Nepu Šahinpašić pitää miehensä kanssa majataloa Bosnian vuoristossa – "Toit minut sitten Suomeen", vaimo totesi ensivisiitillään

Nepu ja Jasmin Šahinpašić asuvat osan vuodesta vanhassa omakotitalossa Mäntyharjussa. Parin mukaan monet arkiasiat on tehty Suomessa tavallisille ihmisille helpoiksi.

Jussi Lopperi

Šahinpašićin perhe on kolmekielinen. Äiti Nepu puhuu Aimin (vasemmalla) ja Iitan kanssa suomea ja isä Jasmin bosniaa. Keskenään vanhemmat puhuvat englantia.
Šahinpašićin perhe on kolmekielinen. Äiti Nepu puhuu Aimin (vasemmalla) ja Iitan kanssa suomea ja isä Jasmin bosniaa. Keskenään vanhemmat puhuvat englantia.

Jussi Lopperi

Perheen koira J.J. tuli eräänä päivänä majatalon pihaan, ja siitä tuli perheen lemmikki. Taustalla Iita ja Aimi.
Perheen koira J.J. tuli eräänä päivänä majatalon pihaan, ja siitä tuli perheen lemmikki. Taustalla Iita ja Aimi.

Jussi Lopperi

Äiti Nepun mukaan vilkkaalla Aimilla on bosnialainen temperamentti.
Äiti Nepun mukaan vilkkaalla Aimilla on bosnialainen temperamentti.

Jussi Lopperi

Iita ja Aimi ovat päivät kotona. Iita, 8, käy kotikoulua.
Iita ja Aimi ovat päivät kotona. Iita, 8, käy kotikoulua.

Jasmin Šahinpašić, 45, kaataa punakukkaisiin kuppeihin bosnialaista kahvia vanhan omakotitalon keittiössä. Kahvi on keitetty leivinuunin levyllä.

Vaimo Nepu Šahinpašić, 42, tuo pöytään Fazerin suklaata ja harmittelee, etteivät täysjyvävehnäjauhoista pyöritellyt pullat nousseet pellillä.

Kieli vaihtuu mäntyharjulaisessa kodissa kesken lauseen suomesta englantiin ja bosniaan.

– Puhun Jasminin kanssa englantia, koska bosniani on aika huonoa. Lapset puhuvat isänsä kanssa bosniaa.

Äidin, Iitan, 8, ja Aimin, 5, yhteinen kieli on suomi.

Jussi Lopperi

Nepu Šahinpašić on suuri Kouvola-fani. Hän kehuu muun muassa Kouvolan kirjastoja.
Nepu Šahinpašić on suuri Kouvola-fani. Hän kehuu muun muassa Kouvolan kirjastoja.

Haave toteutui

Kymmenen vuotta sitten helsinkiläinen Nepu oli lapseton sinkku, joka asui vuokrakodissa. Hän työskenteli tuottajana teatteri- ja tanssituotannoissa ja kirjoitti freelancerinä asiakaslehtiin.

Töitä oli liikaa, ja hän uupui. Silloin hän päätti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja muuttaa ulkomaille.

Hän etsi Euroopasta pientä paikkaa, joka on lähellä vuoria ja merta ja päätyi Sloveniaan. Maaliskuussa 2010 hän matkusti maan pääkaupunkiin Ljubljanaan etsimään itselleen asuntoa. Samaisella matkalla, eräissä juhlissa hän tapasi tulevan miehensä.

– Kun muutin Sloveniaan toukokuussa, en ollutkaan enää sinkku.

Nepu perusti uudessa kotimaassaan mainoselokuvayhtiöitä palvelevan tuotantoyhtiön. Sarajevosta Bosniasta lähtöisin oleva puoliso Jasmin työskenteli samalla alalla lavastemiehenä.

Esikoinen Iita syntyi loppuvuodesta 2011. Pari meni naimisiin Suomessa toukokuussa 2012.

Jussi Lopperi

Jasmin Šahinpašić, 45, on lähtöisin Sarajevosta. Sodan syttyessä hän oli 17-vuotias. Nepu Šahinpašić on syntynyt Helsingissä.
Jasmin Šahinpašić, 45, on lähtöisin Sarajevosta. Sodan syttyessä hän oli 17-vuotias. Nepu Šahinpašić on syntynyt Helsingissä.

