Musiikkiarvio: Kerrassaan hieno esitys Vivaldin Vuodenajoista!

Vivaldin Vuodenajat 27.1.Melartin-sali, Savonlinnan Orkesteri, joht. Kari Kropsu, Petteri Iivonen, viulu.

Tuija Pauhu

Viulutaiteilija Petteri Iivonen hurmasi täysin savonlinnalaisyleisön, joka täytti sunnuntai-iltana Melartin-salin Savonlinnan Orkesterin konsertissa. Vivaldin Vuodenaikojen kokonaisesityksessä oli Iivosella virtuoosin otteet ja pilkettä silmäkulmassa.
Viulutaiteilija Petteri Iivonen hurmasi täysin savonlinnalaisyleisön, joka täytti sunnuntai-iltana Melartin-salin Savonlinnan Orkesterin konsertissa. Vivaldin Vuodenaikojen kokonaisesityksessä oli Iivosella virtuoosin otteet ja pilkettä silmäkulmassa.

Antonio Vivaldin konserttosarja Neljä vuodenaikaa on yksi eniten soitetuista klassisen musiikin teoksista, jota kuulee jatkuvasti erilaisissa yhteyksissä, mainoksissa, taustamusiikkina tai elokuvissa. Mielikuvissa teoksen musiikki on huoletonta ja iloista.

Toki se on oikea kuva, mutta kun koko sarja kuultiin kerralla Savonlinnan Orkesterin konsertissa, oli mielenkiintoista kuulla miten monipuolinen ja laaja tunteiden kirjo siihen sisältyy.

G-mollissa kulkeva dramaattinen Kesä-osa on kaikkea muuta kuin huoletonta ja iloista musiikkia. Eipä Italian talvestakaan anneta kovin miellyttävää kuvaa, on jäätävää tuulta ja kohmeisia sormia.

Konsertin käsiohjelmaan oli oheistettu mahdollisesti Vivaldin itsensä kirjoittamat kuvaelmat musiikista, joita oli hauska seurata. Alttoviulu olikin uskollinen haukahteleva koira, joka valvoi paimenen nukkuessa. Mielikuva lampaiden kimppuun käyvästä paarmaparvesta lisäsi musiikin tehoa.

Teos sopii erinomaisen hyvin Savonlinnan Orkesterille. Huippuvaikean varsinaisen sooloviuluosuuden lisäksi taitavilla orkesterin äänenjohtajilla oli paljon vaativaakin solistista soitettavaa. Monin paikoin musiikki tiivistyy hienovaraiseksi kamarimusiikiksi.

Oli upeaa kuulla kolmen viulun vuoropuhelua Kevät-osassa. Syksy -osassa sellisti Ilkka Vesiojalla oli suuri rooli, kaksinpuheluissa solistin kanssa hurtti huumori pääsi valloilleen.

Orkesterin osana oli soittaa tutti-osuudet, suoriutuen niistä mallikelpoisesti kapellimestari Kari Kropsun innostavalla johdolla. Vaikuttavia olivat Kevät-osan ryhdikkyys ja täsmällisyys ja Syksy–osan rempseä juhlatunnelma.

Oli todella upeaa saada kuulla viulisti Petteri Iivosen soittoa. Nuoresta iästä huolimatta tämä vuoden 2010 Sibelius-viulukilpailujen kakkonen on tehnyt vaikuttavan uran maailmalla. Toivottavasti nimi tulee jatkossa tutummaksi Suomessa.

Iivosen soitto on ihmeen helpon tuntuista, aina täsmällistä ja puhdasta. Nopeimmatkin juoksutukset soivat kristallin kirkkaina, kaksoisotteet selkeinä. Dynamiikka oli laajaa, esimerkkinä vaikkapa Talvi-osan juoksutusten hurjat voimakkuusvaihtelut.

Kun koko Vivaldin sarjassa Iivosen ote oli vauhdikas ja pelimannihenkinen, pilke silmäkulmassa, oli yllättävää kuulla aivan toisenlainen, pehmeä sointi, ylimääräisessä Bachin Sarabandessa.