Muistokirjoitus: Esko Mielonen 1937—2019

Muistokirjoitus: Esko Mielonen 1937—2019

Maanviljelijä Esko Ilmari Mielonen syntyi 24.1.1937 ja kuoli vakavan sairauden murtamana 7.1.2019 Kerimäellä. Esko teki elämäntyönsä viljelemällä kotitilaa Kerimäenkylän Pitkämäellä. Mallikelpoisesti hoidettujen maa- ja karjatalouden töiden ohella Eskolla oli ideoita, tarmoa ja taitoa henkisen viljelyn pitkillä saroilla.

Esko kuvasi kotitienoonsa elämää siveltimellä, kameralla ja kynällä. Kuvat kiehtoivat lahjakasta miestä, mikä johti muhkean valokuvakokoelman syntyyn. Vanhoista kuvista kuvateksteineen syntyi kiehtovia näyttelyitä. Eskon kuvat, kartat ja piirrokset ovat elävöittäneet montaa Savonlinnan seudun tietokirjaa ja tapahtumaa. Entä miehen käsiala? Se oli kuin alan mallioppaista.

Esko Mielonen oli ponteva Suomen historian, erityisesti kotiseutunsa historian, tutkija ja tuntija. Hänen panoksensa oli keskeinen syksyllä 1988 julkaistussa Anttolan– Kerimäenkylän–Simpalan kylähistoriassa. Kirja sai Kerimäen kulttuuripalkinnon. Kylähistorian antia suunnattiin Anttolan alakoulun kotiseutuopetuksen tarpeisiin. Kirjan ja sen aineistojen pohjalta jalostui perinnereitti kesäkuussa 2003. Reitin opastetaulujen tekstien, karttojen ja piirrosten laadinnassa Eskon osuus oli ratkaiseva.

Kerimäki-seura oli Eskolle tärkeä areena. Hän oli pitkäaikainen seuran johtokunnan jäsen. Mies kulki kokouksiin Kerimäen kirkonkylään ja aineistojen keruumatkoille lähikyliin polkupyörällä. Eskon ”puumerkki” näkyi ja näkyy monessa; hän suunnitteli Kerimäki-seuran logon 1996. Viisas kotiseutumies valittiin Kerimäki-isännäksi 1996–98.

Kotiseudun historian tutkija, tallentaja ja kirjoittaja Esko Mielonen oli luontainen lahjakkuus. Kansakoulupohjalta tämä itseoppinut mestari ylsi erinomaisiin tuloksiin; esimerkkinä vaikkapa tarkasti piirretyt ja väritetyt kyläkartat Kerimäen vanhasta kirkonkylästä – 1700-luvun Kerimäenkylästä. Vielä kypsällä iällä Esko hakeutui täydennyskoulutukseen. Hän oli tarkkaavainen opiskelija Helsingin Yliopiston järjestämillä kirjoittajakursseilla 1990-luvulla. Opinsaunassa hän varmisteli sitä, että kynä pysyi terävänä.

Kotiseudun ”kinkeripiirien” lisäksi rajantakainen Karjala kiinnosti kotiseutumiestä. Esko osallistui 2000-luvun alussa Maaseutukeskuksen järjestämille matkoille Aunukseen, Itä-Karjalaan. Karjalainen kulttuuri kaikkinensa ja isäin sotapolut aiheuttivat sen, että Eskon kamera kävi tiuhaan ja lehtiöt täyttyivät sekä teksteistä että piirroksista.

Esko Ilmari Mielonen oli ihmisenä maanhiljainen, monitaitoinen, lahjakas ja avulias uurastaja. Hän toimi vähäeleisesti, muina miehinä, itseään korostamatta. Teot puhuivat puolestaan. Onneksi Eskon ansiot huomattiin aikoinaan ja ajoissa myös Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastossa. Rahasto jakoi keväällä 2009 elämäntyöpalkintona 5 000 euroa maanviljelijä Esko Mieloselle. Palkinnon perusteluina mainittiin muun muassa monipuolinen Kerimäen seudun paikallishistorian tallennus.

Heikki Kupiainen
Kirjoittaja oli Esko Mielosen ystävä.