Kumppanin pitää viedä jalat alta, muu ei enää riitä — Psykologi Tony Dunderfelt kertoo, miksi miesten on vaikea toimia miehekkäästi naisten seurassa

Sara Siljanderin ja Jarkko Ojapalon ensikohtaaminen oli kuin elokuvasta. Siljandern mukaan Ojapalossa on ”kahdeksan kymmenestä täydellisen miehen ominaisuudesta”.

Mirja Hussain

Sara Siljander ja Jarkko Ojapalo menevät ensi kesänä naimisiin runsaan neljän vuoden seurustelun jälkeen.
Sara Siljander ja Jarkko Ojapalo menevät ensi kesänä naimisiin runsaan neljän vuoden seurustelun jälkeen.

Se kohtaaminen oli minuuteista kiinni. Sara Siljander, 30, juoksi Helsingistä Lahteen suuntaavaan junaan viime hetkillä reilut neljä vuotta sitten.

— Katsoin junassa jo istuvaa komeaa miestä, jonka vastapäätä sattui olemaan tyhjä paikka. Ajattelin, että voi sen tunnin huonomminkin viettää kuin häntä katsellen, Siljander sanoo.

Mies oli Jarkko Ojapalo, 26, joka toivoi jo hiljaa mielessään, että kävisipä kerrankin flaksi ja kaunis nainen ei kävelisi ohi. Siljander istui tyhjälle paikalle ja jätti kerrankin laittamatta kuulokkeet korviin.

— Miksiköhän tämä juna pysähtyy Mäntsälässäkin, Ojapalo aloitti keskustelun.

Ihastus leimahti pariskunnan välillä saman tien.

— Punastelin jo junassa sisäisesti. Jarkko katsoi minua sellaisella ilmeellä, että hän haluaa minut.

Täydellisen miehen piirteitä

Junamatkan jälkeen Siljander ja Ojapalo alkoivat Facebook-kavereiksi, ja pian he lähtivät treffeille. Alussa molemmilla oli ajatus kevyemmästä suhteesta, mutta pian kävi ilmi, että toisesta löytyi yhä enemmän hyviä ominaisuuksia. Kiintymys alkoi kasvaa.

— Olin joskus nuorena tehnyt kaksi listaa. Toisessa oli hyvän miehen kymmenen piirrettä ja toisessa täydellisen miehen kymmenen piirrettä. Jarkossa on kahdeksan kymmenestä täydellisen miehen ominaisuudesta, Siljander naurahtaa.

Ojapalo ihastui Siljanderin aurinkoiseen luonteeseen ja pirteyteen. Urheilullinen elämäntapa yhdistää heitä.

Siljander taas kuvailee tunteneensa alkukantaista vetovoimaa Ojapalosta huokuvaa maskuliinisuutta kohtaan.

— Samalla Jarkon kanssa oli alusta asti helppo olla. Oli myös ihanaa, että hän osoitti, että on minusta kiinnostunut ja haluaa nähdä. Ei tarvinnut pelata mitään pelejä.

Mirja Hussain

Jarkko Ojapalo ja Sara Siljander ylläpitävät parisuhteen kipinää ottamalla yhteistä aikaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa.
Jarkko Ojapalo ja Sara Siljander ylläpitävät parisuhteen kipinää ottamalla yhteistä aikaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Särmikkyys pitää kipinää yllä

Vaikka Siljanderilla ja Ojapalolla on samat arvot, heillä molemmilla on myös säpäkkä luonne ja välillä leimahtaa.

— Vuosien aikana olemme oppineet riitelemään fiksummin. Neuvottelutaidot ovat kehittyneet.

— Varmaan meistä molemmat välillä ajattelevat, että olisi helpompaa, kun toinen olisi vähän mukailevampi, mutta särmikkyys pitää suhteessa kipinää yllä, Siljander sanoo.

