Muistokirjoitus: Annikki Saarinen

Omaiset

Muistokirjoitus: Annikki Saarinen

Kerimäellä 95 vuotta sitten syntyneen Annikki Saarisen (os. Vesterinen) elämäntaival päättyi Lohjalla lyhyen sairauden jälkeen 17.9.2020.

Matka Riikolan kylästä Lohjalle oli työntäyteinen ja pitkä.

Isänsä kuollessa Annikki oli 16-vuotiaana yhdeksänlapsisen perheen kolmanneksi vanhin nuorimman siskon ollessa vasta yksivuotias. Selvää oli, että vastuu perheestä painoi äidin ohessa myös vanhimpia sisaruksia. Esimerkiksi asiointimatkaa kirkolle kertyi 25 kilometriä per sivu milloin kävellen, milloin tien laitaa hiihtäen.

Vaikeista olosuhteista johtuen perhe joutuikin sittemmin muuttamaan Savonlinnan Miekkoniemelle.

Koulunkäyntimahdollisuudet olivat Riikolassa isän asenteista johtuen vaikeat. Köyhän ei kuulemma kannattanut lapsiaan kouluttaa. Kylästä toiseen kulkeneen kiertokoulun opettajan opetuksesta hän pääsi kuitenkin yleensä osalliseksi.

Puolisonsa Väinön hän tapasi sodan jälkeen nurkkatansseissa Kerimäellä. Elokuussa 1946 solmittu avioliitto kesti läpi heidän elämänsä.

Yhteiselle taipaleelle liikkeelle lähtö tapahtui siten, että koko maallinen omaisuus mahtui yhteen mukana kannettavaan pahvilaatikkoon.

Erinäisten, lyhyiden, maatöihin liittyneiden vaiheiden jälkeen Annikki ja Väinö asettuivat Lohjalle 1947 ja vuosien saatossa perheeseen syntyi kolme poikaa.

Äidin työura painottui kuten Väinönkin pitkälti silloisen Lohjan Kalkkitehtaan tarjoamiin työmahdollisuuksiin. Vaneri ja keksitehtaalla työskenneltyä muutamaa vuotta lukuun ottamatta äiti teki töitä Ojamon kaivoksen kiviremmillä, Tytyrin tehdasruokalassa sekä vaihetöitä Iskumetallissa ja Finluxissa.

Äitimme oli rakastava kasvattaja, ystävällinen kaikkia kohtaan, ehdottoman luotettava sekä sisukas ja siisti. Tarvittaessa hänestä löytyi myös huumorin henkeä.

Perhe oli hänelle kaikki kaikessa. Erittäin raskaan päivätyön jälkeenkin hän jaksoi huoltaa perheensä niin, että aina oli ruokaa pöydässä, lapsilla siistit, ehjät vaatteet ja koti kunnossa. Hänen toiveammattinsa olisi ollut lastenhoitaja.

Me lapset aina viidenteen polveen saakka pääsimme suuresti nauttimaan hänen lastenhoitotaidoistaan. Mummin lämpimän sylin lisäksi hänen pullat, munkit ja muut leivonnaiset jäätelöineen olivat todella haluttuja herkkuja.

Hän piti kaikesta kauniista, ja muun muassa esineet, kukat ja vaatteet saivat aina hänen erityishuomionsa. Liekö Riikolan kylän peruja, että luontoarvot ja lenkkeily kulkivat hänen mukanaan maaliin saakka.

Saamme olla hänelle niin paljosta kiitollisia. Hän teki pyyteettömästi valtavasti työtä hyväksemme.

Häntä ei nähdä enää hoitokodin pihalenkillä, mutta hänen muistonsa elää.

Matti, Markku ja Marko

Kirjoittajat ovat Annikki Saarisen lapsia.