Tahtonainen, perheenäiti vai diiva — sopraano Päivi Pylvänäinen valmistautuu Aino Acktén rooliin, kantaesitykseen vain pari viikkoa.

Päivi Pylvänäinen on uutuusoopperassa Aino Ackté, joka teki kaikkensa uransa eteen ja saavutti unelmansa.

Timo Seppäläinen

Päivi Pylvänäinen valmistautuu Aino Acktén, ensimmäisen suomalaisen kansainvälisen oopperatähden ja vahvan tahtonaisen rooliin. Myös oikea Aino on ollut Suruton-huvilassa Savonlinnassa.
Päivi Pylvänäinen valmistautuu Aino Acktén, ensimmäisen suomalaisen kansainvälisen oopperatähden ja vahvan tahtonaisen rooliin. Myös oikea Aino on ollut Suruton-huvilassa Savonlinnassa.

Aino halusi olla paras maailmassa. Toinen sija ei riittänyt.
Hän halusi rakkautta ja hyväksymistä, kaipasi perhettään, mutta oli valmis jättämään läheisensä uran vuoksi.

Näin sanoo sopraano Päivi Pylvänäinen, joka on noin vuoden ajan sisäistänyt Aino Acktén sielunmaisemaa. Ilkka Kuusiston ooppera Aino Ackté kantaesitetään Savonlinnassa 27. lokakuuta. Pylvänäinen on itse Aino.

— Tämä on ensimmäinen todella suuri oopperaroolini. On ihmeellistä, että kyseessä on yksi Suomen historian harvoista suurnaisista, miettii Pylvänäinen.

— Partituuristani näkee, että töitä on tehty: etu- ja takakannet ovat niin kuluneet, ettei nuoteista enää saa selvää. Olen lukenut Aino-elämäkertoja, viimeksi Raija Orasen kirjaa. Siinä sanotaan, että Albert Edelfelt olisi Glory-tyttären isä. Ooppera ei anna tähän vastausta, sanoo Pylvänäinen.


Tämä on Päivi Pylvänäisen oopperauran tähän asti suurin rooli. Aino on lavalla läpi lähes koko teoksen. Kuusiston musiikin lisäksi rooliin kuuluu kolme lainattua aariaa. Niistä yksi on Gounod’n Faustin Jalokiviaaria, jolla Aino teki läpimurron Pariisissa 1897.

Sen Pylvänäinen opetteli roolia varten.

— Jostain syystä tämä aaria on kiertänyt minua, ja nyt se on opeteltu. Toki laulan myös Pai pai paitaressun.

— Tämä on oopperarooli, mutta vaatii myös valtavasti näyttelijäntyötä. Se on ihanaa.


Ooppera käy läpi Aino Acktén elämän nuoresta, naivista laulunopiskelijasta kuolemaan saakka. Libreton ovat laatineet Pentti Savolainen ja Juha Kandolin ja sitä on muokannut Martina Roos.

— Aino ei menestynyt heti, mutta peräänantamattomuus ja usko menestykseen veivät eteenpäin. Hän saavutti sen, mistä haaveili: hän oli Pariisin oopperan juhlittu ensilaulaja ja menestyi lopulta myös New Yorkin Metropolitanissa — kun suostui muiden tapaan maksamaan kriitikoille. Silti Ainolle jäi tyhjyyden tunne, vaikka kaikki oli saavutettu ja vaikka hän liikkui kaikkein ylimmissä piireissä.

— Mietin, kuinka yksinäinen hän on ollut esimerkiksi New Yorkissa. Vain vahva jaksaa tuollaisen.

Ackté oli perustamassa Kotimaista oopperaa, nykyistä Kansallisoopperaa, ja hän pani alulle Savonlinnan oopperajuhlat.

— Monella on mielikuva siitä, että Aino oli kova ja kylmä tahtonainen. En löydä sitä. Vahvuus oli vain osa Ainoa.
— Oopperajuhlien perustaminen oli hänelle itselleen uran tärkein teko, ”se, josta minut muistetaan”, sanoi hän itse.

Aino-oopperaa on harjoiteltu viime keväästä saakka periodeittain Helsingissä ja Savonlinnassa. Kaikki tiivistyy ensi-iltaviikolla.


Oletko kuin Aino, Päivi Pylvänäinen?

Päivi Pylvänäinen, olet oopperalaulaja kuten Aino  Ackté.
Onko teissä jotain yhteistä? Oletko yhtä kunnianhimoinen kuin Aino?
— En todellakaan. Aino halusi olla paras maailmassa, minä halusin oppia laulamaan hyvin, käyttämään ääntäni niin hyvin kuin mahdollista. Minun haaveeni ovat paljon lähempänä maanpintaa. Aino on yksi Suomen historian suurnaisista, minä olen tavallinen laulaja, jolle tärkeää on monenlainen näyttämötyö.
— Ainon aikana oli oopperamaailma hyvin erilainen. Hän mainitsee kilpailijoikseen pari nimeä koko maailmassa. Nykyään kilpailu on aivan toista, laulajia on valtavasti.

Aino halusi jäädä historiaan, tehdä jotain, joka säilyy seuraaviin sukupolviin. Onko sinulla sama ajatus?

TImo Seppäläinen

Päivi Pylvänäinen on löytänyt Aino Acktésta muutakin kuin piinkovan tahtonaisen. - Mielikuva Ainosta on usein liian kapea, miettii Pylvänäinen Aino-puvussaan.
Päivi Pylvänäinen on löytänyt Aino Acktésta muutakin kuin piinkovan tahtonaisen. - Mielikuva Ainosta on usein liian kapea, miettii Pylvänäinen Aino-puvussaan.

— Nykyään tuntuisi hassulta puhua historian tekemisestä tai siitä, että on suuri tehtävä. Silloin tehtiin Suomea, ja asioilla oli vahva symboliarvo, aika oli ihanteellinen. Nyt on käynnissä paljon asioista yhtäaikaa, mikään ei ehkä nouse sellaiseksi ihmeeksi kuin Ainon aikana.

Aino joutui jättämään perheen, Heikin ja Glory-tyttären, Suomeen: ura vei kauas.

— Ainon aikaan matkat olivat pitkiä ja hankalia, ja Aino suri eroa, mutta kirjeissä puhe siirtyy nopeasti koti-ikävästä uraan. Se oli hänelle ykkösasia. Nykyään ”maailma” on paljon lähempänä ja kotiin pääsee tarvittaessa jo esitystä seuraavana päivänä.


Aino eli sen ajan korkeimmissa seurapiireissä Suomessa ja myös ulkomailla. Miten on kohdallasi?

— (Naurua) Olen joskus käynyt laulamassa varmastikin hyvin varakkaiden ihmisten juhlissa. Tiedän, että sellaisia on Suomessa, mutta ei minun elämässäni. Laulajan työ on arkista puurtamista kaukana yhteiskunnan eliitistä. Aino todella liikkui niin poliittisen kuin taloudellisenkin vallan korkeimmissa piireissä. Minulle sellainen olisi vierasta, olen ihan tavallinen savolaistyttö.

Ilkka Kuusiston ja Pentti Savolaisen Aino Ackté -oopperan kantaesitys Savonlinnasalissa 27.10.