Luontokolumni: Vyöhykekateuden monia puolia — "Johan siinä syke nousee jos ”oman paikan” liepeillä on auto pysäköitynä tai polkupyörä nojallaan"

Itä-Savon luontokolumnisti Pekka Mäkinen pohtii tuoreessa kolumnissaan vyöhykekateutta ja sitä, kuinka sitä esiintyy niin kalastus-, marjastus- kuin lintuharrastajienkin apajilla.

Otsikko ei liity ensisijaisesti kalastajiin, vaikka kyseinen tuntemus yleisesti liitetään tuohon harrastaja- ja ammattikuntaan. Puutarha harrastajille vyöhykejako on tuttu, jopa välttämätön lähtökohta. Ilman vyöhykekarttaa tulee suoritettua virhehankintoja ja taloudellisen tappion lisäksi koituu harmitusta. Meille siirrettiin tänne Sulkavalle Pirkanmaalla erinomaisesti vihannoinut kultasadepuun taimi. Alue on vyöhykekarttaa silmäillessä miltei samaa, eli kakkos- tai kolmosvyöhykettä, mutta niin vain kävi, että terhakka taimi ei jaksanut talvehtia vaan nuupahti kevään tullen.

Lievää vyöhykekateutta sai aikaan myös tätini keväinen soitto Vihdistä, missä kuulemma sinivuokot puskivat kukintojaan pälvipaikoista ja valkovuokot jo odottivat vuoroaan. Siinä vaiheessa meillä vielä lisättiin pitovoiteita suksiin.

Lintuharrastajakaan ei välty ainakin rivien välissä kytevästä kateudesta, jota ei sovi tietenkään ääneen tunnustaa. Tiira-lintukannasta saa näinä aikoina lukea päivitettyjä tuloksia ja havaintoja mm. hanhimuutosta. Kun Pohjois-Karjalan hanhihavainnot yltävät syyskuun puolivälin jälkeisinä päivinä muutamien satojen parvista jopa muutamiin kymmeniin tuhansiin lintuihin, jää Etelä-Savolle lähinnä rippeet. Yksittäisiä runsaampia lintutokkia toki meillekin riittää, mutta Pohjois- Karjala niittää tänä syksynä kiistatonta mainetta lintumäärissä.

Lievää vyöhykekateutta sai aikaan myös tätini keväinen soitto Vihdistä.

Sikäläisille emme varsinaisesti ole kateellisia emmekä kitkeriä, vaan ennemminkin luoteistuulelle, joka painaa Pohjois-Venäjältä muuttavia lintuja sinnikkäästi idän suunnalle. Kovin toivoisin tuulta vaikkapa itä-koilliselta. Hanhet ovat tutkitusti mieltyneet läntisempään lentoreittiin, ne kokevat Suomen puolella lentämisen turvallisemmaksi kuin Venäjän Karjalan ylityksen. Syynä pidetään Venäjällä tapahtuvaa metsästystä. Jotenkin nousee pala kurkkuun kun ajattelee riistalintuina hanhia, joilla on elinikäinen parisuhde. Voi vain kuvitella miltä jopa kolmekymmentävuotiaaksi elävästä linnusta tuntuu, kun matkaa on jatkettava ilman puolisoa.

Sieni- ja marjapaikoista ei toreilla huudella. Johan siinä syke nousee jos ”oman paikan” liepeillä on auto pysäköitynä tai polkupyörä nojallaan. Pyörän tarakalla pärekori vähän kuin kurillaan merkkinä että sienessä ollaan ja satoa on.

Tänä syksynä sateita likeni sentään sen verran, että erimerkkisiä hatullisia ja lakillisia nousee sieltä täältä. Tästä syystä syke ei ole pahemmin kiivaillut vaikka poimijoita vaikuttaa olevan mukavasti maastossa. Meillä alkavat olla keltavahverot talven turvaksi hankittuna. Vielä kun suppilovahveroille kelejä riittäisi, niin hyvällä syyllä voi toivottaa väen metsiin termosten ja eväiden kera samoamaan.

Uusimmat uutiset