Tutkijanaisia vähätellään ja syrjitään edelleen tiedemaailmassa — Sukupuolten tasa-arvoa tutkinut Kristiina Brunila antaa lääkkeitä ongelman ratkaisemiseen

Naisprofessoreita on edelleen vain noin kolmannes professoreista. Miehet viittaavat omiin töihinsä useammin kuin naiset ja käyttävät hanakammin puheenvuoroja tieteellisissä kokouksissa.

Päivi Virta-Salo

Tutkijanaisia vähätellään ja syrjitään edelleen tiedemaailmassa — Sukupuolten tasa-arvoa tutkinut Kristiina Brunila antaa lääkkeitä ongelman ratkaisemiseen

Suomen yliopisto-opiskelijoista jo yli puolet on naisia, mutta professoreista heitä on vain noin kolmannes. Yliopistojemme rehtoreista vain kaksi on naisia, yksitoista miehiä. Åbo Akademihin on valittu naisrehtori, joka ei ole vielä aloittanut virassaan.

Naisten osuus yliopistojen professorikunnasta nousee noin prosentin vuosivauhtia. Hidasta kehitystä kohti tasa-arvoisempaa tiedemaailmaa on siis havaittavissa. Tämä näkyy Professoriliiton vuoden 2018 tilastoista.

— Tämän vuosikymmenen aikana naisten osuus yliopistojen professorikunnasta on noussut 24,5 prosentista 31,8 prosenttiin, Professoriliiton toiminnanjohtaja Tarja Niemelä kertoo.

Miehillä on kovempi pyrkimys eteenpäin

Sisätautien emeritusprofessori Kimmo Kontula ottaa kantaa tiedemaailman miesvaltaan Lääketieteellisen aikakauskirjan Duodecimin maaliskuun numerossa. Hän kirjoittaa muun muassa siitä, että miehet tuntuvat saavan sukupuolensa ansiosta etumatkaa naisiin nähden erityisesti akateemisen uransa alku- ja keskivaiheilla.

— Tämä aihe nousee jatkuvasti esille tieteen huippulehdissä, Kontula sanoo.

Kontulan mukaan ”näyttää löytyvän tutkimukseen perustuvaa tietoa” siitä, että miehillä on naisia kovempi pyrkimys edetä urallaan ja korostaa osaamistaan. Miehet esimerkiksi viittaavat omiin töihinsä useammin kuin naiset, ja miehet käyttävät naisia hanakammin puheenvuoroja tieteellisissä kokouksissa.

Kun Science-lehti äskettäin teki kymmenen kärjessä -listan niistä tutkijoista, joiden tieteelliset artikkelit oli jouduttu peruuttamaan niiden sisältämien, jopa vilpiksi epäiltyjen virheiden vuoksi, koko kymmenikkö oli miehiä.

— Miehet voivat olla hieman naisia aggressiivisempia tieteen kentällä kuten niin monessa muussakin asiassa. On kuitenkin mahdollista, että valtaosa miespuolisista tutkijoista käyttäytyy aivan korrektisti, Kontula sanoo.

On myös aloja, joissa naisia on enemmistö

Miesvaltaisuus professorikunnassa on kiistaton, toteaa Helsingin yliopiston vararehtori Tom Böhling. Hänestä on kuitenkin hyvä tiedostaa, että sukupuolijakauma vaihtelee aloittain.

— Yliopistoilla löytyy nykyisin myös aloja, jossa valtaosa professoreista on naisia. Osittain kyse on siis yhteiskunnallisesta sukupuolittumisesta, johon pitäisi puuttua jo ennen yliopistouraa, Böhling sanoo.

On aina yhteisön heikkoutta, jos yhteisön jäsenet ovat liian samanlaisia keskenään. — Minna Huotilainen

Naisprofessoreita on paljon etenkin kasvatustieteissä ja humanistisissa tieteissä.

Helsingin yliopistossa miespuolisia professoreita oli vuoden 2018 lopussa 68 prosenttia ja naisia 32 prosenttia. Böhlingiä ilahduttaa kuitenkin se, että nykyisin käytössä olevan vakinaistamispolun apulaisprofessoreista jo 43 prosenttia on naisia.

Vakinaistamispolulla tarkoitetaan, että henkilö päätyy tiettyjen välivaiheiden kautta vakinaiseksi professoriksi. Nykyiset apulaisprofessuurit sijoittuvat hierarkkisesti yliopistonlehtorin tai yliopistotutkijan ja varsinaisen professorin väliin.

Böhlingin mukaan yliopistoissa ollaan menossa suurin harppauksin kohti tasa-arvoa.

Tutkijanaisia vähätellään ja syrjitään

Suurin syy tiedemaailman epätasa-arvolle on yhteiskuntamme ylläpitämä sukupuolijärjestelmä. Lapsia aletaan jo esikoulussa kasvattaa ja myöhemmin kouluttaa kapea-alaisiin sukupuolikategorioihin.

Näin sanoo sukupuolten tasa-arvoa korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa tutkinut apulaisprofessori Kristiina Brunila Helsingin yliopistosta. Hänen professuuriaan ollaan juuri vakiinnuttamassa.

— Sukupuolijärjestelmän myötä opetetaan ja opitaan se, millainen on ”oikeanlainen” tyttö ja poika ja nainen ja mies. Suomessa ollaan tässä hyvin vanhoillisia, Brunila sanoo.

