Sanna Pirttisalo ja Linda Taskinen sukelsivat kehtolaulumaailmaan, syntyi esitys, jossa soivat uudet ja vanhat laulut ja elävät äidin ajatukset ja rakkaus

Linda Taskinen ja Sanna Pirttisalo tekivät laulelmaillan, jossa soivat herkät ja hurjatkin kehtolaulut.

Timo Seppäläinen

Laulaja Sanna Pirttisalo ja näyttelijä Linda Taskinen ovat tehneet draamallisen lauluillan maailman kauneimmista kehtolauluista. Noin tunnin mittainen Savonlinnan teatterin esitys on Nälkälinnanmäellä.
Laulaja Sanna Pirttisalo ja näyttelijä Linda Taskinen ovat tehneet draamallisen lauluillan maailman kauneimmista kehtolauluista. Noin tunnin mittainen Savonlinnan teatterin esitys on Nälkälinnanmäellä.

Savonlinna

Olisiko niin, että kehtolaulu on kaikkein varhaisin laulumuoto? Aina on ollut äitejä, jotka haluavat saada lapsen nukkumaan, aina vauvoja, joita pitää rauhoittaa tai joille pitää luoda turvallinen olo ennen nukahtamista.

Kehtolaulu antaa turvaa, se on osa rakasta rutiinia. Äidin laulamat kehtolaulut pysyvät mielessä läpi elämän. Vanhat suomalaiset kehtolaulut puhuvat usein kuolemasta. Se kertoo elämän rankoista totuuksista: moni lapsi kuoli pienenä.

Tätä ja kaikkea muuta kehtolauluun liittyvää ovat miettineet syksyn mittaan näyttelijä Linda Taskinen ja laulaja, musiikinopettaja Sanna Pirttisalo. Tähtäimessä oli kahden naisen draamallinen lauluilta.

– Idea lähti siitä, että teatterinjohtaja Jouni Rissanen halusi tehdä pienen rinnakkaistuotannon tälle syksylle Junnu-musikaalin rinnalle, kertoo Linda Taskinen.

– Kehtolaulu-teema oli myös Jounin idea, jonka hän sai tehdessään kuplettilaulaja Pasi Jääskeläisen elämästä kertovaa teatteriteosta Haapavedellä kesällä 2019. Jääskeläisen sanoittama kehtolaulu kuullaan myös Soua sorsa, lieku lintu -esityksessä.

Sanna Pirttisalo on ollut mukana monessa teatterin produktiossa. Tämä aihe kiinnosti heti, samoin ajatus yhteistyöstä Linda Taskisen kanssa.

– Tiesin, että kehtolauluja on maailmassa paljon, mutta kyllä niiden runsaus silti yllätti. Eri-ikäisiä kehtolauluja on valtavasti, ikivanhoja ja aivan uusia. Yksi laulu on myös tehty tätä esitystä varten, kertoo Pirttisalo.

– Halusimme jo alun perin tehdä elävän ja vaihtelevan kokonaisuuden, joten mukaan valikoitui hyvin eritunnelmaisia lauluja. Mukana on kepeän pehmeitä uusia unilauluja mutta myös vanhoja suomalaisia kehtolauluja, joissa kerrotaan elämän kipeästä puolesta ja lapsen menettämisestäkin.

Moni kehtolaulu pitää sisällään tarinan. — Linda Taskinen

Näin lähti liikkeelle prosessi, jossa syntyi Soua sorsa lieku lintu, kauneimmat kehtolaulut kautta aikojen -draamallinen lauluhetki. Sen ensi-ilta on lauantaina Savonlinnan museossa Nälkälinnanmäellä.

Timo Seppäläinen

Flyygeli, kehto ja kaksi naista: Nälkälinnanmäelle syntyy teatteri. Linda Taskinen ja Sanna Pirttisalo vuorottelevat koskettavien laulujen tulkkeina.
Flyygeli, kehto ja kaksi naista: Nälkälinnanmäelle syntyy teatteri. Linda Taskinen ja Sanna Pirttisalo vuorottelevat koskettavien laulujen tulkkeina.