Ensi kesänä parin tähänastinen matka huipentuu häihin. Alun kevyeksi kaavailtu suhde on kestänyt arjen, Ojapellon vuoden mittaisen YK-komennuksen Libanoniin ja molempien kiireet. Vaikka alkuhuuma on tasaantunut, ihastus väreilee parin välillä edelleen vahvana.

— Meillä on kaikki hyvin juuri nyt. Meillä on toisemme.

Ihan kiva ei enää riitä

Vaikka ihmisen biologia ei ole muuttunut miksikään, parinvalinnan perusteet ovat muuttuneet suuresti 2000-luvulla. Lisääntyminen ei usein olekaan suhteen päätarkoitus.

— Vasta 2000-luvulla parisuhteen muodostuksen keskiöön on noussut vetovoima. Se on yllättävää ja ongelmallista. Ihastumisen tunne kestää luonnostaan kolmesta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Luonto ajattelee, että siinä ajassa ehtisi tulla edes yksi lapsi. Ihmiset kuitenkin haluavat pitkiä suhteita ja kestävää vetovoimaa, psykologi Tony Dunderfelt sanoo.

Dunderfelt kertoo, että hänen vanhemmilleen riitti, että nainen hoiti kotona vaimon tehtävät ja mies toi toimeentulon.

— Eivät he kaivanneet keskustelua. Minun nuoruudessani riitti, että oli kivaa yhdessä ja samat tavoitteet elämässä. Nykyään halutaan lisäksi vielä vetovoimaa ja huikea seksuaalisuus yhdessä, Dunderfelt sanoo.

— Evoluutiobiologia ei varmaan ymmärrä, että lisääntymisen lisäksi seksiltä odotetaan nykyään paljon muutakin. On kuvailtu, että halutaan monogamiaa mutta ei monotoniaa.

Siis yksiavioisuutta mutta ei yksitoikkoisuutta.

”Jokainen nainen halua itseään pidemmän miehen”

Dunderfelt on toiminut asiantuntijana televisiossa Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa, jossa hän on haastatellut satoja puolisoa etsiviä. Perinteiset arvot pitävät pintansa.

— Miehet haluavat, että nainen on viehättävän näköinen. Naiset haluavat, että mies on turvallinen. Jokainen nainen haluaa itseään pidemmän miehen.

Ohjelmassa asiantuntijat pyrkivät yhdistämään ihmiset, joiden he uskovat parhaiten sopivan yhteen. Melkein kaiken voi testata etukäteen, mutta lopulta jäljelle jää aina vetovoima. Sitä joko on tai ei ole.

Dunderfeltin mukaan vetovoimaa voi kuitenkin kehittää, ja erityisesti miesten kannattaa panostaa siihen.

— Miehet ovat koulutettuja ja fiksuja, mutta heidän on vaikeaa toimia miehekkäästi naisen kanssa, Dunderfelt sanoo.

Miehet haluavat, että nainen on viehättävän näköinen. Naiset haluavat, että mies on turvallinen. — Tony Dunderfelt

Miehekkäällä toiminnalla hän ei tarkoita uhoavaa machoilua vaan taitavaa ja vastuullista aloitteellisuutta. Sitä, että miehelläkin on mielipiteitä ja mieskin päättää välillä, mitä tehdään.

— Miehille on mennyt hyvin perille se, että naisia ei saa alistaa, ja siksi heistä on tullut peesaajia. Nainen varaa matkat, valitsee verhot ja kasvattaa lapset, ja mies ei ota kantaa. Tällaisessa suhteessa voi olla kivaa läheisyyttä mutta ei vetovoimaa, Dunderfelt sanoo.

Nuoret etsivät kiihkeää rakkauden huumaa

Moni joutuu huomaamaan, että kaikkia ihannekumppanille listattuja ominaisuuksia tuskin voi toiselta edellyttää. Esimerkiksi ulkonäkövaatimuksista pitäisi osata tarvittaessa luopua.

