Ooppera-arvio: Addiktio tekee tuhoaan, vaikka valoisa elämä ryöppyää ympärillä — Oopperajuhlien Patarouva tarjoaa tumman tragedian vastapainona komeita kuvia, hulluttelua, tanssiaisia, Mika Pohjonen tekee hienon pääroolidebyytin

Olavinlinnan Patarouva ottaa kaiken irti Tshaikovskin tragediasta, joka tarjoaa myös juhlia, valoisaa arkea ja hassuttelua kuoleman vastapainoksi.

Soila Puurtinen

Patarouva tarjoaa suuria kohtauksia, iloa, väriä ja huumaavaa musiikkia mustan tragedian vastapainona. Commedia dell'arte -hupailu huipensi ensimmäisen näytöksen.
Patarouva tarjoaa suuria kohtauksia, iloa, väriä ja huumaavaa musiikkia mustan tragedian vastapainona. Commedia dell'arte -hupailu huipensi ensimmäisen näytöksen.


Pjotr Tšaikovski: Patarouva. Ensi-ilta Savonlinnan Oopperajuhlilla 6.7. Musiikinjohto: Alexander Vedernikov, Ohjaus: Jere Erkkilä, Lavastus: Jani Uljas, Puvut: Erika Turunen, Valaistus: William Iles, Koreografia: Reija Wäre, Kuoron valmennus: Matti Hyökki, lapsikuoron valmennus: Leena Astikainen.
Rooleissa mm. : Mika Pohjonen, Irina Churilova, Elena Zaremba, Nikoloz Lagvilava, Konstantin Shushakov, Julia Mazurova, Jeni Packalen, Suvi Väyrynen  Ilkka Hämäläinen, Koit Soasepp.
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri,Oopperajuhlakuoro ja  Savonlinnan Oopperajuhlien lapsikuoro

Miksi tätä teosta esitetään niin vähän? Tämähän on fantastinen!

Näin sanoi moni perjantaina Savonlinnan Oopperajuhlien tämän kesän uutuusproduktion ensi-illassa.

Oopperajuhlien tuore tulkinta saa Pjotr Tšaikovskin Patarouva-oopperan säkenöimään. Se on näyttämöllisesti tuhlailevan runsas ja musiikillisesti vaikuttava, merenomaisesti vyöryvä ja tunteet herättävä.

Tuotantoryhmä Jere Erkkilä, Jani Uljas,  Erika Turunen ja William Iles on löytänyt vahvan, yhteisen ajatuksen monitahoisesta teoksesta, ja lopputulos on produktio, joka noussee oopperajuhlien kestosuosikiksi. Kapellimestari Aleksander Vedernikov saa orkesterin hehkuun ja luo koko suureen koneistoon tummaa paloa.

Soila Puurtinen

Hermann, Mika Pohjonen, leikkii kuolemalla. Liza, Irina Churilova,  menee hulluuteen mukaan.
Hermann, Mika Pohjonen, leikkii kuolemalla. Liza, Irina Churilova,  menee hulluuteen mukaan.

Pushkinin 1700-luvun tarina on  siirretty sujuvasti 1800-luvun lopun pukuloistoon, Tšaikovskin aikaan.

Lavastaja Jani Uljas tuo Pietarin Olavinlinnaan muutamalla viitteellä: kultainen sipulikupoli, kristallikruunu, siltojen kaiteita ja lyhdyt. Tästä muovautuu William Ilesin valojen tuella sisä- ja ulkotiloja,  virtaava Neva ja räiskyvä ukkonen.
Ilesin hieman ylimakea valaistus tuo mieleen musikaalit, toisaalta linnassakin pitää olla nähtävää, väriä ja ihmeteltävää.


Ohjaus korostaa päähenkilön, Hermannin (vaikuttava Mika Pohjonen) sisäisen maailman synkeyttä kontrastina ulkomaailman valoon ja iloon.

Alkukuvassa Pietarin aurinkoinen katu pursuaa elämää: leikkiviä lapsia, lastenvaunuja, hyppynaruja, puujalkoja, sotilasleikkejä, sirkusseurue.

Lava  kuhisee katsottavaa ja kuultavaa: Erika Turusen taiturilliset epookkipuvut, lapsikuoron suloiset lettipäät sekä pisteenä iin päälle hurmaava balettiryhmä ja Reija Wäreen huima koreografia. Lapsikuoro laulaa raikkaasti ja rytmisesti.

Kaupunkionnelasta zoomataan peloissaan kyyhöttävän tyhjätasku-Hermannin synkkään, vääristyneeseen sisäiseen maailmaan, jossa pakkomielle seuraa toistaan. Hermann ei kuule, ei näe muuta kuin oman himonsa, ja tragedia käynnistyy. Ensin himonkohde on Liza, kiltin ruhtinaan kihlattu.

Soila Puurtinen

 Tomski, Nikoloz Lagvilava, remuaa peliluolassa. Balettiryhmä tuo teokseen liikettä ja ryhtiä.
Tomski, Nikoloz Lagvilava, remuaa peliluolassa. Balettiryhmä tuo teokseen liikettä ja ryhtiä.

Nykyaikana Hermann luokiteltaisiin psykopaatiksi: hurmaa kohteensa, ottaa tämän pihteihinsä ja vie tuhoon. Tummaan tarinaa liittyy vielä mystinen 80-vuotias Kreivitär — karismaattinen, vaikuttava ääninen Elena Zaremba — ja tuhon kierre syvenee.

