Miksi aspartaamilla on surkea maine ja stevialla hyvä? — Asiantuntijat vastaavat kysymyksiin keinotekoisten makeuttajien turvallisuudesta

Keskustelupalstoilla pyörii paljon hämmentävää tietoa, vaikka kaikki E-koodilla varustetut lisäaineet ovat turvallisia käyttää.

Jani Sourander

Aspartaamin hyväksyttävä päiväannos on 40 milligrammaa painokiloa kohden päivässä. Se ylittyy vasta, kun aikuinen juo 6—7 litraa aspartaamia sisältävää limsaa päivässä.
Aspartaamin hyväksyttävä päiväannos on 40 milligrammaa painokiloa kohden päivässä. Se ylittyy vasta, kun aikuinen juo 6—7 litraa aspartaamia sisältävää limsaa päivässä.

Syöpäriski lisääntyy. Dementiariski lisääntyy. Tinnitustakin esiintyy, eikä lihomiseltakaan voi välttyä. Kaikkea näitä ja paljon muitakin pelkoja liitetään makeutusaineisiin.

Epäluuloja herättävät erityisesti keinotekoiset makeutusaineet, kun taas luontaisia makeutusaineita pidetään turvallisempina.

Molempia eli energiaa sisältämättömiä luontaisia ja keinotekoisia makeutusaineita käytetään vähentämään valkoisen sokerin määrää ruoissa ja juomissa. Mutta kuinka paljon näitä energiattomia makeutusaineita on turvallista käyttää, ja millaisia eroja eri aineilla on?

Kysymyksiin vastaavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalo sekä Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen. Jutussa ovat lähteinä myös Ruokavirasto ja Duodecim.

Miksi makeutusaineisiin liitetään niin paljon epäluuloja ja pelkoja?

Ihmisiä hämmentävät eritasoiset keskustelut. Asiantuntijat eivät ole keskustelupalstoilla läsnä koko ajan, ja ”tietoja” jaetaan monista lähtökohdista.

Elintarvikelainsäädännössä energiattomat makeutusaineet luokitellaan lisäaineiksi. Monella kuluttajalla on se käsitys, että niin sanottu luontainen on turvallista ja jopa terveellistä. Lisäaine kuulostaa siltä, että sitä on jollain lailla käsitelty.

Lisäaineen turvallisuus ei kuitenkaan riipu siitä, onko se luonnonmukainen vai synteettinen.

Millä tavalla makeutusaineita tutkitaan?

Elintarvikkeiden valmistuksessa saa käyttää vain hyväksyttyjä lisäaineita, joita makeutusaineetkin ovat. EU:ssa turvallisuusarvioinnin tekee Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA.

Lisäaineelle määritetään turvallisuusarvioinnin perusteella niin sanottu ADI-arvo. Se tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä annosmäärää, jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa ja vuorokautta kohden.

Käytössä olevien lisäaineiden turvallisuus tarkistetaan lain mukaan määräajoin, ja tällainen arviointi on makeutusaineiden osalta EU:ssa parhaillaan käynnissä.

Eveliina Salomaa

25146701.jpg

Voiko siis sanoa, että makeutusaineet ovat turvallisia?

Kaikki E-koodilla varustetut lisäaineet ovat turvallisia käyttää. Keinomakeuttajia pitäisi syödä tai juoda todella valtavia määriä, jotta terveydelle vaarallinen taso ylittyisi.

Esimerkiksi aspartaamin hyväksyttävä päiväannos on 40 milligrammaa painokiloa kohden päivässä. Se ylittyy vasta, kun aikuinen juo 6-7 litraa aspartaamia sisältävää limsaa päivässä.

Sen sijaan sokerialkoholit (kuten maltitoli, sorbitoli ja ksylitoli) on arvioitu niin turvallisiksi, että niille ei ole asetettu käyttömäärien rajoituksia. Sokerialkoholit ovat myös hammasystävällisiä, mutta niitä ei saa käyttää juomissa.

Kaikkien keinomakeuttajien käytössä kannattaa kuitenkin noudattaa kohtuutta, vaikka terveysriskit ovat tutkimusten mukaan pienet.

