Teatteriarvio: Nuoret kertovat kauniisti outoja tarinoita

Linnalan nuorisoteatteri.L.Onerva—Paavo Hakulinen: Uponnut maailma. Dramatisointi, laulujen sanat ja sävel Paavo Hakulinen, puvut Savonlinnan teatteri, puvustus, lavasteet ja tarpeisto Alesia Savolainen, Minna Jäntti ja Isto Merta. Rooleissa: Hilma Siekkinen, Jenni Luukkanen, Sonja Liimatta, Anni Mehtonen, Venla Vesioja, Myy Käyhkö, Ella Immonen, Emma Manninen, Nea Kuuramaa, Selja Puukko, Venla Laukkanen, Reea Liukko, Ella Nuutinen, Jonna Kyllönen, Tuukka Matikainen. Muusikot: Elli Astikainen, Niko Taskinen, Mari Liimatainen, Riina Lievonen. Ensi-ilta kulttuurikellarissa.

Timo Seppäläinen

Purppuramatoyhteiskunnan kriisistä tehtiin tuoreesta tv-reportaasia Linnalan nuorisoteatterin Uponnut maailma -näytelmässä, jonka voi nähdä vielä kerran Kulttuurikellarissa.
Purppuramatoyhteiskunnan kriisistä tehtiin tuoreesta tv-reportaasia Linnalan nuorisoteatterin Uponnut maailma -näytelmässä, jonka voi nähdä vielä kerran Kulttuurikellarissa.

Linnalan nuorisoteatterin Uponnut maailma on joka tavalla kunnianhimoinen hanke. Ohjaaja Paavo Hakulinen on tehnyt monen ihmisen työn: dramatisoinut L.Onervan seitsemästä satunovellista näyttämötekstin, ohjannut 15 nuoren ryhmän, tehnyt sanat ja sävelet.

Lähes yhtä suuri urakka on ollut 12—17-vuotiailla nuorilla, jotka ovat opetelleet valtavat määrät tekstiä ja useita lauluja.

Jokaiselle on kahdesta neljää eri roolia. Yksikään ryhmän jäsen ei ole päässyt helpolla.

Hatunnosto koko ryhmälle suuresta työstä.

Uponnut maailma tarjoaa totuuksia ihmiskunnasta ja seitsemän sadun tärkeimmät käänteet. Satukooste vie katsojan suomalaiskirkosta itämaihin, matojen mikromaailmaan ja suomalaiskaupungin kapakoihin ja viisaitten eläinten viidakkoon.

L.Onerva ei ole peitellyt ajatuksiaan, vaan hänen henkilönsä julistavat lähimmäisenrakkauden humaania aatetta, opettavat nautinnonhimon tyhjyyden ja puhuvat luonnon tärkeydestä.

Onervalle ihminen on pedoista pahin ja kaupunki paheen pesä, josta voi paeta luonnon parantavaan huomaan.

Ehkä koskettavimpia hetkiä olivat Hakulisen laulut, joissa tiivistyi monen tarinan ydin ja tunnelataus. Nuoret lauloivat raikkaasti ja antautuen. Kahden hengen soitinryhmä ja kahden aikuislaulajan stemmalaulut vahvistivat tunnelmaa.

Teos olisi kestänyt vielä enemmän tiivistämistä ja tekstin lyhentämistä. L.Onervan monisanainen, kuvaileva, jopa hurmioitunut tyyli voi toki olla vaativaa karsia, mutta nyt hallitsi teksti koko teosta niin vahvasti, että tulkinta jäi ulkoa muistamisen jalkoihin.

Parhaimmillaan kohtaukset etenivät luontevina, ja yleisö lähti tarinaan mukaan. Alkupuolen suuria kertomuksia oli juoppoisän ja tyttären kohtaamine. Osuva oli myös liian tiedonhaluisen papin kohtalo: sankarista tuli parjattu petturi.

Toisella puoliskolla lähti tarina luontevasti lentoon, hyvän ja pahan sisaren tarina ja ahneiden purppuramatojen yhteiskuntavertaus pistivät miettimään.

Puvut olivat loisteliaita. Viidakon eläinten kultanaamiot olivat taidokasta työtä.

Lavastukseksi riitti osittain kultainen lava, joka muuntui niin saarnatuoliksi, kuninkaanlinnaksi kuin viidakon puuksi.