Addiktion kohde muuttuu: korttipeli voittaa rakkauden. Kolmen kortin salaisuus vie Hermannin järjen.

Liza huomaan valinneensa väärän miehen  eikä pelastaudu.

Soila Puurtinen

Konstantin Shushakov, Jeletski, on erittäin lupaava nuori baritoni.
Konstantin Shushakov, Jeletski, on erittäin lupaava nuori baritoni.


Tummasta nousee  kimaltelevana pitkä  juhlakohtaus, jossa seurataan ylhäisön hillittyä tanssia ja hulppeaa commedia dell’arte -tyyliin rakennettua Pastoraali-kuvaelmaa: pahvipilviä, lammaskoristeita, paimenia ja hupaisa  baletti. Mozart-imitaatio nousee raikkaana Tšaikovskin paksusta sävelvuosta.

Kepeys ja huumori, valo ja värit  kesken traagisen kehittelyn yllättävät. Niiden alleviivaaminen saattaa myös viedä pohjaa tragedian voimalta.

Suurkohtaukset näyttävät Matti Hyökin johtaman oopperajuhlakuoron voiman ja taidon. Peliluolassa loistavat kuoron vahvaääniset miehet. Kuoroa ei voi kylliksi kiittää.


Kapellimestari Aleksander Vedernikon osaa Tšaikovskinsa ja saa oopperajuhlaorkesterin soimaan mehevästi ja pehmeästi, sydänverta vuodattaen. Tempo elää joka hetki, ja tunnelmat vaihtuvat hunajaisesta kuolemaan. Koko suuri koneisto solisteista kuoroihin on tarkassa hallinnassa.

Soila Puurtinen

Liza ja Hermann saavat toisensa Jere Erkkilän tulkinnssa, jos ei muuten, niin tuonpuoleisessa.
Liza ja Hermann saavat toisensa Jere Erkkilän tulkinnssa, jos ei muuten, niin tuonpuoleisessa.

Jos Erkkilä on kääntänyt ohjauksessa kaikki kivet, tekee Vedernikov saman musiikille. Hän ei sorru sentimentaalisuuteen, mutta antaa silti tunteiden kukkia ja soittajien loistaa, musiikin hengittää.

Tšaikovski on nostatuksen mestari, ja vastahankaisinkin katsoja joutuu antautumaan alati kasvavan kohtalomusiikin vietäväksi. Suurissa nousuissa tulee orkesterista tehoja aina vain lisää, ja hypnoottisesti toistuva teema täyttää linnan.

Musiikki on paikoin fragmentinomaista ja kamarimusiikillista. Hermannin mielen harhailua kuvittavat yhden klarinetin oudot luraukset, kuin  hullun mielijohteet.

Bassoklarinetin matala matomainen kuvio kaivaa sielun syvimpiä vajoamia, ja rakkaushetkessä avautuu jousiston valoisa elämänusko. Orkesterisointi on rikasta ja värikästä.

MIka Pohjonen tekee Hermannin suuren ja vaativan pääroolin suvereenisti. Hulluuden eteneminen kuuluu ja näkyy, korkeimmatkin äänet soivat vahvoina ja värikylläisinä.

Pohjosen tenori loistaa läpi teoksen.  Hermann on Pohjosen ensimmäinen päärooli Olavinlinnassa, ja ensi-ilta näytti, että tenori on luottamuksen arvoinen. 

Lizan roolissa loisti vahvaääninen Irina Churilova, jonka loppupuolen aaria sai illan pisimmät väliaplodit. Hieno, tunnevoimainen tulkinta monitahoisesta roolista. Parin vetovoima ei tuntunut uskottavalta, sen sijaan kummankin oma suru ja hulluus kylläkin.

Soila Puurtinen

Tietääkö kreivitär, Elena Zaremba, kolmen kortin salaisuuden? Se ei paljastu, kyse voi olla vain Hermannin houreista.
Tietääkö kreivitär, Elena Zaremba, kolmen kortin salaisuuden? Se ei paljastu, kyse voi olla vain Hermannin houreista.

Jeletskin kuuluisa aaria soi kuin unelma nuoren Konstantin Shushakovin tulkitsemana. Äänessä on parhaiden baritonien sävyä, syvyyttä ja väriä, karisma ja tulkinta vasta orastavat.

Sitäkin kokeneempi ja karismaattisempi on Nikoloz Lagvilava Tomskin osassa. Ääni soi ja kantaa, ja tämä armoitettu lavaleijona taitaa myös komedian.

Soila Puurtinen

Muut juhlivat, Hermaan, Mika Pohjonen, ei mieti muuta, kuin kolme korttia. Addiktin, lähes psykopaatin elämään ei juuri mahdu iloa eikä muita ihmisiä, sen näyttää Patarouva.
Muut juhlivat, Hermaan, Mika Pohjonen, ei mieti muuta, kuin kolme korttia. Addiktin, lähes psykopaatin elämään ei juuri mahdu iloa eikä muita ihmisiä, sen näyttää Patarouva.

Julia Mazurova Polinan roolissa on varsinainen löytö: kaunis, soiva ja herkkä ääni. Suvi Väyrynen on hurmaava kaksoisroolissaan, Jeni Packalen tiukka kotiopettaja. Varmat ja hyvä-ääniset  Ilkka Hämäläinen, Koit Soasepp, Heikki Halinen ja Jouni Kokora ovat huvitteluporukkaa, Hermannin ystäviä. Juha Riihimäki on luotettava Airut.