Kaisa Makkonen Saimaalta seitsemälle merelle: "Paljon on vielä ruosteen ajamista, maalaamista, pilssin ja kannen pesemistä sekä yövalvomista edessä ennen kuin voi istua neljä raitaa olalla isolla laivalla."

Kaisa Makkonen sai kipinän merenkulkuun ollessaan kansimiehenä Puijo-laivalla. Tänä kesänä Makkonen kipparoi S/s Punkaharjua. Vaikka merikapteeniopinnot vievät Itämerelle, Pohjanmerelle ja Biskajanlahdelle, on savonlinnalaislaivurilla selvä oma suosikkivesialue: ”Ei tällaista kuin Saimaalla ole missään muualla!”

Soila Puurtinen

Kaisa Makkonen opiskelee merikapteeniksi Kotkassa. Kesä kuluu S/s Punkaharjun ruorissa. — Ei höyrylaivan ajaminen ole vain sitä, että kääntelen ruoria, aurinko paistaa, neljä raitaa olalla ja kaikki ovat iloisia.
Kaisa Makkonen opiskelee merikapteeniksi Kotkassa. Kesä kuluu S/s Punkaharjun ruorissa. — Ei höyrylaivan ajaminen ole vain sitä, että kääntelen ruoria, aurinko paistaa, neljä raitaa olalla ja kaikki ovat iloisia.

S/s Punkaharjun kapteeni vilkuilee laidan yli ja antaa kansimiehille ohjeita. Löysää tuota köyttä, irroita tuo. Vaaleat letit viuhuvat, kun Kaisa Makkosen tarkkaavainen pää kääntyy.

Höyrylaivaa kipparoiva Makkonen kuittaa konemestarille, että alus on valmiina lähtöön. Peräköyden varassa lähdetään pian liikkeelle.

— Punkaharju on ketterä ohjata. Tämä on niin pieni, että satama-altaassa mahtuu hyvin väliin, vaikka viitat on vähän jännät, Makkonen kuvailee, kun höyrylaiva viheltää kolmesti satamasta lähdön merkiksi.

Ruorissa on valoisa ja varmaotteinen nuori nainen, joka lähtee ohjaamaan alusta kohti maisemareittiä.

Saimaalla on paljon omia erityisiä jippojaan, joita muualla ei ole. Vesistössä on kapeikkoja ja haastavia paikkoja, joissa pitää tietää, miten laiva käyttäytyy.

— Tästä ei voi ajaa keskeltä, kun siinä on matalikko. Siihen jos ajaa, niin siihen jää, kuvailee kippari maisemareitillä.

Ruori kääntyy kohti venevajaa, laituri ohitetaan laivanmitallisen päästä, ja vasta sitten otetaan alukselle uusi suunta. Makkosen mielestä Saimaan erityispiirteitä on hauska oppia.

— Ei merellä ole samanlaista. Merellä mennään tutkan, merikarttojen ja paikanmäärityslaitteiden kanssa. Saimaalla taas katsotaan, että kun kaksi mäntyä on linjassa, olet väylällä.

Soitto varustamolle: "Pääsisikö kokeilemaan?"

Makkosen ura laivojen parissa alkoi Puijo-laivan kansimiehenä. Jo silloin heräsi ajatus, että isolla laivalla olisi kiva työskennellä ympäri vuoden. Makkonen alkoi haaveilla merikoulusta.

— Aloin opetella ajamista vapaa-ajalla kun se kiinnosti. Otin yhteyttä myös savonlinnalaisvarustamoon, että haluaisin tulla tutustumaan rahtilaivaan.

Paikka Mopro Oy:n rahtilaivasta löytyi viikoksi. Makkonen oli mukana kuljettamassa puuta ympäri Saimaata. Hän teki huoltohommia ja tutustui ajamiseen.

— Siinä vahvistui, että haluan tehdä tätä.

Kukaan ei pääse merikapteeniksi sormia napsauttamalla tai suhteilla. — Kaisa Makkonen

Nyt Makkonen opiskelee merenkulkua Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Kotkassa merikapteenilinjalla. Vaikka ammattitutkinto on merikapteeni, on varsinaisiin kapteeninkirjoihin pitkä matka. Kirjat saa kokemusta ja päiviä kerryttämällä.

Ensin ollaan vahtimiehiä, ja hyvällä tuurilla sellaisena voi saada vakituisen paikan. Sitten voi tuurata perämiestä, ja jälleen jos onni on myötäinen, saa perämiehen paikan.

