970-luvulla varsin voimakas, jota voidaan kutsua kommunismin kulta-ajaksi. Marxin ja Engelsin kehittelemä sosialismin ideologia pyrki kiistämään Jeesuksen olemassaolon ja se oli marxilaisuuden virallinen oppi. Heidän esille tuomansa ajatus on säilynyt nykypäiviin asti. Kyseisen mielipidemuokkauksen hedelmiä ovat vapaa-ajattelijat pyrkineet perustelemaan esimerkiksi Earl Dohertyn kirjoituksiin nojautuen, joissa kielletään Jeesuksen historiallinen näkökanta. Aivan samantyyppinen kielteisyys on vallalla joissakin piireissä, jossa kielletään holokausti koskaan tapahtuneeksi.

Historiankirjoitukset Jeesuksesta Raamatun ulkopuolisista lähteistä ovat niukkoja, selittyen Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna, niiden olleen vähemmän merkityksellisiä verrattuna Rooman keisareiden elämänkuvauksiin. Tiberiuksen hallintokauden merkitys oli yleisesti ottaen varsin vähäinen. Kuitenkin roomalaisista lähteistä voimme löytää kyseiseltä ajalta Jeesuksesta kertovaa tietoa neljästä lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.

Juutalainen historioitsija Flavius Josefus, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla on historian lähteenä paljon tärkeämpi Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä, kuin esimerkiksi Babylonian Talmudin todistus, johtuen teoksen myöhäisestä kokoamisen ajankohdasta.

Josefuksen Jeesukseen liittyvät maininnat ovat säilyneet meidän päiviimme asti, vaikka Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jKr. tuhottiin suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joka taas selittää sen, että juutalaisistakaan lähteistä tietoa Jeesuksesta ei ole juurikaan saatavissa.

Josefus kirjoittaa: ”Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.”

Roomalainen historioitsija Tacitus kertoo kirjassaan Keisarillisen Rooman Historia, keisari Neron syyttänen kristittyjä Rooman palosta. ”Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla.”

Valitettavasti hänen aikalaiskirjoituksensa vuosien 29—32 ovat kadonneet, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta. Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä.

Jerusalemin Heprealaisen Yliopiston Professori Schlomo Pines julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, jossa kirjoitetaan: ”Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.”

Historioitsija Julius Africanuksen Maailman historiassa (220 jKr.) kerrotaan kolmen tunnin pimeydestä Jeesuksen kuoleman yhteydessä, samasta asiasta mainitsee Tellus: "Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat."

Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.

Joistain käsikirjoituksista on löydetty interpolaatioita, joka tarkoittaa, että käsikirjoitukseen on lisätty sanoja, lauseita tai kokonaisia jaksoja tai poistetaan tai muunnetaan alkuperäistä tekstiä. Edellä mainituissa ei historiantutkijoiden mukaan sellaista kuitenkaan voida löytää. Jeesus Nasaretilainen on myös historiallisessa kontekstissa varsin vahvasti todistettu, jonka perusteella marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta voidaan nähdä pseudodokumenttina. Pseudohistoria on historiantutkimusta, jonka tutkimusmenetelmät eroavat yleisesti käytössä olevista historiantutkimuksen menetelmistä.

Matti Turunen
Savonlinnan kesäasukas

Luetuimmat