Luontokolumni: Yhteinen nimittäjä

Kun joku suunnittelee, tekee tai esittää jotain, joka herättää läsnä olevissa positiivista mielikuvaa, sanotaan hänen luovan, tekevän taidetta. Ihminen lähtee luontoon saadakseen mielihyvää. Luontoon hakeudutaan myös kun halutaan palauttaa surun tai huolten rasittama ajattelun tasapaino. Maantien valkoisen viivan määrittelemä kävelyreitti ei eheytä mielen tasapainoa samalla tavalla kuin metsäinen polku tai umpimetsässä samoilu.

Joku suunnittelee puolet vuodesta pitkää vaellusta jonka suorittaa lomallaan. Toinen hakeutuu luontoon suunnittelematta, kun ”siltä tuntuu”, muutamien tuntien retkille. Usein mukana on koirakaveri.

Toki jokainen poimittava sieni kohottaa mielialaa, joka syksyn edetessä on pääsääntöisesti muutenkin koholla.

Itse syysihmisenä sytyn poikkeilemaan luonnossa näin sienestysaikana pärekori käsivarrella keinuen. Sienestys kulkee siinä rinnalla, voisiko sanoa toissijaisena hyödykkeenä. Toki jokainen poimittava sieni kohottaa mielialaa, joka syksyn edetessä on pääsääntöisesti muutenkin koholla.

Höyhenet tai sulat jotka ovat kirjaimellisesti höyhenenkeveinä laskeutuneet lepäämään varpujen hennoille oksille valavat mieleen jonkinlaisen taidenautinnon. Sellaista ”lennintä” ei olekaan, jonka huomattuaan ohittaisi kummempia ajattelematta. Yleensä sitä hypistelee ja pohtii, millaisessa linnussa ja minkälaista tehtävänkuvaa tuo höyhen tai sulka on täyttänyt. Nuuhkaisemalla paljastuu onko löydös tuore vai jo vanhempi; tuore tuoksuu ns. riistalle, tai vähän kuin puhdas koiran turkki.

Taide on perustuotantoa, kuten maanviljely, on kirjailija Antti Nylen todennut. Minulle on joskus sanottu että toimeton metsässä samoilu on joutavanpäiväistä ajanhukkaa. Kovin mielellään fyysisen työn suorittajakin oikaisee rankansa työrupeaman päätteeksi television äärelle ja ryhtyy katselemaan elokuvaa, sarjaa tai mitä tahansa mitä ruudusta näkyy. Ennen kuin elokuva tai sarja on saatu käsikirjoitettua, on käsikirjoittaja suurella todennäköisyydellä samoillut näennäisen joutilaana metsissä, soudellut järvellä tai istuutunut kalliolle tai kannolle pysähtyen ajattelemaan, eli näkemään sielunsa silmin, miltä valmiiksi saatettu tuote tulee näyttämään.

Oikeastaan mitään ei voida sulkea taiteen tekemisen ja taidekäsityksen ulkopuolelle. Tarkastellaanpa mitä tahansa tekemistä tai suunnitelmaa, pitää hanke sisällään taiteeseen liittyviä ominaisuuksia, myös sen fyysisiä, käytännöllisiä ulottuvuuksia. Kuten ne taideteokset, joiden äärelle talviaamuna koiran kanssa osuessani seisahdun. Teerien kieppikuopissa ja niitä reunustavissa, keveiden sormisulkien piirtämissä pyyhkäisyissä yhdistyy eloonjäämisen vaatimus ja taiteellinen kauneus.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.