Luontokolumni: Elokuun loppu

Itä-Savon luontokolumnisti Pekka Mäkinen havainnoi tuoreessa kolumnissaan luonnon vivahteita elokuun lopun luonnosta.

Ei meinaa saada itseään liikkeelle, kun loman lopussa seisahtuu katselemaan miltei tyventä järvenpintaa. Puhtaan kuulaalla taivaalla vaeltaa verkkaan yksittäisiä pumpulipilviä. Mökillä on työt tehty. Vene on vielä valmiudessa, muutamia kuivuneita koivunlehtiä on laskeutunut perätuhdolle ja pohjalle.

Vaistomainen vilkaisu rakennuksen suuntaan, puoliso ravauttaa pöytäliinaa kuistilla, ne lakastuneet kehäkukkien terälehdet. Jos vielä viimeisenä mökkipäivänä soutaisi pohjaongelle. Illalla ehtii huuhdella suomut ja muut roinat talven tieltä ja kääntää paatin nurinpäin. Onpahan kevätkesäksi valmiina viemään katiskat. Tuohon ne aina, syvänteen reunalle, pienen matkan päähän kaislikosta. Siitä on kutuahvenia ja haukia hyvin antanut.

Tulleeko lie kalareissu vai tämmöistä paatissa torkkumista.

Vesiliikenne on hiljentynyt. Vettä pitkin kantautuu etäältä mökkiläisten askareiden ääniä. Vielä muutama pitkä aironveto, josko se palsin reuna niillä main. Miten osuikin kahdeksaan metriin, ankkurinarua vapaaksi muutamia metrejä. Leppeä tuulenhenki heijaa paattia kun ei ole liian lyhyessä narussa.

Tulleeko lie kalareissu vai tämmöistä paatissa torkkumista. Jopa riuhtaisi, mikä kumma mahtaa nousta. Lahna, eikä aivan pieni. Savustuspönttö tuli jo hiissattua liiteriin, mutta helppo se sieltä on kantaa takaisin pihaan. Leppälastuja saa vuoltua haloista. Pitää muistaa rannan katajasta riipaista muutama oksa mausteeksi. Samankokoisen kun vielä saisi. Nyt on kyllä ahven, tempoo siihen malliin, ei aivan mitätön, ahveneksi. Kolmisensataa grammaa. Miten lie, jos vaihtaisi punakeltaisen jigin siimaan, ahvenenmieleisen. Taas ahven, melkein samankokoinen.

Pihassa näkyy auto, kenellähän on tuon värinen. Jaaha, Lassen porukka on palannut pohjoisesta. Olisi ollutkin liian hyvää ollakseen totta, että rauhassa savustaisimme kaloja, istuisimme keinussa laskeutuvaa aurinkoa ihaillen.

Se on itse Lasse joka näyttää seisoskelevan laiturilla toimettomana.

”Toitko niin että riittää siskosi porukoillekin, hehe!”

Lasse ottaa hymyillen kokkapuusta kiinni ja liu’uttaa veneen rantahiekalle.

"Katsopas ukkoa"! Lasse myhäilee. ”Sieltä kohta Senjan perhe poikkeaa ohikulkumatkalla!”

Nytpä kuulevat ranta- asukkaat, jotka eivät vielä ole palanneet sorviensa ääreen, ketä meille on lisäksi tulossa.

Ampiaisia alkaa kiehnätä kalanperkeiden innostamana. Yksi istuu kädenselälle. Kuuluu auton moottorin ääni. Lasse menee ottamaan vieraat vastaan. Latelen ahvenet savustuspöntön ritilälle. Lahnat saavat odottaa tovin suolattuina. Tuvassa kysyn puolisolta, mistä ne hillatölkit pöydällä ovat peräisin. Lassen porukoilta, kuulemma. No, olkoot savukalat vaikka niistä lakoista, ajattelen hyvilläni. Ja jospa se siinä paatin keikauttamisessa apuna.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.