Makkonen sai viime vuonna kotimaan liikenteen laivurin kirjat. Ennen ammattikorkeakoulua, hän opiskeli ammattikoulussa perämieheksi, mutta varsinaisiin perämiehen kirjoihin puuttuu vielä päiviä.

Ei Heinäveden reitin voittanutta

Makkonen kirjoittaa välillä laivan lokikirjaan. Sivuille täydentyvät tiedot päivästä, lähtösatamasta, kellonajasta, säästä ja konemestarista. Punkaharjun reittiliikenteessä merkitään myös tietyt pisteet.

Merkintöjen perusteella ulkopuolinenkin voisi seurata, mistä laiva on mennyt ja mitä reitillä on tapahtunut.

— Laivapäiväkirjalla on iso merkitys erityisesti merellä. Jos jotain tapahtuisi, niin päiväkirjaan kirjoitettu on absoluuttinen totuus. Se on kirjattu myös lakiin. Jonkun pitäisi todistaa laivapäiväkirjan tiedot erikseen vääräksi.

Muuta laivaliikennettä seurataan sovellusten ja alusliikennepalvelun kautta. Juuri nyt Helga on tulossa Kyrönsalmen yläpuolella.

Siinä missä laivan matkaajat, myös miehistö ihailee maisemia. Saimaa on upea!

Lastiasioissa saa käyttää hoksottimia, että kaikki mahtuu kyytiin ja että laiva olisi vakaa.

— Katso tuonne ulos! Eihän tällaista ole missään muualla, Makkonen intoilee.

Makkosen oma suosikki on Heinäveden reitti. Niin hyvään ei voi kyllästyä.

— Kun sitä meni ensimmäisen kerran, olin että wow! Vaikka reitti on tuttu, se on edelleen wow.

Saimaalle kuuluvat myös höyrylaivat. Varsinkin haloilla lämmitettävissä laivoissa on ihan oma tunnelmana.

Soila Puurtinen

Vaikka Makkoselle läheiset merialueetkin ovat tuttuja, on vesialueista paras Saimaa. Siihen kiinteänä osana kuuluvat höyrylaivat.

Ei vain ruorin kääntelyä ja aurinkoisia päiviä

Moni merenkävijä muistaa tarkalleen ensimmäisen vahdin, jonka ovat ajaneet yksin. Makkosen mieleen on painunut tunne siitä, millaista oli ajaa ensimmäistä kertaa maisemaristeily yksin. Se innosti, mutta myös pelotti.

— Olin tehnyt reitin monta kertaa aiemmin, ja se oli meni hyvin. Mutta silti jännitti.

Merellä perämies voi kuitenkin aina soittaa kapteenille, jos on joku tilanne.

— Välillä tulee tunne, että olen aika yksin. Ei paljon auta, vaikka soittaisin Janne Leinoselle, laivan omistajalle, että mitä teen. Itse pitää tehdä ratkaisut, ja ne voivat olla Saimaallakin aika erikoisia.

Savonlinnan vesillä liikennettä riittää rahtilaivojenkin takia, ja esimerkiksi Kyrönsalmi voi olla ruuhkainen. Juhannuksen jälkeen Makkonen oli tilanteessa, jossa Kyrönsalmeen oli tulossa kaksi alusta alhaalta ja kaksi ylhäältä. Saimaan VTS eli alusliikennepalvelu puuttui jo tilanteeseen.

Makkonen päätti hidastaa ja odottaa, että toiset pääsevät ohi.

— Olisin ehkä kerennyt, mutta ei tämä ainakaan pieleen mennyt. Ei tarvinnut ahtaassa virrassa miettiä, ketä väistän ja mihin suuntaan.

Makkosen mielessä on koko ajan laivan turvallisuus, mitä toki koulutuksessakin painotetaan paljon.

— Paljon on ”mitä jos” -ajattelua. Mitä jos tulee tulipalo, mitä jos joku putoaa portaissa. Mitä sitten teen? Ei höyrylaivan ajaminen ole vain sitä, että kääntelen ruoria, aurinko paistaa, neljä raitaa olalla ja kaikki ovat iloisia.

Kapteeni on auktoriteetti ja vastuussa

Kapteeni on todellakin vastuussa kaikesta, mitä laivalla tapahtuu.

