”Voisimme rakastua vaikka kuinka moneen muuhunkin kuin siihen, johon rakastumme”— Aivotutkija Lauri Nummenmaa kertoo, miksi emme hyppää sänkyyn kenen tahansa kanssa

Tutkijat ovat edelleen ymmällään siitä, miksi hullaannumme juuri tiettyyn ihmiseen. Luultavasti kyse on pitkälti sattumasta.

Katariina Hakaniemi

Lauri Nummenmaa kutsuu aivoja monitoimikoneeksi, jonka tärkein tehtävä on ennustaa tulevaisuutta.
Lauri Nummenmaa kutsuu aivoja monitoimikoneeksi, jonka tärkein tehtävä on ennustaa tulevaisuutta.

Miksi juuri tietyt ihmiset rakastuvat toisiinsa?

Vaikka ihmisten käyttäytymistä ymmärretään nykyään paljon paremmin kuin vielä joitakin vuosia sitten, rakkauden koodi on edelleen murtamatta. Etenkin äkkirakastuminen näyttäytyy tutkijoille suurena mysteerinä, sanoo aivotutkija Lauri Nummenmaa.

Luultavasti rakastumisessa on kyse sattumasta. Esimerkiksi saksalaiset tutkijat ovat huomanneet, että entuudestaan toisilleen vieraat, ensimmäiselle yliopistoluennolleen tulleet opiskelijat ystävystyivät todennäköisimmin niiden kanssa, joiden viereen heidät oli arvottu istumaan.

Eikä ihme, ovathan tuttuus ja saatavuus parivalinnan keskeisimpiä valintakriteereitä.

Nummenmaa ampuu alas romanttisen ajatuksen siitä, että jokaiselle olisi olemassa vain se yksi oikea.

— Loppujen lopuksi olisimme voineet rakastua vaikka kuinka moneen muuhunkin ihmiseen kuin siihen, johon rakastuimme. Ajattelemme valitsevamme unelmakumppanin, mutta tieteen näkökulmasta hän voisi olla moni muukin, tutkija sanoo.

Aivan olennaista on olla valmis suhteeseen. Silloin muut kiinnostuvat sinusta.

Tunteet tarvitsevat järjen apua

Parisuhteet eivät perustu koskaan pelkkään järkeen — mutta eivät pelkkään tunteeseenkaan. Jotta voimme rakastaa ja tulla rakastetuksi, tunteet tarvitsevat järjen apua.

Vaikka tunteet usein hallitsevat elämäämme, meillä on huomattava valta niihin. Voimme hillitä impulssejamme niin kauan kuin ne eivät ylitä tiettyä rajaa. Esimerkiksi paniikkihäiriökohtausta on vaikea pysäyttää, kun se tulee päälle.

Järki ei voi väkisin pakottaa tunteita muuttamaan suuntaa tai vaihtumaan toisiksi. — Lauri Nummenmaa

— Ellemme voisi säädellä tunteitamme, poukkoilisimme siellä sun täällä, harrastaisimme seksiä kenen tahansa kanssa ja jäisimme kotiin nukkumaan, kun pitäisi lähteä töihin, Nummenmaa sanoo.

Tänä vuonna julkaistussa Tunnekartasto-kirjassa Nummenmaa vertaa tunteita mielensisäiseen norsuun. Evoluution synnyttämät tunteet ohjaavat elämämme päätöksiä kuten sitä, kehen rakastumme. Järki yrittää pysytellä tunteiden perässä ja ohjata niitä oikeaan suuntaan.

Järjen vaikutusvalta tunteisiin on kuitenkin rajallinen samaan tapaan kuin norsua ohjaavan ratsastajan vaikutusvalta on norsun liikkeisiin.

— Järki ei voi väkisin pakottaa tunteita muuttamaan suuntaa tai vaihtumaan toisiksi, vaan sen on taitavasti houkuteltava tunteet ohjaamaan meitä oikeaan suuntaan, Nummenmaa sanoo.

On vaikea ennustaa, ketkä sopivat toisilleen

Kun rakastuu, pää menee pyörälle. Tunne on niin ihana, ettei sitä edes halua hallita saati hillitä. Ihmisten on pakko rakastua, sillä muuten suku ei jatkuisi, Nummenmaa sanoo.

Rakastumisen taustalla vaikuttaisi hänen mukaansa olevan samat aivojen järjestelmät, jotka tuottavat mielihyvää ja ovat myös erilaisten riippuvuuksien taustalla.

Tutkimuksissa on yritetty selvittää ihmisten persoonallisuuden ja käyttäytymisen vaikutusta parivalinnalle. Nummenmaan mukaan tulokset ovat olleet tieteellisessä mielessä masentavia.

— On vaikea ennustaa, ketkä sopivat yhteen ja ketkä eivät.

Vähemmän masentavaa puolestaan on se, että toisin kuin avioerotilastot väittävät, yli puolet pariskunnista pysyvät koko elämänsä yhdessä. Tilastoja rumentavat Nummenmaan mukaan niin sanotut sarja-avioeroajat, jotka toteuttavat jatkuvasti samaa kaavaa.

