Pyhäpäiväksi: Profeettana omalla maallaan

18-vuotiaana asuin Linnankadulla suuren puutalon kosteassa kellariasunnossa. Siltä ajalta mieleeni on piirtynyt elokuvamainen kohtaus. Oli juuri satanut vettä, myöhäinen syysilta ja kaupunki oli kuin pysähtynyt unimaailma. Kotimatkalla seurakunnan nuortenillasta ajoimme kavereiden kanssa keskellä tyhjiä katuja, huusimme vapautta ja olimme mielestämme kaupungin omistajia.

Kymmenen vuotta koettelin onneani maailmalla. Sitten palasin Savonlinnaan. 40-vuotiaana ihminen muistelee mielellään yli 20 vuotta sitten tapahtunutta; lempeitä kesäöitä, sydänsuruja ja kuohuvaa vapautta.

Nykyisin kuitenkin parasta on, että voimme ajaa lasten kanssa veneellä samaan saareen, johon nuorena poikana pysähdyin kalaretkilläni. Käymme samassa pizzaravintolassa, jossa olen käynyt 6-vuotiaasta asti. Juuret ovat syvällä. En voisi kuvitella eläväni missään muualla.

Ymmärrän kyllä, mitä Jeesus tarkoitti, kun sanoi, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. (Hänet yritettiin muiluttaa alas kotikaupunkinsa kalliolta.) Sanonta kai tarkoittaa, että on vaikeampaa saada arvostusta siellä, missä on kasvanut. Minun työssäni se tarkoittaa, että on vaikeaa saarnata kovin radikaalia elämänmuutosta niille, jotka ovat nähneet minut ajamassa rattikelkalla pipo silmillä alas kirkonmäkeä. ”Eikö tämä ole se Lambergin poika?” Olen profeetta omalla maallani.

Minun työssäni se tarkoittaa, että on vaikeaa saarnata kovin radikaalia elämänmuutosta niille, jotka ovat nähneet minut ajamassa rattikelkalla pipo silmillä alas kirkonmäkeä.

Ehkä vaikeinta papin työssä on, että puheen ja tekojen tulisi saarnata samaa sanomaa ja samalla volyymilla. Siksi saarnaan mieluiten elämänmuutosta, josta Jeesus puhuu tämän pyhän evankeliumissa: ”Hän on lähettänyt minut… julistamaan Herran riemuvuotta.” (Lk.4)

Riemuvuosi oli vanha israelilainen sosioekonominen toimenpide, jossa seitsemän vuoden välein kaikki velat annettiin anteeksi, orjat vapautettiin ja omaisuus palautettiin alkuperäisille omistajilleen. Käytännössä siis niille, joilla hommat olivat menneet pahasti pieleen annettiin uusi mahdollisuus.

Jos Jeesusta yhtään tunnen, aavistelen, että hänellä ei ollut mielessään talousreformi. Hän ajatteli ihmistä kokonaisvaltaisena olentona, jolle Jumala antaa aina uuden mahdollisuuden – myös sen jälkeen, kun olento on pilannut kaiken, eikä edellisestä kerrastakaan ole niin pitkä aika.

Jani Lamberg

Kirjoittaja on Savonlinnan seurakunnan kappalainen

Luetuimmat