Muistokirjoitus: Esko Kosonen

Esko Kosonen.
Esko Kosonen.

Esko Kosonen kuoli Savonlinnassa 85-vuotiaana 17.6.2019. Hän oli syntynyt Jaakkiman Oppolan kylässä 16.2.1934 Maria ja Juho Kososen perheen viidestä lapsesta nuorimpana.

Esko Kosonen perheineen lähti ensimmäiselle evakkotaipaleelle Pohjanmaalle v. 1939. Välirauhan solmimisen jälkeen perhe palasi takaisin Oppolaan, jossa hän ehti aloittaa koulunkäynnin ennen lopullista lähtöä v. 1944. Hän teki 10-vuotiaana poikasena evakkotaipaleella oman osuutensa ja ajoi pienimmän hevosen vetämän pienimmän kuorman Oppolasta uuden rajan tälle puolelle, 40 km päähän Uukuniemen Niukkalaan. Perhe asettui sodan jälkeen Punkaharjulle vuosiksi 1944-1951. Esko Kosonen päätti koulunsa sekä pääsi ripille Punkaharjun kirkossa. Perhe asettui lopulta Simpeleelle, josta löytyi elinkelpoinen maatila.

Esko Kosonen opiskeli sähköasentajaksi Imatran ammattikoulussa. 1960-luvun taitteessa opinnot jatkuivat ja Esko valmistui sähköteknikoksi Helsingin teknillisestä koulusta. Ensimmäinen sähköteknikon työpaikka löytyi Parikkalan Valo Oy:stä. Työura jatkui Virolahden Sähkö Oy:n toimitusjohtajana 1963-1974, jonka jälkeen hän siirtyi Savonlinnan Energialaitoksen palvelukseen vastaten suunnitteluteknikon tehtävistä aina eläkeikään asti. Eläkkeelle jäätyään hän jatkoi aktiivisesti sähköalan kehityksen seuraamista ottaen joskus kantaakin kehitykseen mielipidekirjoituksillaan.

Savonlinnaan muuton myötä Esko Kosonen pääsi paneutumaan yhteen mieliharrastuksistaan, sukututkimukseen. Hän liittyi Kososten sukuseuraan toimien seurassa aktiivisesti useita vuosia. Monet talviset lauantait vierähtivät Mikkelin maakunta-arkistossa selvitellessä sekä isänsä (Kosonen) että äitinsä (Teräväinen) sukujen vaiheita. Ehtipä hän vuosikymmenien saatossa tutkimaan vielä vaimonsa sukua, Kiteen Halttusia.

Esko Kosonen oli myös innokas Karjalan kävijä. Hän teki ensimmäisen matkansa vanhalle kotipaikalleen Oppolaan v. 1989. Vuosien varrella omia matkoja sekä erilaisia ryhmäkiertueita kotiseudulle kertyi useita kymmeniä. Suku- ja kotipaikkatutkimuksen tuloksia Esko Kosonen hyödynsi avustaessaan Oppolan kyläkirjan toimittamisessa sekä kirjoittaessaan matkoistaan ja muistelmistaan useita artikkeleita mm. Jaakkiman Sanomiin vuosien varrella.

Evakkotaipaleen ensimmäinen kotipaikka Punkaharjulla siirtyi 1960-lopulla Esko Kososelle. Kivisiä peltoja ei kannattanut viljellä, joten tilasta muodostui metsätila. Useita vuosikymmeniä kestänyttä metsästysharrastusta tärkeämmäksi harrastukseksi muotoutui metsien hoito ja luonnon tarkkailu. Omaperäiset metsänhoidon menetelmät saivat metsäammattilaiset pyörittelemään päätään 1970-80-luvuilla, mutta Esko Kosonen oli ajatuksineen vain aikaansa edellä jättäessään itsepäisesti metsään monenlaisia puita ja eliöiden pesimäpaikkoja. Nykyään tätä kutsutaan monimuotoiseksi metsänhoidoksi, joka huomioi luonnon biodiversiteetin.

Esko Kosonen perusti perheen Parikkalan Valossa tapaamansa konttoripäällikkö Sirkka Halttusen kanssa. Yhteinen evakkotausta loi vahvan perustan elinikäiselle liitolle. Heille syntyi yksi tytär. Perhe ja varsinkin kolme lastenlasta olivat Eskolle erittäin tärkeitä. Viimeisimpiin mieliharrastuksiin kuului traktori- ja metsähommien tekeminen lastenlasten kanssa metsätilalla Punkaharjulla.Esko Kosonen siunattiin rippikirkossaan ja laskettiin sukuhautaan kansallismaisemiin Punkaharjun vanhalle hautausmaalle heinäkuun 13. päivä. Esko Kososta oli saattamassa viimeiselle matkalle vaimon sekä tyttären perheen lisäksi runsaslukuinen joukko muita sukulaisia sekä läheisiä.

Mirja Mikkilä (os. Kosonen)
Kirjoittaja on Esko Kososen tytär