— Ongelmanratkaisukyky ja rauhallisuus ovat tärkeitä piirteitä. Myös miehistöön pitää luottaa. Vaikka kapteenilla on vastuu, turhanpäiväinen kaikkiin asioihin puuttuminen ei ole hyvän kapteenin ominaisuus.

Aluksen kapteeni on aina laivalla auktoriteetti. Kukaan ei lähde kyseenalaistamaan, mitä kapteeni sanoo. Auktoriteetti ei aina näy tai sitä ei tarvitse pelätä, mutta se on olemassa.

— Olen miettinyt, miten sellainen asema saadaan.

Se on varmaa, että ulkokultaisilla keinoilla aukotriteettia ei hankita.

Ei höyrylaivan ajaminen ole vain sitä, että kääntelen ruoria, aurinko paistaa, neljä raitaa olalla ja kaikki ovat iloisia.

Toisinaan Makkonen pohtii, haluaisiko olla suuren laivan kapteeni. Juuri nyt päällimmäinen tavoite ei ole olla ison risteilijän ruorissa.

— Mietin, olisinko valmis ikinä siihen vastuuseen. Rahtilaivan yliperämies olisi tosi kiinnostava pesti.

Yliperämies hoitaa muun muassa lastauksen. Työhön sisältyy myös vahdin ajamista ja navigoimista.

— Lastiasioissa saa käyttää hoksottimia, että kaikki mahtuu kyytiin ja että laiva olisi vakaa. Pitää ymmärtää, miten painolastilla pelataan ja miten laiva käyttäytyy.

Itsevarmuus karttuu kokemusten myötä

Risteilyn aikana varsinkin lapset tulevat tutustumana mielellään kapteenin työhön. He pääsevät kuulemaan, mitä laivassa tapahtuu.

Makkonen kuulostaa osaavalta ja itsevarmalta, kun hän kertoo työstään. Vesillä itsevarmuutta tarvitaankin, varsinkin kapteenina.

Makkonen myöntää, että hänellä on ensin tapana jännittää, miten asiat menevät

Kuten aikoinaan Heinäveden reitillä kansimiehenä. Neljän sulkukanavan ja köysien kanssa piti ottaa monta asiaa huomioon. Köysityöskentely on tärkeää, että laiva saadaan kanavaan tai laituriin. Hyvä kansimies osaa hoitaa tilanteen itsenäisesti.

— Ensimmäisenä kesänä Puijolla mietin, että suluttaminen on maailman vaikeinta. Olin kansimiehenä köysissä, ja pelkäsin, että en ikinä opi. Kun pääsi sisään huomasi, että se on tosi kivaa, Makkonen muistelee hymyillen.

Myös laivan ruorissa ensimmäisenä oli vallalla jännitys. Vaikka muut uskoivat Makkosen taitoihin, hän oli itse epäileväinen.

— Alussa suurin ongelma oli se, että en ihan luottanut itseeni, että osaanko vaikka laituroida. Sitten kun ajattelee, että ei osaa, niin ei silloin osaakaan.

Hän pohtii, että itseensä pitäisi luottaa, mutta tyhmän rohkeakaan ei saisi olla.

Soila Puurtinen

Olavinlinna on maisemaristeilyiden kohokohtia. Sitä kelpaa turistinkin ihastella.

Vielä paljon ruosteen ajamista ja pilssin pesemistä

Laiva lipuu ohi Olavinlinnan ja lähestyy lähtöpistettä. On aika miettiä, mikä on tärkein oppi, mitä vesillä on tarttunut mukaan.

— Ainakin se, että työ vaatii huumorintajua. Tämä ei sovi tosikoille.

Hyvä työporukka on pelastus silloin, kun iso porukka sulkeutuu kuukaudeksi samaan peltipurkkiin, Makkonen naurahtaa.

— Mitä kivaa siinä olisi, jos kukaan ei puhu kenellekään? Jokainen vain pyörittää hiljaa muttereita.

Makkonen ohjaa höyrylaivan paikalleen satamaan. Kapteenin tämän kertainen urakka on ohi.

— Paljon on vielä ruosteen ajamista, maalaamista, pilssin ja kannen pesemistä sekä yövalvomista edessä ennen kuin voi istua neljä raitaa olalla isolla laivalla.

Höyrylaivan kapteeni pysähtyy ajatuksen kanssa. Ehkä juuri tuosta löytyy vastaus siihenkin, mistä kapteenin auktoriteetti syntyy.