Miksi aspartaamia pidetään pahiksena ja steviaa hyviksenä?

Steviaa pidetään luonnonmukaisena, koska se on kasvi. Kun puhutaan steviasta makeuttajana, tarkoitetaan kuitenkin makeutusainetta nimeltä stevioliglykosidit. Se on lisäaine (E 960), vaikka se valmistetaan steviakasvin lehtiuutteesta.

Aspartaami on kahden elimistössä tavallisesti esiintyvän aminohapon muodostama synteettinen yhdiste. Sen hajoamistuotteisiin ihmisen ruoansulatuselimistössä lukeutuu metanoli. Se voi olla suurissa määrin nautittuna vaarallinen, mutta aspartaamista sitä saadaan niin vähän, ettei sillä ole tutkimusten mukaan merkitystä.

Aspartaamin huono maine perustunee osittain myös siihen, että perinnöllistä fenyyliketonuria-aineenvaihduntasairautta sairastaville aspartaami on haitallista.

Lihottavatko makeutusaineet?

Tutkimustiedon perusteella vankka käsitys on, että ne eivät lihota. Päinvastoin on tutkittu, että kun ihmiset ovat vaihtaneet sokerin keinomakeutusaineisiin, he ovat laihtuneet.

Tutkimustiedon perusteella vankka käsitys on, että makeutusaineet eivät lihota.

Väitetty lihominen perustuu näkemykseen, jonka mukaan makeutusaineet lisäisivät ruokahalua ja sitä kautta ylensyöntiä. Tällaista mekanismia ei kuitenkaan ole tutkimuksissa havaittu yksiselitteisesti. Asiaa tutkitaan edelleen.

Aiheuttavatko makeutusaineet vatsavaivoja?

Eivät kaikki. Tämä ominaisuus on sokerialkoholeilla. Niiden runsas käyttö voi aiheuttaa turvotusta ja ripulia, koska ne eivät imeydy ohutsuolesta täydellisesti.

Lain mukaan sokerialkoholien laksatiivisesta (suolen toimintaa kiihdyttävästä) vaikutuksesta on varoitettava pakkausmerkinnöissä, jos tuote sisältää yli kymmenen prosenttia sokerialkoholeja.

Sen sijaan siitä, miten muut keinomakeuttajat vaikuttavat suoliston mikrobistoon, ei vielä ole riittävästi tutkimustuloksia.

Onko erityisryhmien varottava keinomakeuttajien käyttöä?

Suomessa Ruokavirasto ei ole rajoittanut makeutusaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttöä millään erityisryhmällä.

Makeutusaineiden päivittäinen annossuositusraja (ADI-arvo) pätee myös lapsille ja raskaana oleville.

Luonnonmukaisuus kiinnostaa

Uusia makeutusaineita kehitetään jatkuvasti. Taustalla on kuluttajien halu saada makeuttajia, jotka ovat sekä kalorittomia että luonnonmukaisia.

Yksi kiinnostavimmista uutuuksista on kehitteillä Suomessa. Oulun yliopistossa on keksitty menetelmä, jolla pystytään tuottamaan luonnonmukaista makeutusainetta brazzeiinia.

Se eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994 afrikkalaisesta Pentadiplandra brazzeana -kasvin hedelmästä. Hedelmää on käytetty paikallisesti satoja vuosia, mutta kasvia ei pystytä viljelemään teollisesti, eikä brazzeiinia ole pystytty eristämään hedelmästä niin, että se olisi kaupallisesti kannattavaa.

Brazzeiini on kaloriton ja jopa 2 000 kertaa sokeria makeampi proteiini. Sen sanotaan olevan hyvänmakuinen, se kestää hyvin kuumentamista ja sopii leivontaan.

Oulun yliopistossa kehitetyn menetelmän soveltuvuutta brazzeiini-makeutusaineen tuottamiseen kaupallisesti kannattavasti selvitetään parhaillaan. Yliopiston innovaatioasiamies Maarit Jokela kertoo, että teknisten yksityiskohtien hiominen jatkuu. Lisäksi säädösasioihin menee ainakin vuosi tai kaksi.