Aake Kalliala on synnynnäinen koomikko, jonka vahingonilo suututtaa joskus kavereita — "Enhän minä sille nauranut, että häntä sattui, vaan sille ilmeelle!"

Eläkepäiviä viettävä näyttelijä ei kaipaa estradeille, vaan nauttii, kun saa heittää koiralle palloa omalla pihalla.

Vesa Vuorela

Aake Kalliala muutti kaksi vuotta sitten Helsingistä entiseen kotikaupunkiinsa Mikkeliin.
Aake Kalliala muutti kaksi vuotta sitten Helsingistä entiseen kotikaupunkiinsa Mikkeliin.

Aake Kalliala kiroilee ja niistää. Flunssa ottaa pattiin. Pitäisi olla Kainuussa metsästämässä eikä kotona Mikkelissä köhimässä.

— Kun on nämä lukemat, niin tervettä päivää ei näköjään näe. Kun yksi päivä otin vähän viinaa, niin herrajumala mikä olo! Seuraavana päivänä ei ollut minkään tekijäksi, 67-vuotias näyttelijä manaa.

Nuorena oli toisin, mutta niitä aikoja Kalliala ei ikävöi. Hän nauttii eläkepäiviensä rauhasta — siitä, kun mihinkään ei ole kiire.

Kalliala muutti Helsingistä Mikkeliin, entiseen kotikaupunkiinsa, noin kaksi vuotta sitten. Idea tuli puun takaa. Kallialan sisko etsi itselleen pienempää kotia Mikkelissä, ja hänen tyttärensä löysi Emolan puutaloalueelta paritalon, jonka molemmat asunnot olivat myynnissä.

Sisko ihastui taloon ja ehdotti, että velipoika ostaisi toisen asunnon. Kalliala empi, mutta lähti katsomaan.

— Kun näin pihamaan, ajattelin, että on tässä ideaa. Voi heittää koiralle palloa, ja lapsenlapsilla on tilaa touhuta.

Helsinkiin vain, jos on pakko

Labradoodle Hönö asettuu takan eteen kerälle. Kalliala ottaa kahvia, istuu keittiönpöydän ääreen ja sytyttää piipun.

Siskon seinänaapurina on hyvä olla. Kalliala käy Helsingissä vain, jos on ihan pakko. Hän ei hae töitä, mutta tekee mukavilta tuntuvat hommat.

Kyselyjä tuleekin melkein joka viikko. Viime aikoina Kalliala on nähty televisiossa muun muassa Ylen Rakkautta vain -sarjassa ja Nelosen ohjelmissa Grillit huurussa ja Arman Pohjantähden alla.

Yle Areenassa voi katsoa vielä jonkin aikaa myös Kotikatua ja Hymyhuulia, jonka hahmot tekivät Kallialasta ja hänen työparistaan Pirkka-Pekka Peteliuksesta suomalaisen sketsihuumorin ikoneita 1980-luvun lopulla.

Mutta millainen huumori Kallialaan itseensä uppoaa? Hän katsoo kulmiensa alta ja myöntää, että on vahingoniloinen.

— Kaverit haukkuvat, että perkele, kun joka kerta naurat, jos jotain sattuu.

Yksi jaksaa muistuttaa varsinkin eräästä viidentoista vuoden takaisesta tapauksesta. Siihen liittyy moska, eli talttavasara, betonipalkki ja huono työasento.
Kaveri hakkasi betonipalkin kulmasta moskalla palasta pois, ja Kalliala seuraili vierestä hänen tekemisiään.

— Yhtäkkiä moska kimposi siitä kököstä ja osui kaveria polveen. Kun se jätkä katsoi minua montun pohjalta, meinasin kuolla nauruun. Sen ilme oli niin paljon puhuva, Kalliala sanoo, matkii ilmettä ja hihittää käheästi.

Naurunalaiseksi joutuminen kaivelee kaveria vieläkin.

— Mutta enhän minä sille nauranut, että häntä sattui, vaan sille ilmeelle!

Hanttihommissa ennen teatterikorkeaan pääsyä

Huulenheitto on Kallialalle myötäsyntyistä.

— Olen perinyt sen varmaan papaltani äidin puolelta. Hän oli aikamoinen vääräleuka.

Aake syntyi Kallialan perheen toiseksi lapseksi ja sai vielä pikkusiskon isosiskon lisäksi. Isän puolen suku oli täynnä pappeja, mutta Aaken isä päätti lukea ekonomiksi.

Perhe asui Heinolassa, kunnes isä sai konttoripäällikön työn Mikkelistä Grahnin vaneritehtaalta. Äiti ei ollut työelämässä, vaan hoiti kolmilapsisen perheen arkea kotona.

Heinolan jälkeen Mikkeli tuntui kahdeksanvuotiaasta pojasta isolta kaupungilta. Kalliala ystävystyi koulukavereiden kanssa nopeasti. Teatteri kiehtoi, ja hän osallistui koulun näytelmiin ja tiernapoikiin muun muassa erään toisen tunnetun mikkeliläisen, Suomen pankin pääjohtajan Erkki Liikasen kanssa.

18-vuotiaana Kalliala pyrki Tampereelle näyttelijänkoulutukseen. Pääsykoe jäi kuitenkin väliin, sillä kaveri, jonka seurassa hän oli Tampereelle lähdössä, perui reissunsa.

Isä oli sitä mieltä, että näyttelijän palkoilla ei perhettä elätetä, joten Kalliala hakeutui hanttihommiin. Hän teki esimerkiksi vesipiirin koeporauksia ja siivosi lihakellarin lattioita kapakassa. Lopulta hän päätyi Perhon ravintolakouluun ja hovimestariksi. Mikkelin teatterissa hän oli mukana yhdessä musikaalissa avustajana.

