Pyhäpäiväksi: Hoosianna

Tänä aamuna mielen pohjalla epäilys, miten sitä jaksaisi iloista Hoosiannaa laulaa tilanne kun on sitä mitä on…

Onko Hoosianna pään pistämistä pensaaseen itsensä pettämistä ja naurettavaa positiivista höttöä?

Uskaltaako edes iloisin mielin lähteä kohti Joulua?

Millainen siitä tulee koronan keskellä?

Jeesus, katselen kun ratsastat aasilla, jolla kukaan ei ole vielä istunut.

Kuule, on tässä viime kuukausina istuttu itsekin sellaisen aasin selässä, jonka päällä kukaan meistä ei tosiaan varmasti ollut koskaan ennen istunut! Sellainen arvaamaton aasi se onkin ollut.

Neuvoisitko sinä, miten tämän aasin kanssa mennään eteenpäin? Kiitos parvekekonserteista ja videoyhteydestä ja kyynärpääkosketuksista.

Kiitos kekseliäisyydestä ja sitkeydestä, kiitos läheisistä joiden merkityksen ja arvon.

Olen yhä syvemmin ymmärtänyt etäisyyden koskettamana.

Ja nyt melkein itkettää, havahdun – sinulle me olemme niin rakkaita läheisiä, että kekseliäisyydelläsi olit huippuluokkaa: synnyit ihmiseksi ohittaaksesi turvarajat, etäisyydet ja peittävät maskit, jotka sinun ja meidän välillämme oli tullaksemme toisillemme kuulluiksi ja nähdyiksi.

Huomaan, että sinut autettiin aasin selkään.

Kiitos, että suostuit autettavaksi inhimillisyyden kiperään osaan. Minäkin olen näet tarvinnut paljon toisten apua.

Olisihan kai aikuinen mies ja Jumalan Poika itsekin sinne päässyt?

Kiitos, että suostuit autettavaksi inhimillisyyden kiperään osaan.

Minäkin olen näet tarvinnut paljon toisten apua.

Niin miten sen Hoosiannan kanssa?

Katselen opetuslapsia laulamassa, mistä tuo riemu? Ei kai elämä heillekään helppoa ollut.

Arki kurimusta roomalaisten ikeen alla. Arjen rankat ehdot saneltiin muualta käsin.

Jospa Hoosiannan laulaminen täydellä riemulla ja ilolla ei olekaan pään pistämistä pensaaseen, itsensä pettämistä ja naurettavaa positiivista höttöä.

Jos se onkin kaikkien ulkonaisten olosuhteiden keskellä olennaisen tajuamista: Vaikka tilanne on sitä mitä on. Jumalakin on mitä on – armollinen ja hyvä Jeesuksessa.

Niin tuolla hupsulla aasilla hän on tulossa minun luokseni juuri tänäänkin avuksi ja toivoksi.

Hoosianna!

Jaana Paju

Kirjoittaja on Savonlinnan seurakunnan vs. sairaalapastori