Sota muutti Sarajevon

Jasminin äidillä oli Bosnian vuoristossa asuintalo ja majatalo, joka toimi tuolloin ravintolana. Äiti kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen alkuvuodesta 2013.

Jasminin vanhemmat olivat eronneet, joten hänen piti ainoana lapsena matkustaa Bosniaan hoitamaan hautajaisia ja muita käytännön järjestelyjä. Perhe lähti mukaan.

Pari ei koskaan tehnyt varsinaista päätöstä jäädä Bosniaan. Kummankin työt ja tulevaisuudensuunnitelmat olivat Sloveniassa. Jasmin ei ollut ajatellut palata maahan, sillä Bosnian sota 1990-luvulla oli jättänyt häneen jäljet. Hän oli sodan alkaessa 17-vuotias.

– Sarajevo oli ennen sotaa elämää sykkivä kaupunki. Sodan jälkeen sen henki muuttui niin paljon, etten haluaisi asua siellä enää.

Iso osa kaupunkilaisista muutti maasta sodan aikana, ja paikalle saapui uutta väkeä maalta. Jasminin mukaan Sarajevon henkinen ja fyysinen jälleenrakennus on edelleen kesken.

– Sodan vaikutukset ovat aina pitkät.

Bosniassa kaikki muutkin ovat äänekkäitä

Byrokratian takia asiat kuitenkin venyivät. Nepun mukaan "sitten tuli kevät ja oli kaunista ja kivaa".

– Iitakin oppi kävelemään. Sloveniassa asuimme kerrostalossa, ja yhtäkkiä meillä oli oma tila.

Šahinpašićit jäivät asumaan Jasminin äidiltä perittyyn taloon ja remontoivat muutaman kilometrin päässä sijaitsevan ravintolan majataloksi.

Vukov Konak -majatalo sijaitsee Vučja Lukan kylässä 1 300 metrin korkeudessa. Sarajevoon on matkaa noin 15 kilometriä.

Kun perhe tuli ensimmäisen kerran majatalon pihaan, vaimo totesi miehelleen, että toit minut sitten Suomeen. Kodin ikkunoista näkyy enimmäkseen kuusimetsää.

Nepu kotiutui uuteen asuinpaikkaan nopeasti.

– Ulkosuomalaiset kaipaavat monesti Suomen luontoa. Minulla ei ollut sitä samaa tunnetta, koska luonto on Bosnian vuoristossa samantyyppinen kuin Suomessa.

Hän on myös aina tuntenut olevansa Suomessa jotenkin "vääränlainen". Hän nauraa ja puhuu äänekkäästi, ja kädet suihkivat ilmassa puheen tahdissa.

– Etenkin nuorempana tunsin herättäväni paljon huomiota, vaikka en kaivannut sitä. Bosniassa kaikki muutkin ovat äänekkäitä.

Nepu Šahinpašić

Majatalo sijaitsee pienessä vuoristokylässä, josta on matkaa Sarajevoon noin 15 kilometriä.
Majatalo sijaitsee pienessä vuoristokylässä, josta on matkaa Sarajevoon noin 15 kilometriä.

Nepu Šahinpašić

Pari kuvailee majataloa kodinomaiseksi ja lämpimäksi.
Pari kuvailee majataloa kodinomaiseksi ja lämpimäksi.

Majatalo on kodinomainen

Pariskunta luonnehtii majataloa kodinomaiseksi, lämpimäksi ja kiireettömäksi. Sisällä on takka ja kirjasto mutta ei tv:tä.

– Kun vieraat tulevat, he tulevat kuin kotiin. Juomme kahvit ja usein syömmekin yhdessä, Nepu kertoo.

Yöpyjät voivat halutessaan puuhastella pihapiirissä: rapsutella eläimiä tai pilkkoa puita. Metsä ja patikointimaastot alkavat pihasta.

Majatalon pyörittäminen on pääosin Jasminin vastuulla. Apuna on vapaaehtoisia työntekijöitä eri puolilta maailmaa.