26-vuotiaana Kalliala koki, että nyt on viimeinen hetki pyrkiä Teatterikorkeakouluun, haki ja tuli valituksi.

Teatterikorkeakoulun opiskelukavereista löytyi porukka, jossa Kalliala viihtyi. Peteliuksen lisäksi siihen kuuluivat muun muassa Vesa Vierikko ja Kari Heiskanen.

Pian suomalainen televisioviihde mullistui. Velipuolikuuta ja Mutapainin ystäviä seurasivat Hymyhuulet, Pulttibois ja Manitbois. Kalliala ammensi sketsihahmoihinsa elämänkokemustaan. Hän oli kohdannut värikkäitä savolaisia persoonia ja kuullut herkullisia juttuja.

— Hirvensalmella oli aivan uskomaton kavalkadi tyyppejä! Jo niiden nimet: Naksis naksis, Seppä nokikulli, Avaruuseversti, Pissulainen, Hitsiläinen...

Sketsit kirjoitettiin ranskalaisin viivoin ja pitkälti improvisoitiin — ja naurettiin.

— PP repeili kuvauksissa sellaista tahtia, että jossain vaiheessa ei enää jaksettu ottaa uusiksi, vaan jätettiin putoiluja mukaan, että päästiin eteenpäin, Kalliala muistelee.

Jo pitkään on tuntunut siltä, että tapahtuipa mitä vaan, niin kaikki on kotiin päin.

Sketsihuumori huutaa vastapeluria

Olympialaiset pauhaavat olohuoneessa. Kun Krista Pärmäkoski lähestyy maalia, Kalliala pomppaa televisioruudun ääreen.

— Mitali! hän tuulettaa hieman värisevällä äänellä.

— Lapsena itkin, kun tuli Pieni talo preerialla. Nyt jos vaikka X-Factorissa joku onnistuu, olen ihan onnenkyynelissä.

Putoustakin Kalliala on seurannut, mutta kuluvan kauden hahmot eivät ole oikein sytyttäneet.

— Tanhupallo on valloittava ja uskottava, mutta ne kaikki muut ovat ihan mäessä.
Toisinaan Kalliala innostuu virittelemään sketsejä vielä itsekin, jos vastaan sattuu samanhenkinen vastapeluri.

— Joskus siskolikan kanssa lähtee hyvin. Hänellä on samanlainen ote ja hulluus, että yhteys toimii.

Kallialan mukaan sketsihuumori huutaa vastapeluria. Peteliuksen kanssa hänellä synkkasi, mutta tiet erkanivat 1990-luvun alussa. Kallialan mukaan syynä oli Peteliuksen rikkoma lupaus, mutta enempää hän ei halua tapausta avata.

— Meillä on oikein hyvät välit, 250 kilometriä, hän kuittaa.

Vesa Vuorela

Labradoodle Hönö on Aake Kallialan silmäterä. Hän asuu koiransa kanssa paritalossa siskonsa seinänaapurina.
Labradoodle Hönö on Aake Kallialan silmäterä. Hän asuu koiransa kanssa paritalossa siskonsa seinänaapurina.

Sehän on Aake!

Kalliala ei ole kokenut koomikon uraansa taakaksi, mutta myöntää, että aina on kaipuu aidan toiselle puolelle.

— Kun tekee komiikkaa, on hirveä ikävä draamaa, ja päinvastoin. Niiden yhdistäminen ei vain onnistu.

Kovimman suosionsa aikana Kalliala ei mielellään liikkunut yksin julkisilla paikoilla, etenkään humaltuneiden ihmisten keskellä. Nykyään häntä ei välttämättä edes tunnisteta kaupungilla, kun on partaa, silmälasit ja harmaata hiuksissa.

Diabetes sai Kallialan laihduttamaan huomattavasti muutama vuosi sitten. Hän tunsi kuitenkin, että paino putosi turhankin alas.

— Kun katsoin itseäni peilistä, niin siinä oli hahmo! Mutta ei naurattanut. Ajattelin, että nyt leipää suuhun ja nopeasti.

Nykyiseen painoonsa Kalliala on tyytyväinen, vaikka viisi kuusi kiloa joutaisikin pois.

Viime kesänä hän joutui yllättäen pallolaajennukseen. Rintakehässä tuntui oudolta, ja hän mainitsi oireista kylään poikenneelle siskonpojalleen, joka työskentelee ambulanssissa. Siskonpoika otti seuraavana päivänä sydänfilmin, ja lähtö sairaalan tuli saman tien.

Kalliala ei kuitenkaan pelkää.

— Jo pitkään on tuntunut siltä, että tapahtuipa mitä vaan, niin kaikki on kotiin päin. On tässä niin paljon kokenut.

Aarne Elis Kalliala

Syntynyt 5.10.1950 Heinolassa.

Muutti kahdeksanvuotiaana Mikkeliin perheensä mukana.

Näyttelijä, eläkkeellä. Tunnetaan sketsihahmoistaan muun muassa
tv-sarjoissa Hymyhuulet, Pulttibois ja Manitbois sekä Kotikatu-sarjan Maurin roolista.

Asuu Mikkelissä, jonne muutti takaisin pääkaupunkiseudulta joitakin vuosia sitten.

Eronnut. Aikuinen tytär. Kaksi lapsenlasta: 3,5-vuotias poika ja 2,5-vuotias tyttö.

Harrastaa kanalintujen ja jänisten metsästystä ja mökkeilyä. Seuraa myös rallia ja muuta urheilua.

Rakastaa tytärtään, lapsenlapsiaan ja Hönö-koiraansa.

Inhoaa epärehellisyyttä ja pettämistä.

Ihmettelee välillä uutisia. ”Miten ne voivat koko ajan olla niin huonoja?”