Älä ratkaise murhamysteeriä! Juho Sihvosen tuore sarjakuva-albumi tarjoaa hämyisiä 50-luvun dekkaritunnelmia

Kuvataiteilija Juho Sihvosen uusi sarjakuva-albumi kokoaa tutkimattomat tapaukset, joissa ei löydy murhaajaa. 50-luvun film noir määrää tyylin.

Timo Seppäläinen

Juho Sihvosen seitsemäs sarjakuva-albumi kertoo hämärästä 50-luvun etsivästä, joka ei ratkaise tapauksia.
Juho Sihvosen seitsemäs sarjakuva-albumi kertoo hämärästä 50-luvun etsivästä, joka ei ratkaise tapauksia.

Juho Sihvonen rakastaa 50-luvun sarjakuvia ja film noir -kuvastoa, erityisesti dekkareita.

– Nämä tarinat, joissa kohtalokas nainen kävelee yllättäen rähjäisimpään toimistohuoneeseen, jonka maa päällään kantaa tai joiden ympärillä leijuu tupakansavu ja jotka jättävät suuhusi halvan viskin jälkimaun, niissä on jotain hienoa.

– Näihin liittyy tietysti yksityisetsivä, jolla on enemmän voitettavaa kuin menetettävää. Sellaisia tarinoita olen tehnyt Tutkimattomat tapaukset-albumiin, kertoo Juho Sihvonen.

Tutkimattoman tapaukset-albumi ilmestyi syyskuun alussa.

– Se piti julkaista Helsingin sarjakuvamessuilla, mutta kun messut peruttiin, pidettiin pieni julkaisutilaisuus Ars novan näyttelyn avajaisissa, kertoo Sihvonen.

Juho Sihvonen

Tutkimattomat tapaukset, näyte Juho Sihvosen tuoreesta sarjakuva-albumista.
Tutkimattomat tapaukset, näyte Juho Sihvosen tuoreesta sarjakuva-albumista.

Sihvosen ensimmäiset kuvat ilmestyivät Itä-Savo-lehdessä, kun hän oli vasta 16-vuotias. Siitä saakka on Sihvonen piirtänyt sarja- ja pilakuvia, ja niitä ilmestyy edelleen esimerkiksi Sulkava- ja Puumala-lehdissä sekä Farmissa.

Tutkimattomat tapaukset on Sihvosen seitsemäs sarjakuva-albumi. Aku Ankan kokoinen albumi pitää sisällään lyhyttä 22 tarinaa, joiden pituus on 1–5 sivua.

Tutkimattomat tapaukset kokoaa yksiin kansiin joukon mysteerejä, jotka ovat vuosien varrella ilmestyneet Tiskin alta- ja Sarjari -lehdissä. Mukana on myös Koiran unta -sarjakuvanäyttelyssä esillä olleita sarjakuvia sekä ennen julkaisemattomia tarinoita.

– Sankari, tämä yksityisetsivä on nimeltään Mitch. Muuta nimeä ei ole. Murhat jäävät ratkaisematta, mysteeri jää mysteeriksi.

– David Lynch sanoi Twin Peaksista, että se meni pilalla siinä hetkessä, kun murhaaja selvisi. Mysteeritarinan jännä, hämyinen tunnelma kestää niin kauan, kun murhaaja ei ole tiedossa.

Piirrostyylin esikuva on 50-luvulta: rasteria, jänniä kuvakulmia, elävää viivaa.

– Tämä maailma ja sen kuvasto kiehtovat minua, ja niihin palaan yhä uudestaan.

Juho Sihvonen valmistui hiljattain kuvataiteilijaksi Lappeenrannan ammattikorkeakoulusta. Sarjakuvien tekijä innostui opiskelemaan kuvanveistoa.

– Laajensin tekemistä ensin grafiikkaan ja maalauksiin, mutta kiinnostuinkin kuvanveistosta vähän sattumalta. Mäntyharjulla oli muutama vuosi sitten purkutalonäyttely ja sain sieltä huoneen, johon sai tehdä taidetta. Sinne syntyi installaatio, ja tästä lähti innostus kuvanveistoon.

Juho Sihvonen

Näyte Juho Sihvosen ja Janne Luokkasen Utopia-sarjakuvalehdestä.
Näyte Juho Sihvosen ja Janne Luokkasen Utopia-sarjakuvalehdestä.

Myöhemmin Sihvonen teki huoneteoksen myös yhden Lappeenrannan entisen teatterin hylättyyn toimistoon.

– Purkutaloteoksissa on hienoa vapaus: voi tehdä mitä vain, ei tarvitse pelätä huoneen materiaaleja, kun kaikki puretaan kuitenkin. Teokset myös voivat jäädä paikoilleen ja ne puretaan talon mukana. Molemmissa taidepurkutaloissa oli tekemässä suuri joukko taiteilijoita, jokainen huone oli erilainen, kertoo Sihvonen

– Mäntyharjulla toteutettiin myös Taideasema. Sinne tein neljä suurta pleksiä, johon piirsin suuria sarjakuvia. Ne ripustettiin radalla päin niin, että periaatteessa matkustajat voivat lukea sarjakuvan junan liikkuessa. Sarjakuva ja installaatio yhdistyivät.

Sarjakuva ja kuvanveisto ovat nyt rinnakkain Sihvosen elämässä.

– Jo opiskeluaikana tein niin, että piirrän kuvia aamupäivällä ja teen veistoksia tai installaatioita iltapäivällä. Erilaiset tekemiset täydentävät toisiaan, kertoo Sihvonen.

Syksyllä ilmestyi myös Sihvosen ja Janne Luokkasen Utopia-sarjakuvalehti.