Nepu hoitaa muun muassa majatalon some-tilit ja kaikki buukkaukset. Tulevia sesonkeja ja uusia rakennushankkeita pari suunnittelee yhdessä.

– Matkailijat ovat toivoneet aktiviteetteja, joten vedän nykyisin luontoon ja yrtteihin liittyviä kursseja ja retriittejä.

Sen tueksi hän opiskelee fytoterapiaa eli yrttitietoutta Frantsilassa.

Majatalossa on tällä hetkellä tilat noin 15 vieraalle. Pariskunta aikoo lisätä majoitustiloja tulevaisuudessa.

– Yöpyjät tulevat eri puolilta Eurooppaa. Meillä on käynyt matkailijoita myös Suomesta.

Jussi Lopperi

Nepu Šahinpašićin mukaan perhe ei ole muuttamassa kokonaan Suomeen. Bosnian vuoristossa sijaitsevan majatalon sesonki on keväästä syksyyn.
Nepu Šahinpašićin mukaan perhe ei ole muuttamassa kokonaan Suomeen. Bosnian vuoristossa sijaitsevan majatalon sesonki on keväästä syksyyn.

Kulttuurisokki iski pian

Aviomies oli varoitellut vaimoaan tulevasta kulttuurisokista. Se iskikin häneen heti ensimmäisenä Bosnia-syksynä – eikä mennyt koskaan kokonaan ohi.

Romahdus tapahtui, kun perhe matkusti autolla maan halki tuttaviensa luo. Tien varressa olevan ravintolan pihassa oli pienen pieni häkki, jonka sisällä oli elävä karhu, paikan nähtävyytenä.

– Olin toki tiennyt, että ihmisoikeudet ja eläinten oikeudet eivät olleet täysin kunnossa Bosniassa. Mutta vasta silloin aloin tajuta systeemin raffiutta ja sitä, että olen kasvattamassa lastani täällä. Tuntui urpolta yrittää ylläpitää omia arvoja sellaisessa ympäristössä.

Avioparin mukaan Bosniassa asiat eivät myöskään toimi yhtä hyvin kuin Sloveniassa.

– Jos katuvalot ovat rikki, siitä ei viitsi soittaa minnekään, jos vaalit ovat tulossa. Ne fiksataan kuitenkin ennen vaaleja. Samoin tie Sarajevosta meille korjataan vaalien lähestyessä, Nepu kertoo.

Jussi Lopperi

Mäntyharjun Valtolan kylässä sijaitseva talo on rakennettu vuonna 1877. Se on ollut aikoinaan kauppa.
Mäntyharjun Valtolan kylässä sijaitseva talo on rakennettu vuonna 1877. Se on ollut aikoinaan kauppa.

Mäntyharjusta löytyi unelmien talo

Pariin vuoteen Šahinpašićin perhe ei käynyt Suomessa lainkaan. Nepu ei kuitenkaan potenut koti-ikävää.

Kesällä 2014 Iitalle syntyi pikkusisko Aimi. Lasten myötä pari alkoi miettiä osittaista muuttoa Suomeen.

Nepu alkoi etsiä netistä perheelle toista kotia Suomesta – melkeinpä mistä päin maata tahansa. Hän haaveili vanhasta talosta, leivinuunista ja kodista, jossa lapset pääsevät juoksemaan talon ympäri huoneesta toiseen.

Sellainen löytyi Valtolan kylästä Mäntyharjusta loppuvuodesta 2017.

– Muutimme tänne talon takia. Minulla ei ollut näille suunnille lainkaan kytköksiä.

Ulkohuussi ja pihasauna

Nepu lisää halkoja leivinuunin pesään. Keittiö on talvisin kodin lämpimin paikka.

Vuonna 1877 rakennettua taloa lämmitetään vain puilla. Vessareissut hoituvat ulkohuussissa, peseytymiset pihasaunassa.

Keittiön pöydällä on vesiastia, josta otetaan juomavesi.

– Hanasta tulee kyllä vettä, mutta emme ole tutkineet, onko se juomakelpoista.

Talo oli edellisen omistajan kesäasunto.

Jussi Lopperi

Iitalle ja Aimille tehdään oma huone entisen kaupan konttoritilaan.
Iitalle ja Aimille tehdään oma huone entisen kaupan konttoritilaan.

Koti on sisustettu muilta saaduilla huonekaluilla

Perheen elanto tulee majatalon pitämisestä. Nepun mukaan jotkut ihmettelevät, miten perhe pärjää taloudellisesti. Hän vastaa: kuluttamalla harkiten.

– Olemme tosi tarkkoja kulutustottumuksissamme. Emme tee kaukomatkoja, ostamme mahdollisimman paljon tavaroita käytettynä, leivomme ja valmistamme lähes kaiken ruoan itse, mahdollisimman lähellä tuotetuista raaka-aineista. Lasten vaatteita ja leluja korjaamme tarpeen mukaan.

Suurin osa kodin kalusteista on edelliseltä omistajalta ja Nepun siskolta. Äidiltä perhe on saanut muun muassa astioita ja kodin tekstiilejä.

– Tämä villapaita on ostettu Kouvolan teatterin kirpputorilta eurolla, Nepu esittelee paitaansa.

Jussi Lopperi

Jasmin Šahinpašić kävi Suomessa ensimmäisen kerran 2000-luvun alkupuolella ennen vaimonsa tapaamista. – Pidin Suomesta jo silloin.
Jasmin Šahinpašić kävi Suomessa ensimmäisen kerran 2000-luvun alkupuolella ennen vaimonsa tapaamista. – Pidin Suomesta jo silloin.

Bosnialaismies ihastui heti Suomeen

Nelihenkinen perhe tuli Mäntyharjuun tammikuussa autolla halki Euroopan. Kyydissä oli myös perheen kolme lemmikkiä: koirat Luan, Lotta ja J.J. Kissat jäivät Bosnian-kotiin. Matkaa kertyi viidessä päivässä lähes 3 000 kilometriä.

Takaisin Bosniaan perhe lähtee keväällä, sillä silloin alkaa majatalon vilkkain kausi. Suurin sesonki jatkuu aina lokakuulle.

Koko perhe viihtyy Suomessa. Jasmin vieraili ensimmäisen kerran maassa, Levillä, 2000-luvun alussa.

– Pidin jo silloin Suomesta ja tunnelmasta täällä. Ilmastokin on Suomessa samantyyppinen kuin Bosnian vuoristossa.

Hän nauttii myös Suomessa vallitsevasta järjestyksestä. Monet asiat on tehty täällä tavalliselle ihmiselle helpoiksi.

– Kun perheelle haettiin uudet passit, ne toimitettiin Mäntyharjun R-kioskille. Bosniassa paperiasioiden takia pitää juosta luukulta luukulle, ja silti ne eivät hoidu välttämättä toivotulla tavalla.

Nepu Šahinpašić

Majatalon ympäristössä on hyvät patikointimaastot.
Majatalon ympäristössä on hyvät patikointimaastot.

Suomessa juoruilua, Bosniassa jutustelua

Muitakin eroja on. Kun Jasmin lähtee Bosniassa hoitamaan asioita, ihmisten kanssa jutellessa vierähtää helposti tunti jos toinenkin.

– Suomessa ihmiset tervehtivät ollakseen kohteliaita. Kukaan ei kuitenkaan jää keskustelemaan kanssani.

Nepu vahvistaa saman. Se, mitä täällä pidetään juoruiluna, on Bosnian vuoristokylässä normaalia kommunikointia.

– Kyläkauppa on siellä paikallinen tietotoimisto. On luontevaa, että kauppias kyselee kuulumiset tarkkaan ja kertoo ne sitten eteenpäin.

Bosniassa monet päätökset tekee usein mies

Nepun mukaan vuoristokylässä puolestaan ei vaadita koulutusta, maailmankansalaisuutta tai asioiden kyseenalaistamista. Kärjistetysti siellä riittää, kun hoitaa työt, maksaa laskut ja ruokaa on pöydässä.

– Naisille aletaan nuoresta asti sanoa, että "marry well" ja tuputtaa kunnollista poikaa, jolla on oma talo tai auto. Heiltä ei kysytä, mitä kouluja ajattelit käydä. Vaikka sukupuolirooleissa on perinteisen vuoriston ja modernin Sarajevon välillä iso ero, kodin ulkopuoliset päätökset tekee perheessä yhä usein mies.

"Yes, darling", Jasmin vastaa, kun vaimo kysyy, kuka suomalais-bosnialaisessa perheessä tekee päätökset.

– Jasminin mielestä minä, mutta se ei ole mitenkään kulttuurisidonnaista. Enkä tiedä, pitääkö se edes ihan paikkansa.

Lasten harrastukset ovat Kouvolassa

Mäntyharjun keskustaan on Šahinpašićien kotipihasta matkaa 30 kilometriä ja Kouvolan keskustaan 55 kilometriä. Nepun mukaan perhe asioi pääosin Kouvolassa.

–  Olen ihan Kouvola-fani. En tajua, miksi kaupunkia haukutaan. Palvelut siellä ovat hyvät. Tykkään etenkin Kouvolan ja Kuusankosken kirjastoista, hän kertoo.

Myös lasten harrastukset ovat Kouvolassa. Aimi käy sirkuskoulu Bravuurissa, ja Iita on kansalaisopiston teatterikerhossa.

Jussi Lopperi

Aimi laukkaa keppihevosella ympäri kotia.
Aimi laukkaa keppihevosella ympäri kotia.

Esikoinen käy kotikoulua

Iita on Suomessa kotiopetuksessa, koska se on kahdessa maassa elävälle perheelle järkevintä. Hän opiskelee matematiikkaa samoista kirjoista, joita toista luokkaa käyvät oppilaat käyttävät paikallisessa koulussa.

– Muita aineita olemme tehneet, kuten olemme parhaaksi nähneet, äiti kertoo.

Hänen mukaansa kirjoittaminen, lukeminen ja liikunta ovat tyttärelle rakkaita harrastuksia, eivät niinkään koulutyötä. Hän sanoo perheen arjen olevan yhtä ympäristöopin tuntia.

– Katsomme myös paljon tiede- ja luontoaiheisia Youtube-videoita.

"Kouluaineita opiskellaan elämää varten"

Kotikoulun ihanuus on siinä, että asioita voi tehdä vapaammin ja käytännön tilanteissa, äiti sanoo. Hänen mielestään on tärkeää ymmärtää, että kouluaineita opiskellaan elämää varten.

– Vaikka matematiikkaa opitaan kirjasta, siinäkin on kyse käytännön taidoista, joita vahvistetaan kauppareissulla tai leipoessa. Hänen mukaansa eka- tai tokaluokkalaisia ei ole myöskään tarkoitettu istumaan pitkiä aikoja paikoillaan. Iita leikkii, liikkuu ja tutkii enemmän kuin lukee oppikirjaa.

– Ymmärrän, että koulussa pitää olla säännöt, ja siellä on osattava käyttäytyä. Parijonossa kulkeminen, ruoan odottaminen ja viittaaminen, että saa puhua, ovat kuitenkin minulle vähän vieraita asioita.

Ensi vuonna Iita käy kevätlukukauden tavallista koulua. Perheestä tuntuu tärkeältä, että lapset saavat kokea suomalaista koulumaailmaa.

Aimi puolestaan aloittaa esikoulun.

– Minua stressaa jo nyt se, jos lapsista tulee koulussa kamalan kuuliaisia ja he alkavat puhua, että "niin mutta kun opettaja sanoi", äiti sanoo ja nauraa.

Jussi Lopperi

Iita tekee temppuja Lotta-koiran kanssa. Kolme koiraa matkaa aina perheen mukana Suomeen, mutta kissat jäävät Bosniaan.
Iita tekee temppuja Lotta-koiran kanssa. Kolme koiraa matkaa aina perheen mukana Suomeen, mutta kissat jäävät Bosniaan.

Jussi Lopperi

Iita, 8, ja Aimi, 5, viihtyvät hyvin Suomessa. – On kivaa, kun täällä on harrastuksia ja käymme uimahallissa uimassa, Iita sanoo.
Iita, 8, ja Aimi, 5, viihtyvät hyvin Suomessa. – On kivaa, kun täällä on harrastuksia ja käymme uimahallissa uimassa, Iita sanoo.