Leffa-arvioissa kolmen tähden Instant Family ja tähteä heikompi The Prodigy

Kriitikko Timo Alho tyrmää kliseisen kauhuelokuvan, mutta pitää enemmän lämpimästä perhedraamasta.

Hopper Stone

Pete (Mark Wahlberg) ja Ellie (Rose Byrne) alkavat ottovanhemmiksi kovista oloista tulevalle sisaruskolmikolle (Isabela Moner, Julianna Gamiz, Gustavo Quiroz).
Pete (Mark Wahlberg) ja Ellie (Rose Byrne) alkavat ottovanhemmiksi kovista oloista tulevalle sisaruskolmikolle (Isabela Moner, Julianna Gamiz, Gustavo Quiroz).

Ottovanhempien kommellukset ja koettelemukset

Instant Family (Yhdysvallat, 2018)

Ohjaus: Sean Anders. Käsikirjoitus: Sean Anders, John Morris.

Rooleissa: Mark Wahlberg, Rose Byrne, Isabela Moner, Tig Notaro. Margo Martindale, Julie Hagerty, Michael O'keefe, Octavia Spencer.

Kesto: 118 min. K-7.

Pete ja Ellie (Mark Wahlberg ja Rose Byrne) remontoivat työkseen koteja. Heille itselleen valmistuva talo kuitenkin tuntuu hieman tyhjältä. Syntyy idea adoptoinnista.

Niinpä pariskunta aloittaa pitkän prosessin, jonka aikana he tapaavat sisaruskolmikon: Lizzy (Isabela Moner) on järjestelmään tottunut teini-ikäinen, Juan (Gustavo Quiroz) tapaturmaherkkä nuorukainen ja katraan pienin, Lita (Julianna Gamiz) haluaisi elää vain perunalastuilla.

Ruusuisen alun jälkeen vaikean tilanteen realiteetit alkavat vyörytä päälle. Kasvukivut ja pettymyksen pelot pitävät Lizzyn turvaetäisyydellä uusista vanhemmista, samalla kun nuorimmat alkavat löytää paikkaansa.

Instant Family tarjoilee kevyttä huumoria ja draamaa. Perhesuhteet ovat uudenlaisia, mutta dramatiikan sytykkeet melko tuttuja.

Elokuva ymmärtää myös tipauttaa maan tasalle ja harjoittaa kipeitä palleaiskuja — tunnustaen tosiasioita. Lukemattomat lapset eivät koskaan tule kokemaan aitoa vanhemman rakkautta.

Ja aina rakkauskaan ei tunnu riittävän korjaamaan jo tapahtunutta tuhoa.

Sean Andersin ja John Morrisin käsikirjoitus on sen verran älykkäästi kirjoitettu, että se onnistuu käsittelemään useimmat ongelmalliset puolet. Joskus ongelmakohtien esiin nostaminen tuntuu vain velvollisuudentuntoiselta suorittamiselta, kun Anders ja Morris pyrkivät sisällyttämään inhimillisyyden ja poliittisen korrektiuden samaan hengenvetoon.

Parhaiten ongelmallisuuden ja hauskuuden rajaa kävelee stand up -koomikko Iliza Shlesingerin näyttelemä hahmo, joka Sandra Bullockin tähdittämän Elämä pelissä -elokuvan innoittamana haaveilee atleettisesta—ja mieluiten mustaihoisesta—lapsesta, josta voisi muovata seuraavan urheilun supertähden.

Instant Family on hitusen odotettua räväkämpi perhekuvaus, mutta päätyy lopulta hyvin siirappiseksi. Eipä siinä mitään kamalaa ole. Elokuvan sanoma tuleekin suoraa perheoikeuden tuomarin suusta, kun tämä toteaa, että näin vaikeissa tarinoissa on joskus ihan tervetullutta, että kaikki päättyy hymyissä suin lällärikamaksi.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Aidosti koskettavia ja hauskoja hetkiä.

Huonoa: Muuttuu toisinaan turhan siirappiseksi.

Erityistä: Perustuu ohjaaja Sean Andersin omiin kokemuksiin.

Taas yksi karmiva lapsi

The Prodigy (Kanada/Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus: Nicholas McCarthy. Käsikirjoitus: Jeff Buhler.

Rooleissa: Taylor Schilling, Jackson Robert Scott, Brittany Allen, Peter Mooney.

Kesto: 92 min. K-16.

Karmivat lapset ovat kauhuelokuvissa iänikuinen tehokeino. Viattoman kuoren sisältä kumpuava yliluonnollisuus on tuttua esimerkiksi Ennustus ja Manaaja -elokuvista.

The Prodigy on paljon edeltäjilleen velkaa. Se ei vain pysty lisäämään genreen yhtään mitään arvokasta.

Kertakäyttöistä kauhuviihdettä etsivä voi löytää kiksinsä. Infraäänet, shokkisäikyt ja kauhukertomuksien visuaaliset latteudet pitävät huolen siitä, että elokuva ainakin tuntuu siltä miltä sen pitäisi.

Elokuvan paras voimavara on Jackson Robert Scott. Nuoresta iästään huolimatta Scott on jo tottunut kauhuun. Tämän on voinut bongata jo Se -elokuvasta tai Fear of The Walking Dead -sarjasta.

Scott onnistuu luomaan kylmiä väreitä tuomalla viattomuuteensa pahaenteisyyttä. Sitten hahmo kehittyy valitettavasti lakonisuuden kautta kliseiseksi lapsihirviöksi.

Taylor Schilling yrittää parhaansa syventää äidin hahmoa, ilmentämällä yhtä vanhemmuuden kamalimmista peloista. Mitä tehdä, jos oma lapsi osoittautuu epäinhimilliseksi sosiopaatiksi?

Elokuva on parhaimmillaan sen kasvattaessa jännitystä piinaavaan hitaasti. Harmillisesti tekijät eivät ole löytäneet loppunäytöksiin mielenkiintoisia tapoja purkaa kyseistä jännitystä ja elokuva romahtaa itseensä.

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Hyviä roolisuorituksia. Maltillisesti kasvava jännitys.

Huonoa: Kliseinen. Ei osaa päättää tarinaansa kiinnostavasti.

Erityistä: Jackson Robert Scott nähdään myöhemmin tänä vuonna Locke & Key -kauhusarjassa ja Se-elokuvan jatko-osassa.

Rafy

Jackson Robert Scott tarjoilee hyytäviä katseita taas yhdessä kauhuelokuvassa, jossa lapsi osoittautuu pahaksi.
Jackson Robert Scott tarjoilee hyytäviä katseita taas yhdessä kauhuelokuvassa, jossa lapsi osoittautuu pahaksi.