Taitovalmentaja Ritva Enäkoski patistaa lempeästi suuria ikäluokkia sohvalta ylös —”Ei pidä syyttää koululiikunnasta saatuja traumoja monia vuosikymmeniä”

Kouvolalaiset Airi Majuri, 83 ja Eila Hallikas, 74, virkistyvät kirkossa ja kuntosalilla. Lue Enäkosken vinkit ikäihmisten mielen hyvinvointiin.

Katariina Hakaniemi

Airi Majuria (vasemmalla) ja Eila Hallikasta yhdistää muun muassa kuntosalilla käyminen.
Airi Majuria (vasemmalla) ja Eila Hallikasta yhdistää muun muassa kuntosalilla käyminen.

Suurilta ikäluokilta tuntuu puuttuvan kipinä itsensä liikkeelle saamiseen, sanoo viestintäkouluttaja ja taitovalmentaja Ritva Enäkoski, 71.

— Liekö syynä koululiikunta, josta osa piti ja jota osa inhosi? Aina tuntuu olevan jokin syy, miksi ei voi tehdä sitä tai tätä, hän toteaa.

Liikkumattomuuttaan ei kuitenkaan voi perustella koululiikunnan aiheuttamilla traumoilla enää 50 vuotta koulun päättymisen jälkeen, Enäkoski tähdentää.

Ongelma ei koske kaikkia seitsemänkymppisiä. Enäkoski on itse siitä hyvä esimerkki: hän harrastaa kuntonyrkkeilyä ja vesijuoksua sekä kävelee luonnossa ihastelemassa näkemäänsä. Hän on käynyt Marco Bjurströmin tanssitunneilla 30 vuotta. Tällä hetkellä hän tanssii yli 60-vuotiaiden ryhmässä.

Enäkosken mielen hyvinvointiin vaikuttavat kohtaamiset muiden ihmisten kanssa. Hän ammentaa hyvinvointia myös opiskelusta.

Mutta — ja tämä on hänestä tärkeää — kaikkien ei tarvitse seurata hänen aktiivista ja ulospäinsuuntautunutta esimerkkiään. Hän tietää, että osa ihmisistä kaipaa enemmän yksityisyyttä eikä viihdy ryhmissä. Enäkosken mukaan seniori-ikäiselle olennaista on löytää juuri itselleen sopiva liikuntamuoto tai muu harrastus. Kunhan tekee jotakin eikä jää yksin.

— Jollekin se on kahvittelu ystävän kanssa, kirjastossa käynti tai venyttely. Pienikin askel on hyväksi.

Huonokin päivä lähtee aina käyntiin

Airi Majuri, 83 ja Eila Hallikas, 74, ovat elämässään ottaneet sekä pieniä että isoja askelia mielensä ja fyysisen kuntonsa hyväksi.

He ovat tunteneet toisensa viitisen vuotta. Kouvolalaiset naiset tapaavat muutaman kerran viikossa paikallisella, ikäihmisille tarkoitetulla kuntosalilla. Heitä yhdistää myös kirkossa käyminen ja seurakunnassa toimiminen — ja huumori.

Huulenheitto auttaa kestämään erilaisia vaivoja.

— Minulle laitettiin leikkauksessa lonkkaan rustokupit. OIenkin sanonut, että nyt minulla on aina oma astiasto mukana, Majuri veistelee.

Hänellä on viime vuosina ollut ongelmia lonkkien kanssa, ja vuosi sitten häneltä leikattiin paksunsuolen syöpä. Nyt hän tuntee itsensä melko terveeksi.

— Joskus joku saattaa sanoa, että sinulla ei varmaan ole mitään sairauksia, kun olet aina noin hyväntuulinen, hän sanoo ja hymyilee.

Olen usein lenkillä jo viiden aikaan aamulla. — Airi Majuri

Majurin päivä alkaa yleensä jo kukonlaulun aikaan. Ensin hän jumppailee tunnin ja lähtee 40 minuutin kävelylenkille. Vasta sitten on aamiaisen aika.

