Luontokolumni: Näätiä näkyvissä

Luontokolumnisti Pekka Mäkinen kertoo tuoreista seikkailuistaan.

Maaliskuisella pilkkiretkellä hakeuduttiin saareen tekemään evästulet. Kiskaisin hangesta kuivettuneen katajan syttöpuuksi. Pian tuli alkoi rätistä. Kaverin kanssa asettelimme jakkarat savulta suojaisen puolelle. Avasimme eväspaketit ja lorotimme termareista höyryävää juomaa mukeihimme. Koitti vaitonaisen ”tulehen tuijottelun” hetki, jolloin leuat jauhavat, mutta sanat säästyvät tuonnemmaksi.

Paikka josta olin karahkan juurineen juonitellut irti, oli melko lähellä nuotiotamme. Toista mukillista kaataessani näin sivusilmällä liikettä kuopan liepeillä. Käden kiertoliike termospulloa sulkiessa pysähtyi vaistomaisesti. Kuopan reunalle oli ilmaantunut lumikko. Se piteli toista etukäpälää kohollaan kuin lintukoira ja katseli sähäköin päänliikkein ympärilleen.

Varovasti suljin termospullon ja otin mukin maasta. Lumikko lähti vikkelästi puikkelehtien meitä kohti, vainuillen ilmaa ja lumijälkiä. Meitä hymyilytti eläimen peloton lähelle tulo. Se nousi etukäpälänsä varassa saappaani kärjelle samalla tavoin kuin oli hetkeä aiemmin katsellut ympäristöä kuopan reunalta. Tovin eväitämme arvosteltuaan se ehken tuli siihen tulokseen, että hangen alla elää monin verroin maukkaampaa einettä.

Sittemmin kohtasin toisenkin tuttavallisen lumikon, joka työskenteli kanssani tasaveroisena työkaverina syksyisessä metsässä kerätessäni paksuimpia kuusenoksia hellapuiksi. Pidimme toisillemme seuraa hyvinkin tuollaiset kolme tuntia. Lumikko vilahteli lähistöllä ja poikkeili vierelleni tämän tästä. Sekin nousi etukäpälillään saappaankärjelle, kiiruhtaakseen taas jyrsijöiden hajujen perään.

Maaliskuussa kuusikon lintulaudalle pesiytyi peloton kärppä retuuttamaan läskinsiivua jossa oli kosolti punaista lihaa jäljellä. Kärppä ei piitannut pihassa haukkuvasta koirasta enempää kuin koiran ulkoiluttajastakaan, jotka kumpikin pysähtyivät ihmettelemään rotevatekoisen kärpän askartelua.

Tapauksista muistui mieleen zoonoosi, eläinten ja ihmisten yhteinen tartuntatauti, tasalämpöisillä esiintyvä T.Gondii-loisen aiheuttama toksoplasmoosi oireyhtymä. Tutkijat uskovat jopa 10% ihmisistä kantavan hyyryläistä aivoissaan. Avainasemassa on dopamiini, jonka eritystä aivoissa eliön erittämä entsyymi lisää. Joissain tapauksissa kyseinen loinen tekee esimerkiksi hiirestä rämäpäisen. Tästä puolestaan hyötyvät hiiriä saalistavat.

Niin, olihan sitten sekin kärppä, joka kävi rannassa olleen repun sisällä tutkimassa koskemattomia eväitäni. Kärppä tosin oli uskalikkoja lumikkoja ja lintulaudan kärppää varovaisempi. Kenties ei moisesta loisesta ollut kuullutkaan.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

Luetuimmat

Kommentoidut