Tasa-arvotyötä on hänen mukaansa tehty paljon, ja tilannetta on yritetty kohentaa erilaisin poliittisin ohjelmin. Ongelma ei kuitenkaan ole poistunut. Suomi on Brunilan mukaan hyvin poikkeuksellinen maa sukupuolikysymyksiä ajatellen.

— Suomessa on Euroopan vahvimmin sukupuolen mukaan eriytyneet koulutus- ja työmarkkinat, mistä olemme saaneet useaan kertaan EU:sta noottia. Yksi iso ongelma on se, että opettajia ei edelleenkään kouluteta huomioimaan kasvatustyössään tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita. Näin koulutus itsessään uusintaa koko ajan tietyntyyppistä ajatusta sukupuolesta, Brunila sanoo.

Suomessa nähdään edelleen asiantuntijana huomattavasti helpommin mies kuin nainen. Brunilan mukaan tutkijanaiset joutuvat kohtaamaan monenlaista vähättelyä ja jopa suoranaista syrjintää.

— Valitettavasti tilanne on pysynyt samanlaisena. Myös palkkaerot ovat pysyneet jonkin verran miehiä suosivina, hän sanoo.

Brunila ei usko, että tilanne muuttuu automaattisesti. Edelliseen hallitukseen hän on erityisen tyytymätön.

— Se on ollut tasa-arvovihamielisin pitkään aikaan. Sen aikana tilanne ei ole ainakaan kohentunut.

Moninaisuudella on väliä

Kasvatustieteiden professori ja aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta ei pidä tavoittelemisen arvoisena sitä, että miehiä ja naisia lopulta olisi täsmälleen saman verran professoreina.

— Paljon tärkeämpi tavoite on se, että jokaisella on sukupuolesta — tai mistään muustakaan vastaavasta — riippumatta samanlaiset mahdollisuudet päätyä vaikkapa professoriksi yliopistoon, tai vastaavasti vaikkapa tutkimusavustajaksi tai lehtoriksi yliopistoon, hän sanoo.

Moninaisuudella on toki paljonkin väliä Huotilaisen mielestä.

— On aina yhteisön heikkoutta, jos yhteisön jäsenet ovat liian samanlaisia keskenään. Jos kaikki maailman professorit tai kaikki Suomen professorit olisivat vaikkapa miehiä, se kaventaisi tämän ryhmän mahdollisuutta ratkaista ongelmia.

Helsingin yliopiston vararehtori Böhling muistuttaa, että yliopistossa pyritään vaikuttamaan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen erillisen ohjelman kautta. Yliopisto järjestää aiheesta henkilökunnalleen koulutusta.

— Viimeisin koulutusmuoto on liittynyt tiedostamattomiin ennakkoasenteisiin. Lisäksi asia otetaan esille muun muassa kaikissa uusien professoreiden rekrytoinnin valintaryhmissä.

Keinoja tasa-arvon parantamiseksi

1. Velvoitetaan opettajankoulutus systemaattisesti huomioimaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatus omassa toiminnassa.

2. Vakiinnutetaan Suomessa tehdyn tasa-arvotyön ja tasa-arvoa koskevan tutkimuksen tulokset ja toimintamallit koulutuspoliittiseen ohjaukseen sekä tuetaan tasa-arvoa koskevaa tutkimusta.

3. Vakiinnutetaan systemaattinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö kaikkeen yliopiston toimintaan.

4. Tehdään rekrytointi ja arviointi läpinäkyvämmäksi. Nyt meillä on paljon näyttöä siitä, että sekä arviointi että rekrytointi suosivat mieshakijoita.

Vinkit antoi apulaisprofessori Kristiina Brunila. Hän teki joitakin vuosia sitten hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan korkeakoulu- ja tutkimuspoliittisen selvityksen, missä hän toi esille koulutus- ja tasa-arvopolitiikan kohtaamattomuuden Suomessa.

Naisille opiskeluoikeus 1901

Ajatus siitä, että naisetkin voisivat opiskella yliopistossa, heräsi 1800-luvun puolessa välissä.

1850-luvun lopulta naisilla oli vapaa kuunteluoikeus Venäjän yliopistoissa.

Helsingissä naisilla oli 1870-luvulta alkaen oikeus anoa erillisoikeutta suorittaakseen yliopisto-opintoja.

Vuonna 1897 he saivat oikeuden liittyä osakuntiin.

Vuonna 1901 naiset saivat Suomessa oikeuden opiskella yliopistoissa.

1910-luvulla ylioppilaista oli naisia jo 40 prosenttia.

Ensimmäinen Helsingin yliopiston matrikkeliin merkitty nainen oli Marie Tschetschulin (1852—1917).

Vuonna 1878 Emma Rosina Heikel (1842—1923) valmistui Suomen ensimmäiseksi naislääkäriksi.

Emma Irene Åström (1847—1934) suoritti ensimmäisenä filosofian kandidaatin tutkinnon ja promovoitiin ensimmäisenä naisena maisteriksi 1882.

Ensimmäinen naistohtori oli Karolina Eskelin (1867—1936) vuonna 1895.

Helsingin yliopiston ensimmäiseksi naisdosentiksi nimitettiin Alma Söderhjelm (1870—1949) vuonna 1906. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen naisprofessori Åbo Akademihin 1927.

Helsingin yliopiston ensimmäiseksi naisprofessoriksi nimettiin vuonna 1928 Laimi Lovisa Leidenius (1877—1938).

Lähde: Helsingin yliopisto

Uusimmat uutiset

Kommentoidut