Pirttisalo ja Taskinen antavat näytteen kahdesta hyvin erilaisista kehtolaulusta. Pirttisalo laulaa perinteisen, hitaan ja hempeän laulun, joka kuvaa äidin helliä tuntoja, lapsen suloisuutta ja jonka tunnelma on rauhoittava.

Linda Taskinen luo pienen kohtauksen tutusta tilanteesta: äiti laittaa lasta kehtoon, mutta tämä ei lopeta itkua. Kotitöitä pitäisi tehdä, mieskään ei ole kotona, mutta ei auta: lapsi syliin ja laulamaan.

Tässä Kipakan akan kehtolaulussa äiti purkaa turhautumista: lapsi huutaa, mies huitelee omilla teillään. Ja kotona on tekemättä vaikka mitä, äiti turhautuneena luettelee ja manaa samalla miestä, joka ei tee kotihommia.

Sävy muuttuu, kun mies ilmestyy pihalle: On se vielä komea ikäisekseen, niin rivakasti astuu. Mitäpä siitä, vaikkei hoida hommiaan. Lapsi kehtoon ja miestä halaamaan!

– Olemme tehneet laulujen väliin ja myös itse lauluista pieniä kohtauksia ja tapahtumia. Moni kehtolaulukin pitää sisällään tarinan, miettii Taskinen.

Kun laulaja ja näyttelijä työskentelevät yhdessä, hyötyvät kumpikin.

– Olen saanut Lindalta neuvoja ja uusia ajatuksia näyttämötyöhön. Se on avannut ihan uutta näkökulmaa moneen asiaan, kertoo Sanna Pirttisalo.

– Sanna on opettanut minulle laulua ja äänenmuodostusta. Se on todella arvokasta.

Käytämme hieman äänentoistoa, koska lapsen nukuttamiseen kuuluu kuiskaaminen. — Linda Taskinen

Ohjaajaa työryhmässä ei ole.

– Olemme tehneet kaiken kahdestaan, kokeillen ja miettien. Tämä on ollut hieno prosessi.

Työryhmän kolmas tekijä on Jarmo Kaartinen, joka huolehtii esityksen äänistä.

– Käytämme hieman äänentoistoa, koska lapsen nukuttamiseen kuuluu kuiskaaminen. On tärkeää, että yleisö kuulee myös hiljaiset äänet, kertoo Taskinen.

Esityspaikka on epätavallinen: Nälkälinnanmäen entinen kirjasto, jossa nyt toimii Savonlinnan maakuntamuseo. Yhteistyö museon ja teatterin välillä on uusi asia.

– Suuri kiitos Nikke Kaartiselle tästä yhteistyöstä. Paikka on valoisa ja kaunis, suurista ikkunoista näkyy luonto. Tämä on hieno paikka mille hyvänsä esitykselle, miettii Jouni Rissanen.

Museonjohtaja Nikke Kaartinen näkee tärkeänä sen, että museo tarjoaa yleisölle monenlaisia kokemuksia.

– Täällä on jo ollut konsertteja, ja kokemukset ovat olleet hyviä. Yleisökin on löytänyt tiensä esityksiin. Tänne voi ideoida vaikka mitä. Varmasti yhteistyö teatterin kanssa jatkuu.

Esitykset ovat museon sulkeutumisen jälkeen. Teatterilipulla pääsee myöhemmin myös katsomaan museon näyttelyitä. Yleisöä otetaan sisään vain pieni määrä, ja kaikessa pidetään huolta turvallisuudesta.

Soua sorsa, lieku lintu -kauneimmat kehtolaulut kautta aikain. Ensi-ilta Nälkälinnanmäellä, Savonlinnan maakuntamuseossa lauantaina 26.9. klo 18.