— Suunnilleen sama sosiaalinen tausta ja samanlainen tietoisuustaso ovat monille tärkeitä, niin myös samat arvot.

Toiveet kumppanille myös muuttuvat sen mukaan, missä elämänvaiheessa ihminen itse on. Nuoremmat ihmiset etsivät yleensä kiihkeää rakkauden huumaa ja ehkä lapsille vanhempaa.

Toisella kierroksella olevat ja seniorit kaipaavat usein enemmänkin mukavaa yhdessäoloa ja yhteistä tekemistä.

Dunderfelt sanoo, ettei ole mikään ihme, että syntyvyys laskee — niin monimutkaiseksi pariutuminen on mennyt. Toisaalta ihmisellä tuntuu olevan ikiaikainen halu löytää puoliso. Nykyään myös parisuhdemalleja on monenlaisia. Heteronormatiivinen perinteinen ydinperhemalli ei ole enää se ainoa oikea. Dunderfelt arvelee, että polyamoristen suhteiden määrä saattaa tulevaisuudessa kasvaa. Polyamorisessa suhteessa osapuolia on useita.

— Yksi vaihtoehto voisi olla sellainen, että sovitaan, että ollaan yhdessä kymmenen vuotta. Yritetään tehdä niistä vuosista niin hyvät kuin mahdollista ja panostetaan sen aikaa täysillä. Sen jälkeen voi arvioida tilanteen uudelleen. On valheellista luvata toiselle loppuelämän suhde, jos ajattelee, että voi erotakin. Yhdessä sovittu määräaika vähentäisi eron tuskaa, joka on nyt aivan kammottava, Dunderfelt sanoo.

Rakkaus näkyy aivoissa

Aivotutkijat pystyvät nykyään näkemään, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun hän rakastuu. Kun ihmiselle näytetään kokeessa hänelle rakkaan ihmisen kuvaa, aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu ja mielihyvähormoni dopamiini virtaa.

— Ihminen tuntee voimakasta, välitöntä mielihyvää. Esimerkiksi kokaiini aiheuttaa samantyyppisiä reaktioita, kertoo Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson.

Tutkijat ovat havainneet, että rakastuneen ihmisen aivoissa aktivoituvat myös alueet, joilla on paljon oksitosiinireseptoreita. Oksitosiini on niin sanottu kiintymyshormoni. Preeriamyyriä tutkimalla on huomattu, että aktiiviset oksitosiinireseptorit selittävät pitkäaikaisen kiintymyksen syntymistä. Tietyllä myyrälajilla oksitosiinia riittää, ja ne pysyvätkin saman kumppanin kanssa koko elämänsä. Ihmisistäkin toisilla on veressään enemmän oksitosiinia kuin toisilla.

— Oksitosiinireseptorien määrä korreloi suhteen pituuden kanssa. Oksitosiinin ongelma on se, että sitä on vaikea mitata ja se häviää äkkiä verestä. Ehkä tulevaisuudessa oksitosiinireseptoreiden aktiivisuuden voisi mitata itse ja arvioida uutta tuttavuutta sen pohjalta, onko tämä todennäköisesti kumppani pitkään suhteeseen, Karlsson sanoo.

Aivojen palkkiojärjestelmä on pysynyt samanlaisena

Vaikka parisuhdemallit ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä, aivojen palkkiojärjestelmä on pysynyt samanlaisena tuhansia vuosia. Se vain vaihtelee, mikä mielihyvää kulloinkin tuottaa.

— Mielihyvää saa siitä, mitä odottaa. Ihmiset haluavat erilaisia asioita ja suhteita, ja kun sen saa, se tuottaa mielihyvää.

Kaikki nisäkkäät eivät muodosta pitkiä kumppanuussuhteita, mutta sinänsä eläimilläkin on samanlaiset ihastuksen tunteet.

— Koirista on huomattu, että mielihyvähormonia erittyy, kun ne saavat katsoa omistajaansa, johon ne ovat kiintyneitä, Karlsson sanoo.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset