Kermäen tyttö kuuli karjankutsuja tohtorijuhlassa — Sirkka Kososen tohtorintyössä kuuluvat ihmeelliset äänet ja hurja rohkeus

Sirkka Kososen tohtorityössä kuuluvat kelketys ja karjankutsut, elektroakustinen musiikki, Kuopion tori ja muu kansanmusiikki.

Jorma Airola, kuvankäsittely Minna Keso

Sirkka Kososen viimeisessä väitöskonsertissa kaikui elektroakustinen musiikki, johon Kosonen improvisoi yksin. Samalla taustalle piirtyi esityksen inspiroimia kuvia.
Sirkka Kososen viimeisessä väitöskonsertissa kaikui elektroakustinen musiikki, johon Kosonen improvisoi yksin. Samalla taustalle piirtyi esityksen inspiroimia kuvia.

Sirkka Kosonen heläyttää raikuvan naurun.

— Tarkastustilaisuudessa kansalaulajat kajauttivat fanfaariksi karjankutsuhuudon, nauraa Kosonen, tuore kansanmusiikin tohtori, Kerimäen tyttöjä.

— Ei miulla tohtorijuhlassa ollut iltapukua vaan äidin tekemä Puruveden puku.
Kososen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan tekemän väitöskirjan otsikko on Kitapurjein tuntemattomaan? Siis mitä?

Sirkka Kosonen tunnetaan hyvin oudoista äänistä.

— Olen opetellut eri kansojen laulutekniikoita, esimerkiksi kurkkulaulu eli yläsävellaulu, jodlaamiselta kuulostava pygmilaulu, joiku, linnunlaulu, kelketys eli  vienankarjalainen joiku ja karjankutsuhuuto.

Kaikkea näitä voi käyttää myös kansanlauluimprovisaatiossa. Tähän viittaa työn nimi: kitapurjeet viittaa hämmästyttäviin äänenkäyttötapoihin, tuntematon kaikkeen siihen, mihin improvisaatio voi viedä.

— Tutkin, kuinka lauluimprovisointi toimii erilaisten musiikkigenrein kanssa. Pidin seitsemän vuoden aikana viisi väitöskonserttia, joissa kumppaneina oli eri tyylien muusikoita. Pidin työpäiväkirjaa, tutkin improvisaatiota, laulutapoja ja sitä, mitä omassa mielessä tapahtuu.

— En tiennyt yhtään, mihin tämä työ vie ja miten muutun taiteilijana. Opin ennen kaikkea rohkeutta ja uskallusta, kertoo Kosonen.

Väitöskirjatyö vei Kososen esimerkiksi Kuopion torille, missä hän  improvisoi Pasi Lyytikäisen säveltämässä oopperaperformanssissa kansanlauluosat.

— Torin ukot lähtivät mukaan. Yksi otti huuliharpun ja soitti läpi teoksen, toinen yritti jututtaa herkeämättä ja tarjosi kahviakin kesken esityksen, nauraa Kosonen.

— Raati seurasi tilannetta, ja minä reagoin laululla.

Toinen ääripää oli Venetsian biennaalissa, jossa Kosonen improvisoi Taideyliopiston paviljongissa.

— Se, mitä teen improvisoidessa, on hyvin kaukana Ievan polkasta, nauraa Kosonen.

— Lavalle mennään täysin tietämättä, mitä seuraavaksi tehdään. Sitten antaa vain tilanteen viedä, reagoi toisten tekemiseen, lähtee yhdessä viemään eteenpäin. On luotettava intuitioon, ja siinäkin on opettelemista.

Kosonen saattaa ottaa yleisönkin mukaan improon — sekin tapahtuu yllättäen, hetken impulssista.

— Kerran sain heidät tekemään tuulen ääntä kesken musiikin, pelkillä eleillä ja ilmeillä.

— Improvisaatiossa parasta on se, ettei ole oikeaa eikä väärää. Miusta sen voisi ottaa käyttöön kaikessa musiikin opetuksessa alusta alkaen.

Kosonen on miettinyt käytännön sovellusta lauluimprovisoinnista:

— Voisivatko dementiahoitajat laulaa asioista vanhuksille samalla kun toimivat heidän kanssaan, ihan niin kuin lauletaan vauvalle? Vaikka pestessä ja pukiessa laulaisi ja sanoittaisi, mitä juuri nyt tapahtuu. Niin kuin äiti lapselle.

— Moni ottaa laulun vastaan, vaikka puhe olisi jo poissa. Eikö tätä voisi kehittää?

Kososen tohtorikonsertit

1. Etnojazz (2010): Tutki, kuinka tonaalisuuteen perustuvat yhtyeen SirkkaTrion kappaleet voisivat laajentua atonaalisempaan suuntaan. Voiko improvisoiden luoda eteenpäin vieviä jaksoja vakiintuneiden, jo ohjelmistossa olevien kappaleiden välille?

2. Sointivä̈rinää (2012): Konsertti perustui täysin improvisointiin. Kosonen havannoi tavulaulun käyttöä ja kansanlaulajuutta suhteessa klassisesti koulutettujen muusikoiden (sellisti ja pianisti) tuomaan sointiväriin ja vapaaseen improvisointiin.

3. Kitapurjein (2013): Neljän eri genren esiintyjät synnyttivät konsertin edetessä yhteisen soivan kudoksen. Kuinka lauluimprovisointini vaikuttuu liikkeen, valon, tilan, jazzlaulajan, latvialaisen kansanlaulajan sekä tanssijan tuomasta informaatiosta?

4. Ooppera arjessa (2014): Kuopion torilla Kosonen lauloi kansanlaulajan osuuden nykyoopperaperformanssissa. Mikä on improvisaation merkitys torilla asioiviin ihmisiin?

 5. More and Most (2016): Lavalla Kosonen oli yksin, ja improvisoinnin aineksina oli etnisiä äänenkäyttötapoja ja runomittaisia tekstejä elektroakustisen musiikin luomassa maailmassa. Mukana myös piirtäjä.

Kommentoidut