Muistokirjoitus: Alvi Levonen

Alvi Levonen.
Alvi Levonen.

Kerimäen pitkäaikaisen kunnansihteerin Alvi Levosen elämä alkoi Laatokan Karjalassa Impilahden Kerisyrjän kylässä elokuussa 1931. Elämän alkua väritti isän varhainen kuolema ja sota-aika evakkomatkoineen. Vaikka elämässä oli paljon murhetta, Alvi muisti lapsuutensa onnellisena ja vaiherikkaana. Sodan jälkeen perhe sai asutustilan Savonrannalta Pyöreissaaresta.

Sota-aika teki Alvin kouluajasta repaleisen, vaikkakin tiedonjano piti pojan kirjastojen aktiivisena käyttäjänä. Veljen esimerkin mukaisesti hänkin kävi Liperin Siikasalmen maamieskoulun. Varusmiespalveluksen jälkeen Alvi pääsi Niittylahden kansankorkeakouluun ja harjoittelijaksi Savonrannan kuntaan.

Ennen harjoittelua Alvi suoritti Savonlinnan lyseossa keskikoulun arvosanat. Työtehtäviä kertyi ennen Yhteiskunnallisen korkeakoulun opiskeluja mm. Punkaharjulla ja Kiteellä, josta löytyi myös Maire-vaimo vuonna 1956.

Opiskelujen jälkeen nuori perhe muutti Rautavaaralle, jossa Alvi työskenteli sosiaalisihteerinä ja lastenvalvojana. Myös Heinolan maalaiskunnassa Alvi oli sosiaalisihteerinä. Asiakkaiden elämän vaikeudet antoivat kuitenkin Alville hyvän mielen, sillä hän pystyi konkreettisesti auttamaan ihmisiä.

Ura kunnansihteerinä alkoi Heinävedellä vuonna 1961 ja jatkui Kiteellä 1962. Vuodesta 1966 alkaen Alvi Levonen työskenteli eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1994 saakka Kerimäen kunnansihteerinä. Tehtäviin kuului myös kunnan asuntosihteerin ja alkoholitarkastajan työt.

Alvi Levosen työura sijoittui aikaan, jolloin Suomen kunnallishallintoa ja sen tarjoamia palveluja kehitettiin voimakkaasti. Yhtenä haasteellisimpana työtehtävänä oli mm. Kerimäen Terveyskeskuksen ja vuodeosaston rakentaminen, jonka töiden organisointiin kunnansihteeri joutui.

Samaan aikaan ajoittui kirkonkylän asutusalueiden laajeneminen ympäröiville peltoalueille, joiden katujen nimistöissä näkyy edelleen Alvin paikallishistorian ja henkilöiden tuntemus. Työtehtävissään Alvi oli ystävällinen ja avulias niin kuntalaisia, luottamushenkilöitä ja työkavereita kohtaan. 1970-luvulla poliittinen ilmapiiri oli vielä jakautunut ja johtavat luottamushenkilöt moittivat Alvia siitä, että hän suhtautui kaikkiin luottamushenkilöihin tasapuolisesti puoluekannasta huolimatta.

Työtehtävien lisäksi Alvilla oli lukuisia luottamustoimia, joista pitkäaikaisimpia olivat Varkauden ortodoksisen seurakunnassa sekä Itä-Karjalan kansanopistossa. Kotiseutuliitto myönsi Alville kunniamerkin pitkäaikaisesta työstä.

Alvin inhimillinen maailmankatsomus perustui hänen elämänkokemukseensa sekä laajaan kirjallisuuden tuntemukseen, sillä Alvi oli koko aktiivielämänsä kirjastojen suurkuluttaja. Vaikka muistisairaus väritti Alvin viimeisiä vuosia, antiikin historiaa käsitellyt taideohjelma kiinnosti Alvia herkeämättä vielä viikko ennen hänen kuolemaansa.

Isänpäivänä Alvin elämä päättyi 88-vuoden jälkeen. Isää, ukkia ja isoukkia jäivät kaipaamaan Astan, Kimmon ja Suvin perheet sekä lukuisa joukko sukulaisia ja ystäviä.

Suvi Korhonen
Kirjoittaja on Alvi Levosen tytär