Kirja-arvio: Ruotsalaisen ihmisoikeusaktivistin uutuusromaani on ylihypetetty, kirjoittaa Seija Forsström

Golnaz Hashemzadeh Bonden Olimme kerran kertoo erilaisesta äitiydestä.

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran. Suomennos Jaana Nikula. Otava 2018, 218 sivua.

Golnaz Hashemzadeh Bonde johtaa Ruotsissa ihmisoikeusjärjestöä ja on nyt myös arvostelumenestystä saanut kirjailija.
Hän syntyi Iranissa vuonna 1983. Perhe pakeni Ruotsiin, kun tyttö oli kolmevuotias.

Bonde valmistui Tukholman kauppakorkeakoulusta ja opiskeli myös yliopistossa New Yorkissa.
Olimme kerran on hänen toinen romaaninsa. Se kertoo viisikymppisestä Nahidista, joka on nuorena paennut puolisonsa kanssa Ruotsiin Iranin islamilaista vallankumousta.

Nainen saa lääkäriltään syöpädiagnoosin ja vain vähän elinaikaa.

Hänessä aktivoituvat suru, raivo ja katkeruus. Ne tihkuvat vallankumousta seuranneiden raastavien menetysten, naisen aseman ja hiljaa hyväksytyn perheväkivallan lisäksi omasta äitiydestä.

Konkreettisesti Nahid kohdistaa kritiikkinsä häntä hoitaviin ihmisiin mutta eniten aikuiseen tyttäreen Aramiin.

Äitiys ei ole ihanaa, eikä elämän kanssa voi aina tehdä täyttä sovintoa.

Vahvaluontoinen, itsekäs ja kitkerä maahanmuuttajaäiti, loppuun asti suorine vaatimuksineen, onkin Bonden pienessä romaanissa terävintä.
Äitiys ei ole ihanaa, eikä elämän kanssa voi aina tehdä täyttä sovintoa. On kannettava myös oma petturuus koettujen vääryyksien lisäksi.

Avainhetki on kuvaus tyttären lapsen syntymästä Nahidin kuoleman hetkellä. Siinä yhdistyy välähtäen juureton pakolaisuus oman suvun jatkuvuuteen ja kulttuurin traditioon.
 
Romaania on suitsutettu hämmentävän runsaasti ja yksimielisesti.
Kyllä kerronnassa tuore asetelma on ja aineksia moneen, muttei niistä silti kovin poikkeuksellista kehity.

Pelkistetty minävetoisuus, jossa perspektiiviä ei vaihdeta, ja ohut kieli tuottavat oivallusten ohella jopa naiiveja itsestään selvyyksiä.

Vaikka äiti laukoo kuoleman jo syleillessä tunteitaan paljastavan rehellisesti, mikä on niin sanotusti ei-odotuksenmukaista, ei selittävä kerronta anna lukijalle paljonkaan tilaa itse yllättyä.

En tätä romaania siis vielä aivan ”kansainväliseksi kirjalliseksi sensaatioksi ” nostaisi. Yltiöhypetys tuntuu olevan muodissa. | Seija Forsström

Hyvää: Tuoretta näkökulmaa äitiyteen.
Huonoa: Ylisanoin markkinoitu.
Erityistä: Romaanin oikeudet on myyty jo yli 20 maahan. Kirjailija vieraili viime keväänä Helsinki Lit -kirjafestivaalilla.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet