Nykyhuumori on aiempaa ronskimpaa — ”Rasististen vitsien iso osuus kuvastaa maailman muutosta", sanoo tutkija

Sairaiden juttujen kertominen voi olla merkittävä arkinen selviytymiskeino. Se saattaa ilmentää myös empatiakyvyn heikkenemistä ja kyynistymistä.

Eveliina Salomaa

Sairas huumori kuvaa tabuja, pelkoja ja aggressioita. Monia maailman nopea muuttuminen ahdistaa, ja se voi johtaa jopa sairaaseen vitsailuun.
Sairas huumori kuvaa tabuja, pelkoja ja aggressioita. Monia maailman nopea muuttuminen ahdistaa, ja se voi johtaa jopa sairaaseen vitsailuun.

Eikö ihmisillä ole enää mitään häpyä? Tuntuu siltä, että yhä useammin kuulee ja lukee entistä häiriintyneempiä juttuja, jotka on puettu huumorin kaapuun.

Sairasta huumoria tutkinut filosofian tohtori Laura Hokkanen vahvistaa vaikutelman: huumori on muuttunut viime vuosina aiempaa rankemmaksi. Hokkasen mukaan sairasta huumoria on myös esillä huomattavasti aiempaa enemmän internetin meemikulttuurin vuoksi.

— Sisällöllisesti vitseihin on tullut ronskiutta. Mikään ei tunnu olevan liian pyhää huumorin kohteeksi, Hokkanen kuvailee.

— Moni ei pystyisi tekemään törkeää huumoria sotaveteraaneista, Jeesuksesta, seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneista lapsista tai raiskauksista. Meillä on kuitenkin ryhmiä ja ihmisiä, jotka tekevät sairasta pilaa kaikista näistä aihealueista.

Suomalaisten sairaita vitsejä on tutkittu 1970-luvulta alkaen. Niiden aiheina ovat perinteisesti olleet nälänhätä, keskitysleirit, vammaisuus, kuolema ja katastrofit.

Hokkasen mukaan sairas huumori kuvaa tabuja, pelkoja ja myös aggressioita. Maailman nopeat muutokset ahdistavat monia. Ihmiset reagoivat kokemaansa osin huumorin avulla.

Hokkanen kertoo, että sairaan huumorin aihealueissa näkyvät nykyisin vahvasti pakolaisaallot ja niihin liittyvät rasistiset äänenpainot.

— Rasististen vitsien iso osuus kuvastaa osin maailman muutosta, kriittisiä äänenpainoja, joille ei koeta löytyvän tilaa keskusteluissa. Epäilemättä ne kertovat myös rasismin vankkenevasta olemassaolosta, Hokkanen pohtii.

Joni Hokkanen

Laura Hokkasen mukaan sairaan huumorin aihealueissa näkyvät nyt selvästi pakolaisaallot ja niihin liittyvät rasistiset äänenpainot.
Laura Hokkasen mukaan sairaan huumorin aihealueissa näkyvät nyt selvästi pakolaisaallot ja niihin liittyvät rasistiset äänenpainot.

Huumorilla luodaan tunneyhteisöjä

Hokkasen mukaan sairas huumori voi olla joillekin merkittävä arkinen selviytymiskeino.

— Huojennusteorian näkökulmana on, että jokin asia on niin ahdistava, käsittämätön, epämiellyttävä, traaginen tai järjen ylittävä, ettei sitä voi enää käsitellä muutoin kuin huumorin keinoin. Tästä on havaintoja katastrofialueelta, jossa pelastustyöntekijöiden kerrotaan vitsailleen tapahtumista.

— Toisena hyvänä esimerkkinä voidaan pitää suomalaisia kouluammuskelutapauksia, joissa koululaisten kerrotaan välittäneen vitsejä melko pian tapahtumien jälkeen.

Huumori voi olla myös irtaannuttamiskeino traagisista tapahtumista niinkin päin, että huumorin keinoin ihmiset luovat tunneyhteisön saman kokeneiden kanssa.

— Samoin sen avulla voi mahdollistua kielletyistä ja vaikeista asioista puhuminen tai aggressioiden kanavoiminen, Hokkanen kertoo.

Mikään ei tunnu olevan liian pyhää huumorin kohteeksi. — Laura Hokkanen

Psykologian tohtori Paavo Kerkkänen arvioi, että sairas huumori voi toimia joillekuille selviytymiskeinona, mutta tutkitusti sillä on myös huonoja puolia.

Kerkkänen viittaa viitisen vuotta sitten julkaistuun tutkimukseen, jossa havaittiin, että sairaan ja mustan huumorin runsas käyttö voi olla oire mahdollisesti alkavasta empatiakyvyn heikkenemisestä ja kyynistymisestä. 

— Tämä voi johtaa pitkittyessään työuupumukseen ja jopa masennukseen.

Työterveyspsykologin työstä hiljattain eläköitynyt Kerkkänen arvioikin, että parempia arjen selviytymiskeinoja ovat läheisten tuki, liikunta, hyvä koulutus, toimivat työjärjestelyt ja mieluisat lomat.

Loppupelissä sairas huumori on monille pääosin itsensä viihdyttämisen keino.

— Varmasti yhä yleisin syy tuottaa ja välittää huumoria on vitsiin liittyvä oivalluksen eli huumorin kärjen osoittaminen: hyvän vitsin rakentaminen ja myös tulkitseminen vaatii hyvää yleissivistystä, kulttuurista ja globaalia lukutapaa sekä monitulkintaisten sanojen oivallusta, Hokkanen summaa.

Musta huumori auttaa poliiseja

Paavo Kerkkäsen mukaan poliisit käyttävät kohtuullisesti mustaa huumoria. Se voi olla joskus arjen selviytymiskeino miltei kaikille raskasta työtä tekeville poliiseille.

Kerkkänen on tutkinut virkavallan huumoria väitöskirjassaan.

Poliisien mustan huumorin aiheina ovat tyypillisesti rikolliset, tapaturmat, liikennerikkeet, vilpit ja väkivallanteot.

— Poliisin toimialasta riippuen jotkut heittävät mustaa huumoria muutaman kerran vuodessa ja jotkut viikoittain.

Tutkimusten mukaan edes joskus sitä käyttävien poliisien prosentuaalinen osuus on jopa 97, Kerkkänen kertoo.

— Toisaalta joissakin toiminnoissa, kuten lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkinnassa, mustan huumorin käyttö on nolla prosenttia.

Sairauksiin, kuolemaan ja vammaisuuteen liittyvä sairas huumori on lainvalvojien työporukassa varsin vähäistä. Joillekuille poliiseille tällainenkin huumori voi olla selviytymiskeino, mutta selvästi enemmän virkavalta vaalii jaksamistaan muilla huumorilajeilla, Kerkkänen kertoo.

— Monet taitavat hyväntahtoisen huumorin muotoja, kuten jouhevan sanailun, tilannekomiikan käytön ja ystävällisen vinoilun. Monet poliisit hallitsevat myös pirteän työpäivää piristävän itseironian sekä poliisiorganisaatioon ja yhteiskuntaan kohdistuvan iloisen satiirin.

Kerkkänen huomauttaa, että sairaskin huumori voi piristää poliisin arkea pieninä annoksina ja sopivassa tilanteessa.

— Esimerkkinä voisi mainita ruumiskeikkojen jälkeiset palautumiskeskustelut. Poliisin kravatti on voinut likaantua siirretyn ruumiin eritteisiin. Tästä hajusta voidaan sitten vitsailla sairasta huumoria, Kerkkänen kertoo.

Suurin osa poliisihuumorista on kuitenkin ihan tavallista.

— Kerrotaan juttuja omista ja muiden kommelluksista ja nauretaan päälle. Poliisien mukaan heidän työssään tulee vastaan ihan riittävästi tragikoomisia, hankalia ja sairaita tilanteita — sairaita vitsejä ei enää tarvitse erikseen keksiä.

Mikä on sairaan ja mustan huumorin ero?

Kummallekaan ei ole selkeää määritelmää. Mustaan huumoriin ajatellaan yleisimmin liittyvän jokin julmuuden vivahde ja yhteensopimattomuus. Tällainen ristiriita on tavallisimmin synnytetty seksuaalisessa huumorissa tai vessahuumorissa.

Sairaan huumorin voi ajatella olevan yksi mustan huumorin alalaji. Se rakentaa koomisuutensa karmeiden ja viattomien asioiden välille eli ammentaa huumoriaiheita epäinhimillisyyden äärilaidasta.

Yksinkertaisimmillaan sairaan huumorin kaava on yhdistää hirveitä asioita viattomien ja hilpeiden asioiden yhteyteen. Se voi tarkoittaa nälänhädän tai paljon kuolonuhreja vaatineen turman liittämistä tutun mainoksen tai elokuvan kansikuvan yhteyteen.

Huumorin luokittelu sairaaksi on paljolti kiinni tulkitsijan arvomaailmasta. Jollekulle mikään ei ole liian pyhää ollakseen huumoria, ja toiselle melko kilttikin seksuaalinen vitsi voi olla sairasta.

Lähde: filosofian tohtori Laura Hokkanen

Uusimmat uutiset