— Olen usein lenkillä jo viiden aikaan aamulla, pitkään vapaaehtoistyötä tehnyt Majuri kertoo.

Molemmat naiset asuvat yksin. Majuri on eronnut parikymmentä vuotta sitten ja Hallikas jäänyt leskeksi lähes kymmenen vuotta sitten.

Yksi vatsalihasliike on parempi kuin ei yhtään

Majuri ja Hallikas eivät ole vaivojensa vankeja, mutta moni on.

Ritva Enäkoski sanoo ymmärtävänsä, että etenkin iäkkäillä ihmisillä on usein monenlaisia kremppoja. Hän ei päästäisi itseään siinäkään tapauksessa kuin koiraa veräjästä. Liike on oikein annosteltuna lääke, hän muistuttaa.

— Itseään voi hiukan haastaa. Jos sohvalle istahtaa, siihen helposti myös jää.

Itseään voi hiukan haastaa. Jos sohvalle istahtaa, siihen helposti myös jää. — Ritva Enäkoski

Enäkoski rohkaisee miettimään, millaisia asioita voi tehdä mielensä ja ruumiinsa hyväksi kotioloissa. Yksi vatsalihasliike päivässä on parempi kuin ei vatsalihasliikkeitä ollenkaan, yksi rappunen päivässä enemmän kuin ei rappusia ollenkaan.

Toisaalta Enäkoski kehottaa oman ikäluokkansa ihmisiä myös terveeseen itsekkyyteen. Se ei tarkoita ilkeyttä tai oman iän hyväksi käyttämistä, vaan kykyä sanoa ei silloin kun ei jaksa hoitaa esimerkiksi lastenlapsiaan tai lähteä jälleen jonkun yhdistyksen kahvinkeittäjäksi.

— On hyvä tietää, mihin kykenee ja mitä haluaa tehdä. Joskus voi sanoa, että sori, minä en nyt jaksa.

Päivästä voi yrittää tehdä hyvän

Jos vierastaa ryhmäliikuntatunnille menoa, Enäkosken mukaan kyse voi olla pelosta, ei niinkään siitä, etteikö oikeasti pystyisi siihen.

— Ihminen voi pelätä, ettei pärjää tai osaa. Tämä vuoksi esimerkiksi kuntosalin ilmapiiri on tärkeä. Sinne pitää tuntua hyvältä mennä, hän sanoo.

Katariina Hakaniemi

Airi Majuri (vasemmalla) ja Eila Hallikas suhtautuvat tulevaisuuteensa luottavaisesti ja yrittävät pitää itsensä liikkeessä.
Airi Majuri (vasemmalla) ja Eila Hallikas suhtautuvat tulevaisuuteensa luottavaisesti ja yrittävät pitää itsensä liikkeessä.

Enäkoski muistuttaa, ettei fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia voi erottaa toisistaan. Siksi itsensä aktivoiminen tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Jos mieli on hyvä, fyysiset krempat tuntuvat lievempinä. Ja jos fyysinen kunto on hyvä, se auttaa jaksamaan, kun on muita murheita.

— Siteeraan Elastista eli Kimmo Laihoa, joka on sanonut, että jos hänen päivänsä ei ala hyvin, hän tekee siitä sellaisen. Kyse ei ole söpöilystä ja pelkästä positiivisesta ajattelusta, vaan kyvystä nähdä, mikä kohta omassa elämässä on kunnossa, Enäkoski sanoo.

Yksi hyvä keino harjaantua näkemään elämänsä valopilkut on kirjoittaa joka ilta ylös kolme asiaa, jotka sinä päivänä menivät hyvin. Niitä löytyy kyllä, Enäkoski vakuuttaa.

— Emeritaprofessori Marja-Liisa Manka sanoi luennollaan viisaasti: nähdäkseen on pysähdyttävä. Pienet ilon kokemukset kannattaa tallentaa ja antaa niiden tuntua.

Elämänmuutokset lannistavat joksikin aikaa

Puolison kuolema oli Eila Hallikkaalle suuri elämänmuutos, sillä pariskunnalla oli tapana tehdä kaikki yhdessä.