— Tapojen muuttaminen on todella vaikeaa, Nummenmaa sanoo.

Optimismi luotsaa eteenpäin

Aivotutkija Lauri Nummenmaa, 41, on elämäänsä tyytyväinen mies. Hän suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti ja ajattelee asioiden järjestyvän. Optimistina hän sanoo edustavansa suurinta osaa meistä ihmisistä.

— Loppujen lopuksi ihminen on tutkimusten mukaan tyytyväinen siihen polkuun, jolle sattuma on hänet johdattanut, Nummenmaa sanoo.

Nummenmaa kutsuu optimismia psykologiseksi immuunijärjestelmäksi. Se suojaa meitä ahdistukselta ja tulevaisuuden epävarmuudelta.

Optimismissa on oikeastaan kyse motivaatiotilasta, ei kaikkivoipaisuuden kuvitelmasta. Optimisti tarttuu toimeen ja menestyy siksi elämässä paremmin kuin pessimisti. Ilman optimismia emme perustaisi yrityksiä emmekä menisi naimisiin.

— Masentunut ihminen on itse asiassa usein yltiörealisti, Nummenmaa huomauttaa.

Psykologia kiehtoi vaikeudellaan

Nummenmaa varttui Tampereella neljän veljen kanssa, rassaili erilaisia koneita ja laitteita ja pärjäsi koulussa hyvin muun muassa matemaattisissa aineissa. Hän ajatteli pitkään pyrkivänsä opiskelemaan esimerkiksi fysiikkaa tai kemiaa.

— Sitten huomasin, että ihmisten ja heidän ongelmiensa toimintamekanismien selvittäminen olisi vielä vaikeampaa, joten kiinnostuin siitä, Nummenmaa sanoo.

Hänestä tuli psykologian tohtori joka tutkii, miten aivot tuottavat erilaisia tunteita. Nykyisin hän johtaa 15-henkistä tutkijaryhmää valtakunnallisessa PET-keskuksessa. Tällä hetkellä ryhmä tutkii muun muassa tunteiden pimeää puolta: sitä, millaiset aivot silmittömään väkivaltaan kykenevillä ihmisillä on.

— Usein on ajateltu, että väkivallassa on kyse itsehillinnän puutteesta. Itse uskon, että se on vain osa ongelmaa. Kyse lienee myös puutteellisesta hoivamotivaatiosta, Nummenmaa sanoo.

Psykologia tutkimusalana ei ole perinteisesti antanut yhtä tarkasti mitattavissa olevaa tietoa tutkijalle kuin vaikkapa fysiikka. Tilanne on Nummenmaan mukaan kuitenkin muuttumassa. Aivokuvantamiseen käytettävät tekniikat kehittyvät jatkuvasti, ja Suomi on maailman kärkimaita aivotutkimuksessa.

Uskonnoista toivotaan selitystä elämälle

Nummenmaan optimismia ei hetkauta se, että hän tutkijana ajattelee elämän loppuvan kuolemaan.

Hän ei ole uskonnollinen ihminen, vaikka ymmärtääkin, miksi monet ovat. Tutkijan mukaan ihminen pyrkii uskontojen avulla löytämään selityksen elämälle. Kuoleman hetkellä ajatus jälleennäkemisestä lohduttaa.

Nummenmaan mielestä uskonnoissa ei ole mitään pahaa niin kauan kuin ne tuovat lohtua eivätkä aiheuta konflikteja.

— Ajattelemme olevamme täysin ainutlaatuisia vaikka olemmekin loppujen lopuksi hyvin samanlaisia. Meitä ahdistaa ajatus siitä, että elämä voi loppua koska vain. Vain ihminen voi kokea näin.

Nummenmaata itseään lohduttaa ajatus siitä, että kun ihminen kuolee, hänestä jäävät muistot elämään. Elävätkin ihmiset kulkevat usein mukana jossakin takaraivossa, eräänlaisessa rinnakkaistodellisuudessa. He elävät mielissämme, vaikkemme näe heitä.

— Läheisistä kannattaa pitää hyvää huolta, kun he ovat keskuudessamme, sillä ehkä elämä tosiaan on vain tässä. Jos se jatkuukin kuoleman jälkeen, hyvästä kohtelusta ei ole ollut mitään haittaa, hän sanoo.

Parivalinnan biologiset valintakriteerit

Vastakkainen sukupuoli (jotta voimme lisääntyä).

Puolisoehdokkaan saatavuus (jotta emme haaskaa aikaamme turhaan).

Hyvä terveys ja lisääntymiskyky (jotta jälkeläisiä syntyisi).

Mahdollisimman etäinen sukulaisuussuhde (sillä sisäsiittoisuus on riski jälkeläiselle).

Mahdollisimman vähäinen seksuaalihistoria (jotta voimme välttää kilpakosijat).

Mitä korkeammat ”pisteet” puolisokandidaatti näistä saa, sitä paremmin hän pärjää parisuhdemarkkinoilla.

Lähde: Lauri Nummenmaan kirja Tunnekartasto (Tammi, 2019)

Luetuimmat