Luontokolumni: Sipulimakkarainen täytekeksi ja muita pilkkieväitä — "Varsinkin aloitteleville pilkkikärpäsen puraisemille vinkiksi, että eväisiin kannattaa panostaa"

Pekka Mäkinen

Pilkkiretkellä voi myös kulinariseerata, jos on mahdollisuus tehdä tulet, toteaa luontokolumnisti Pekka Mäkinen.

Virtaavissa vesistöissä kuten Saimaassa on paha mennä sanomaan miten paksua jää on. Lyhyellä matkalla vahvuus saattaa vaihdella yli kymmensenttisestä riitteeksi. Toisin on pienissä vesistöissä joissa ei ole suoranaisia virtapaikkoja. Tämänkaltaisten järvien jäätilanteen voi päätellä tekemällä koekairauksia.

Pilkkikauden avausta varteen tarvittavat tykötarpeet tulee pakattua reppuun jo edellispäivänä. Tästä huolimatta tuppaa aina jokin unohtumaan, kuten itselläni muona eräällä retkellä.

Termospullossa oli kuumaa mustaa kahvia, mutta nälänpoistoon siitä ei ollut. Niinpä vähän nolona tulilla jouduin kysymään kaveriltani, likenisikö tältä jotain pientä naposteltavaa. Kaveri otti reppunsa sivutaskusta Minigrip-pussin jossa oli hieman reunoiltaan murentunut kerroskeksi. Kiitin ja avasin pussin. Ilmoille leyhähti melko äreä jahtimakkaran sipulinen leyhähdys. Tunnetta jonka koin vatsanpohjassani lisäsi koko aamupäivän väijynyt pääkipu. Lemahdusta ei olisi mielellään yhdistänyt vaniljatäytekeksiin.

Hyviin tapoihin kuuluu neuvoa jäille meneville mukaan otettavaksi naskalit, ja erinomainen neuvo se onkin. Varsinkin aloitteleville pilkkikärpäsen puraisemille voinee antaa, jos nyt ei suoranaista neuvoa, niin vinkiksi kuitenkin, että eväisiin kannattaa panostaa.

Kesähelteillä termospulloon valmistettu viileä tee maistuu paremmalta kuin kermainen kuuma kahvi, joka taas talvipakkasilla on ehdottomasti maistuvampaa kuin haalea laiha tee josta tulee vain kehnolle mielelle. Oman mieleni saa kehräämään myös kattilassa tummasta kaakaojauheesta valmistettu kaakao, johon on lirautettu tilkka kermaa ja hipaus suolaa, ehkä hienoisesti chiliäkin. Nämä ovat tietysti myös makuasioita. Vatsantäytteenä ja pikkunälän poistajana tumma leipä on vaaleaa parempi mennen tullen.

Pilkkiretkellä voi myös kulinariseerata, jos on mahdollisuus tehdä tulet. Uskoa sopii, että retkipannulla lämmitettävät kasvispihvit tekevät kauppansa. Minulla oli aikoinaan koira joka kierteli rantoja kunnes oli aika tehdä nuotio. Siinä vaiheessa koira suvaitsi saapua, mutta ei suinkaan nuotion lähelle vaan loitommas kytikseen.

Sen korvat näkyivät jonkin kiven tai lumipenkereen takaa. Vasta kun lämmitin sille muona-annoksen kattilassa, se suvaitsi saapua tulistelupaikalle nauttimaan aterian muiden seurassa.

Kelpo eväät pelastavat pilkkiretken niin koiran kuin ihmisenkin mielestä siinäkin tapauksessa, että retkestä jää muisto pelkästään eväsretkenä. Kala kun ei aina ole niin nälkäinen, tai liikkuu toisaalla kuin luulemme.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.