Elokuva-arvio: Suomalaisen maalarisuuruuden sielunelämästä

Helene (Suomi, 2020). Ohjaus: Antti J. Jokinen. Käsikirjoitus: Marko Leino, Antti J. Jokinen. Rooleissa: Laura Birn, Johannes Holopainen, Krista Kosonen, Pirkko Saisio, Eero Aho, Jarkko Lahti. Kesto: 122 min. K-7.

Andres Teiss

Einar Reuterin (Johannes Holopainen) ja Helene Schjerfbeckin (Laura Birn) yhteys syntyy taiteen kautta, mutta syvenee tunteiden myötä.
Einar Reuterin (Johannes Holopainen) ja Helene Schjerfbeckin (Laura Birn) yhteys syntyy taiteen kautta, mutta syvenee tunteiden myötä.

Helene Schjerfbeck (Laura Birn) kuvittelee jo taiteilijan uransa olevan ohi. Hän on palannut Hyvinkäälle asumaan äitinsä Olgan (Pirkko Saisio) luokse. Maalaaminen ei ole kuitenkaan jäänyt ja töitä syntyy, vaikkei niitä kukaan olekaan näkemässä.

Uusi vaihe elämässä alkaa kun kiinnostus Schjerfbeckin töitä kohtaan kasvaa ja taidemaalarin elämään astelee taiteen harrastaja Einar Reuter (Johannes Holopainen). Taiteen kautta löytyy yhteys joka syvenee.

Laura Birn tekee upean roolisuorituksen monitahoisena taiteilijana.

Antti J. Jokisen elämänkertaelokuva ottaa vähän tunnettuja kertomuksia Helene Schjerfbeckin elämästä ja rakentaa niiden ympärille mahdolliselta tuntuvan kertomuksen. Luotettavin lähde tuntuu olevan Reuterin kirjoittama elämänkerta. Rakkaustarinan synty on mahdollisesti vain puhdasta spekulaatiota, mutta se toimii erinomaisesti.

Laura Birn tekee upean roolisuorituksen monitahoisena taiteilijana. Vuorovaikutukset äidin ja uuden muusan kanssa paljastavat hänestä eri ulottuvuuksia. Näiden ihmissuhteiden varaan elokuva kasvattaa tunteelliset panoksensa, jotka tukevasti kannattelevat muuten melko kaavamaista elämänkertaa.

Birn onnistuu esittämään taidemaalaria hyvin uskottavasti. Kuvissa nähdään paljon taidemaalaria työssään. Käden liikkeet kankaalla ja värejä tutkaileva katse ovat autenttisia. Kyse ei ole teatraalisesta sudin heiluttelusta tai inspiroivista ahaa-elämyksistä. Birniä on ollut konsultoimassa taidemaalari Anna Retulainen, joka on saanut iskostettua näyttelijään taidemaalarin habituksen.

Schjerfbeckin taide esiintyy elokuvassa myös toisenlaisella tavalla. Ehkä Suomen visuaalisesti tasokkaimpia elokuvia tekevä Jokinen on yhdessä kuvaaja Rauno Ronkaisen kanssa miettineet elokuvan ilmeen hyvin tarkkaan.

Kuvissa nähtävä väripaletti on sama mitä Schjerfbeck käytti maalauksissaan. Näin katsoja yhdistää maalaukset ja hahmojen hallitseman tilan yhdeksi ja samaksi.

Tätä maalausten henkiinherättämistä tukee myös moitteeton ajankuvan luonti lavastusta, puvustusta ja tarpeistoa myöten.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Birn. Tekninen toteutus. Ajankuva.

Huonoa: Muodoltaan hyvin perinteinen henkilökuva.

Erityistä: Tekijätiimi tutki Helene Schjerfbeckin maalaustekniikkaa Ateneumin restauroijien avustuksella.