Muistokirjoitus: Irma Ilona Mikkonen

Muistokirjoitus: Irma Ilona Mikkonen

Ilona-äitini, mummo, isomummo nukkui rauhallisesti 2.3.2019 ikiuneen 93-vuotiaana.

Hän oli syntynyt 31.3.1925 Kerimäellä. Ilonan nuoruusvuodet olivat rankkoja. Äiti kuoli hänen ollessa kouluikäinen.

Sisarusparven vanhimpana hän joutui kantamaan suureen vastuun siskon ja veljien hoitamisesta yhdessä isänsä Albinin kanssa. Tulipalokin tuhosi heidän kotinsa tässä elämän vaiheessa. Mummo kertoi, että isän työkaverit keräsivät heille vaatteita ja rahaa, kun kaikki tuhoutui.

Niiltä ajoilta varmaan oli peräisin Ilonan sinnikkyys ja peräänantamattomuus myöhemmissä elämän vaiheissa.

Ilona aloitti työelämänsä kahvilassa tarjoilijana. Työt jatkuivat rahastajana linja-autossa naimisiin menoon saakka vuoteen 1951, jolloin hän jäi kotiäidiksi.

Jorma-isämme kuoltua 1963 Ilona oli joitakin vuosia töissä Schaumanin vaneritehtaalla.Varsinaisen työuran hän teki Mertalan koulun keittiössä keittiöapulaisena. Siellä hän työskenteli eläkkeelle siirtymiseensä asti. Lasten parissa oleminen oli antoisaa. Hän piti työstään sekä työkavereistaan. Hyvä kunto oli myös osaltaan peräisin näiltä ajoilta, sillä hän ajoi vuosien ajan polkupyörällä työmatkat Heikinpohjasta Mertalaan.

Nuorempana mummo harrasti maalaamista ja piirtämistä. Niiltä ajoilta hänelle jäi mieltymys kirkkaisiin väreihin. Lähipiiri sai paljon ahkeralta kutojalta villasukkia. Älynystyrät pysyivät virkeinä ristikoita ratkoessa eikä dementia häntä vaivannut. Piätalloo Ilona luki mielellään. Kalaruoka oli herkkua. Lähipiirin kalamies piti huolen, että ”kalloo” riitti aina pöydässä”.

Mummo rakasti kauniita vaatteita. Kirkkaan väriset ja oranssin sävyiset sekä nuorekkaat vaatteet olivat hänen mieleensä. Rollaattorilla liikkuessaan ja kaupoissa käydessään olivat myyjät ihmetelleet, että ei kyllä toista yli 85-vuotiasta täällä nähdä vaatteita hypistelemässä ja ostelemassa.

Ilona seurasi hyvin aikaansa lukien aktiivisesti sanoma- ja aikakausilehtiä. Televisio oli tietenkin aina auki. Hän otti tarvittaessa napakasti kantaa ”herrojen” tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.

Mummo oli hyvin eläinrakas. Keittiön sokerimuurahaisiakaan ei saanut myrkyttää, sillä eiväthän ne mitään pahaa olleet kenellekään tehneet.

Yksin asuessaan Ilonalla oli aina eläin seuranaan. Viimeisin uskollinen seuralainen oli Misu-kissa. Misun kanssa hän sai elää loppuvuodet omassa kodissaan.

Iän karttuessa sisareni Riitan antama hoitoapu oli erityisen tärkeää, jotta Ilona kykeni kotona asumaan. Kodinhoitajat tekivät lisäksi kotiin hoitokäyntejä. Välillä Ilona kyllä valitti, että ovi käy liian usein eikä omaa rauhaa ollut. Huolenpitoon hän oli kuitenkin tyytyväinen, vaikka viimeiseen saakka halusi toimia itsenäisesti.

Mummo sanoi usein viimeisen vuoden aikana elävänsä kuin Englannin kuningatar Elisabetti.

Ilonan kanssa oli helppo tulla toimeen. Hän sanoi asiat erittäin suoraan tarvittaessa vaikka voimasanoja käyttäen. Hän painotti elämänohjeenaan, että olkaa oma itsenne ja älkää antako kenenkään toisen polkea ihmisarvoanne, ja puolustakaa heikompiosaisia

Vaikka Ilona asui yksin kotonaan ei hän ollut yksinäinen. Mummo puhui usein hänelle niin rakkaasta lähipiiristään. Siitä piti tietenkin välillä myös huolta kantaa. Hänen ”pittää tietee miten kullakin mennöö. Näin hän halusi olla mukana läheistensä elämässä. Asuintalon käytävän ystävien ”rollausporukka” ja ”meidän poika” olivat Ilonalle läheisiä. Heidän tuellaan hän sai lisää elinvoimaa.

Tämä sosiaalisuus ja välittäminen olivat yksi pitkän iän salaisuuksista. Ilona sanoi usein, että pitäkää yhteyttä ja osoittakaa välittävänne toisistanne.

Näin, kun me lapset, lapsenlapset ja ystävät elämme, on Ilona läsnä aina sydämissämme. Mummo oli meidän perheemme sankari. Hänen mielestään lapset ja lapsenlapset olimme hänen parhaimmat ja kirkkaimmat mitalinsa.

Ilona-mummolla on nyt hyvä olla siellä tähtenä taivaalla enkelten joukossa meille valoa antamassa.

Olet aina muistoisamme meille niin Rakas Ilona. Elämäsi jätti pysyvän jäljen tulevaisuuteemme.

Hannu Mikkonen

Kirjoittaja on Ilona Mikkosen poika.