Lastennäytelmäarvio: Pienin voittaa Saapasjalkakissassa — Vanhan kansansadun pohjalta sovitettu Saapasjalkakissa on hieno kädenojennus leikki- ja alakouluikäisille

Teatterimyllyn lapsiryhmä: Saapasjalkakissa. Sovitus ja ohjaus kansansadun pohjalta Sonja Piirainen, apuohjaus Mia Savola, musiikkivalmennus Anton Astikainen. Rooleissa Mia Savola, Ismo Putkonen, Nea Kuuramaa, Sonja Putkonen, Iisa Savola, Luka Piirainen, Iiris Litmanen, Jonna Kyllönen, Milana Oinonen, Sonja Liimatta, Lumia Piirainen, Venla Puustinen, Nina Pennanen, Lilia Piirainen, Nelli Makkonen, Wilma Piisilä, Tiitu Paunonen. Ensi-ilta Kasinonsaaren kesäteatterissa 2.7. 2018.

Soila Puurtinen

Iso esiintyjäjoukko toimii kurinalaisesti ja reippaasti. Saapasjalkakissan Prinsessa (Sonja Putkonen), Kuningas (Luka Piirainen), Kuningatar (Iisa Savola), Kuninkaan palvelija (Iiris Litmanen) ja Velho (Ismo Putkonen).
Iso esiintyjäjoukko toimii kurinalaisesti ja reippaasti. Saapasjalkakissan Prinsessa (Sonja Putkonen), Kuningas (Luka Piirainen), Kuningatar (Iisa Savola), Kuninkaan palvelija (Iiris Litmanen) ja Velho (Ismo Putkonen).

Hauskinta oli Saapasjalkakissa, ja eniten jännitti Velhon linnasta tupruava savu.

Näin arvioivat 4 – 8-vuotiaat Ada, Minea, Mette ja Joel Kasinonsaaren kesäteatterissa näkemäänsä Saapasjalkakissaa.

Totta! Eloisa ja ovela Mia Savolan musta kissa stetsonhattuineen ja bootseineen on esityksen selkein ja kiehtovin hahmo.

Vanhan kansansadun pohjalta sovitettu Saapasjalkakissa on Teatterimyllyn hieno kädenojennus leikki- ja alakouluikäisille ja heidän perheilleen.

Esitys on lasten itsensä tekemää teatteria. Sellaisena se on myös arvokasta ilmaisukasvatusta.

Iso esiintyjäjoukko toimii kurinalaisesti ja reippaasti. On hellyttävää nähdä, miten tosissaan lapset ja varhaisnuoret jutun ottavat.

Vaikka tarina Saapasjalkakissasta on monille tuttu, voi alkuperäistä satua vähän kerrata:

Tapahtui, että vanha mylläri kuoli. Hän jätti kolmesta pojastaan nuorimmalle perinnöksi vain mustan kissan. Poika huolestui, miten selviäisi elämässä.

Ei hätää, sillä kissa onkin nokkela ja tarmokas. Se huijaa rikkailta ja tylyiltä ja hankkii orpopojalle markiisin arvonimen, prinsessapuolison ja linnan.

Sonja Piiraisen sovitus liikkuu nykyajassa. Klassisen sadun piirteet on häivytetty. Perinteistä ovat tarinarakenteen lisäksi kissan sadunomainen hahmo, viitteet miljöössä ja puvustuksessa.

Kännykät, selfiet, pilvipalvelut ja velhofoorumin ruokablogit kuuluvat sen sijaan asiaan. Lavalla flossataan, däbätään, räpätään. Taustalla soivat kasarit, Eveliina, Haloo Helsinki jne.

Esitys luottaa nuorisokulttuurin omiin aineksiin. Tämä toimii, kun edetään johdonmukaisesti.

Vaikka nykyarjen raamit voivat aikuisesta tuntua tyhjiltä, ovat lapset valppaita ja terästäytyvät nauramaan heti, kun jotain tunnistettavaa tai hassua ilmestyy.

Lapsille tehdyissä esityksissä toimii kaksi tärkeää seikkaa: esityksen tulee tarjota huumoria ja haastetta, ja sadun maailman tulee olla niin selkeä, että hyvä ja paha erottuvat.

Tästä syystä voisi näytelmän Velhon nostaa vieläkin selkeämmin kissan vastustajaksi pahaa edustamaan.

Hyvän ja pahan rajanveto on tärkeää, jotta sadun opetus helpommin kirkastuisi.

 

 

 

Uusimmat uutiset