Menetyksestä hiukan toivuttuaan Hallikas päätti aktivoitua. Asiassa auttoi ystävätär, joka kehotti häntä lähtemään kanssaan kirkkoon. Kerran, kun ystävätär ei päässyt mukaan, Hallikas rohkaistui menemään kirkkoon yksin. Kun hän vielä löysi ikäihmisille tarkoitetun kokoontumistilan kuntosaleineen, hän huomasi arjen täyttyvän toiminnasta.

— Vaikka päivä tuntuisi hiukan huonolta, saan itseni kyllä liikenteeseen, Hallikas sanoo.

Ennen leskeksi jäämistään hän huolehti pitkään miehensä vanhemmista ja omasta, Alzheimerin tautia sairastaneesta äidistään. Nyt Hallikas on huomannut, että hänellä on vihdoin aikaa hoitaa itseään.

— Lapsille olen sanonut, että jos minulle joskus tulee muistisairaus, minut saa viedä hoitolaitokseen, vaikka kuinka estelisin, hän sanoo.

Omasta terveydestään hän toteaa:

— Onhan minulla kaikenlaista, mutta en ota sitä sillä tavalla.

Airi Majuri kuvailee perusluonnettaan iloiseksi. Yksinhuoltajavuosinaan hänellä oli tapana murehtia asioita enemmän, mutta ei enää.

Eila Hallikas yrittää löytää pieniä hyviä asioita jokapäiväisestä arjestaan. Sellainen on vaikka vanha matkapuhelin, josta tekstiviestin lähettäminen toisinaan kysyy kärsivällisyyttä ja näppäryyttä.

— Tänä aamuna huomasin, että tämähän on mainiota sormivoimistelua, Hallikas sanoo.

Elämänkokemus on suojaava tekijä

Ikä ei ole vain numero, vaan paljon muutakin, muistuttaa Ritva Enäkoski. Tällä hän tarkoittaa, että mitä enemmän elämänkokemusta on kertynyt, sitä enemmän ihmisellä on keinoja selvitä tulevista päivistä.

— Ikä on kudelma monenlaisista kokemuksista, elämyksistä, kohtaamisista ja oivalluksista. Ne toimivat varapankkina, joka auttaa selviytymään, kun elämässä tapahtuu jotakin odottamatonta, hän sanoo.

Mieluummin kuin ikäihmisistä, Enäkoski puhuu senioreista tai hiukan vitsikkäästi ”kronologisesti pätevöityneistä”. Hän vierastaa myös ajatusta siitä, että aina pitäisi elää täyttä elämää.

— Ei tarvitse, vaan elämään pitää kuulua myös suunnittelematonta löllötystä. Voi istua keinussa ihailemassa pilviä ilman sen kummempia tavoitteita.

Enäkoskella on myös raikas näkemys sitä, millaiset ihmiset tulevaisuudessa kansoittavat vanhusten palvelutalot.

— Kun tämä meidän rokkisukupolvemme rojahtaa hoidettavaksi, niin ei siellä mitään patalappuja virkata eikä virsiä veisata. Beatles ja Metallica meidät pitää liikkeellä.

Ritva Enäkosken vinkit senioreille

Opettele tervettä itsekkyyttä.

Puhu itsellesi kauniisti.

Erota negatiivinen sisäinen puhe kannustavasta.

Nauti luonnosta mahdollisuuksien mukaan. Ihaile sitä vaikka ikkunasta.

Kysy itseltäsi joka ilta, mikä tänään meni hyvin. Anna vastauksen tuntua.

Kokeile ja opiskele uutta. Se virkistää.

Yksin ei kukaan pärjää. Kohtaa muita ihmisiä siinä määrin kuin hyvältä tuntuu.

Muista, että aina ei tarvitse elää täysillä.

Lähde: viestintäkouluttaja ja taitovalmentaja Ritva Enäkoski, joka vetää myös Suomen positiivisen psykologian yhdistys ry:tä ja on positiivisen psykologian asiantuntija.

Uusimmat uutiset