— Jokainen kapteeni on tehnyt joskus nämä samat asiat. Kukaan ei pääse merikapteeniksi sormia napsauttamalla tai suhteilla. Se on kiva, koska tykkään tehdä töitä sen eteen, mitä haluan. Olen siihen valmis.

Meren rauha hurmaa

Päällystötehtäviin etenee tekemällä töitä, töitä ja lisää töitä. Siihen Makkonen on saanut tottua jo työharjoitteluissa, joita opiskeluihin kuuluu vuoden verran. Mutta sehän opiskelussa onkin parasta, harjoittelu.

— Harjoittelijalla on vapaus. Pääsee tekemään sellaisiakin asioita, mitä töissä ollessa ei pääse. Harjoittelija voi päästä mukaan vaihtamaan jonkin laakeriseparaattorin. Kävin kerran painolastitankissa. Se oli ihan älyttömän hienoa.

Toki, harjoittelijalle nakitetaan myös ikävimmät työt. Jokainen aloittaa pohjalta.

Harjoitteluja tehdään merellä suomalaisilla kauppa-aluksilla: rahtilaivoilla, matkustajalaivoilla, jäänmurtajilla. Yleensä harjoittelupaikan tietää viimeistään viikkoa etukäteen. Makkonenkin sai tietää M/s Finlandian-harjoittelustaan viikkoa aiemmin. Harjoittelussa ollaan noin neljä viikkoa, mutta Makkonen on viihtynyt aluksilla yleensä kuutisen viikkoa. Finlandialla tosin meni keväällä kaksi kuukautta.

Merellä ei olla yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja. Suomalaisalukset seilaavat paljon Itämerellä ja Pohjanmerellä. Helsingistä Saksaan ennättää hyvin neljässäkymmenessä tunnissa.

Soila Puurtinen

Kapteenin letit viuhtovat kuin Peppi Pitkätossulla, kun hän antaa ohjeita kansimiehille. Alkuun laituriintulo pelotti, nyt se on jo tuttua. Punkaharju on ketterä laiva ohjata.

Makkonen on pisimmillään käynyt Espanjassa, mutta silloinkin matkan varrella pysähdyttiin Englannissa ja Belgiassa. Joskus olisi kiva ylittää Atlantti, mutta ei se ole ikinä ollut Makkoselle erityinen haave. On toki eri asia ajaa Helsinki—Tallinna-väliä, kuin tehdä pitkää merimatkaa.

— Kun on vaikka Biskajanlahdella kaksi päivää, on meren rauha. Mikään puhelin ei kuulu. Ihan paras tunne. Kaikki on hyvin.

Myös läheiset ovat ymmärtäneet, ettei merellä seilaavaa kannata tavoitella. Sovelluksilla näkee, missä silloinen alus kulkee.

— Olen sanonut vanhemmille, että jos jotain pahaa tapahtuu ja olen keskellä merta, niin älkää kertoko. Olisi kamalaa olla keskellä merta ja kuulla huonoja uutisia. Sieltä käsin ei voi mitään, eikä sieltä pääse pois. Satamassa voi soittaa kuulumiset.

Sadut alkavat Olipa kerran, meritarinat Kerran kun...

Laiva on merellä varsin omavarainen. Siksi miehistön pitää osata palonsammutusta, ensiapua ja lääkintähuoltoa. Laivalle ei pääse, ellei perusturvallisuuskoulutusta ole käynyt.

— Ensimmäiseen harjoitteluun sattui ihan hirveät myrskyt. Meille oli juuri opetettu, miten jätetään laiva ja miten pärjäät pelastuslautalla. Olin ihan varma, että kuolen, kun laiva keikkui koko ajan.

Kokemus on opettanut tuntemaan laivan käyttäytymistä paremmin. Iso laiva rullaa isoilla merialueilla lähes aina. Pohjanmerelle tulee jo Atlantilta aallot ja mainingit, samoin Biskajanlahdelle. Reitti- ja matkasuunnittelulla pyritään myös estämään se, ettei laivalla lähdetä keliin, jota se ei mahdollisesti kestä.

Makkonen kiittelee sitä, että laivalla muut ovat valmiita neuvomaan, kun huomaavat, että harjoittelija on innokas oppimaan.

Ja toisin kuin sadut, meritarinat alkavat toisilla sanoilla. Niin tämäkin:

— Kerran Turun saaristossa sain ohjata laivaa keskellä yötä. Tietysti oli kapteeni ja muut vierellä neuvomassa. Se oli hienoa!

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet