Arvio: Aku Louhimies on tehnyt oman klassikkonsa — Tuntemattoman sotilaan versioita ei kannata vertailla

Tuntematon sotilas (Suomi, 2017). Käsikirjoitus: Aku Louhimies ja Jari Olavi Rantala. Ohjaus: Aku Louhimies. Rooleissa: Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen, Aku Hirviniemi, Hannes Suominen, Arttu Kapulainen, Paula Vesala, Samuli Vauramo, Joonas Saartamo, Juho Milonoff. Kesto:180 min. K16.

Juuli Aschan

Kariluoto (Johannes Holopainen) ja Rokka (Eero Aho) valmistautuvat taisteluun vuoden kotimaisessa elokuvatapauksessa.
Kariluoto (Johannes Holopainen) ja Rokka (Eero Aho) valmistautuvat taisteluun vuoden kotimaisessa elokuvatapauksessa.

Vuoden odotetuin ensi-ilta on monelle suomalaiselle Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas, kolmas elokuvaversio Väinö Linnan romaanista.

On turvallista olettaa, että kassaennätykset tullaan rikkomaan.

Näyttelijäsuoritukset ovat sivurooleja myöten hyviä, mutta Eero Aho nousee joukon kantavaksi voimaksi.

Tarina on monelle tuttu: Jalkaväkirykmentti käy läpi kirjavia vaiheita kolmen vuoden aikana jatkosodassa. Edessä on kurjia oloja, sodan kauhuja ja koti-ikävää.

Kaikki ei kuitenkaan ole vain tuskaa. Rintamatoverin kepeät letkautukset ja pienet hetket poissa taistelusta auttavat jatkamaan.
Keskeisiä hahmoja ovat tietysti Rokka (Eero Aho), Kariluoto (Johannes Holopainen), Koskela (Jussi Vatanen) ja Hietanen (Aku Hirviniemi).

Hyviä roolisuorituksia

Näyttelijäsuoritukset ovat sivurooleja myöten hyviä, mutta Eero Aho nousee joukon kantavaksi voimaksi.

Hän liikkuu vaivattomasti surukatseisesta Matti Meikäläisestä taistelua eteenpäin ajavaksi voimaksi ja kiteyttää tarinan idean tavallisista miehistä, jotka joutuvat kokemaan käsittämättömiä asioita erityslaatuisissa olosuhteissa.

Suuriin kuviin tottunut kuvaaja Mika Orasmaa ottaa haltuunsa maisemat, vaikka monesti ympäristönä onkin vain harmaata ryteikköä. Taistelut on toteutettu asiaankuuluvilla mittasuhteilla.

Perinteistä sotakuvaa raikastetaan ajoittain unenomaisilla hetkillä ja arkisella pysähtyneisyydellä.

Musiikki tulkitsee sotilaiden sieluntilaa

Elokuvan tuotantoarvoja nostaa loistava musiikki, jonka on säveltänyt Lasse Enersen ja esittänyt Sinfonia Lahti Dima Slobodenioukin johdolla.

Musiikki venyy tarpeen tullessa eeppisiin johtoaiheisiin, mutta keskittyy ennen muuta sotilaiden sieluntilan tulkitsemiseen. Musiikki kuvaa vaikeuksissa olevaa inhimillisyyttä sodan keskelle joutuneen sisimmässä.

Kyseessä on kauneinta kotimaista elokuvamusiikkia miesmuistiin.

Elokuva kunnioittaa Linnan romaania

Tuntemattoman sotilaan eri elokuvaversioiden vertaileminen on turhaa. Uutta katsoessa ei tarvitse palata Edvin Laineen tai Rauni Mollbergin tulkintoihin.
Versiot eivät ole toisilleen velkaa.

Laineen elokuvan voi kokea taakkana, koska sen ikoniset kohtaukset ovat iskostuneet niin monen suomalaisen tajuntaan. Louhimies onnistuu omalla versiollaan selvittämään pahimmat nostalgian karit ja kunnioittamaan Linnan romaanin perusteemoja.

Vahvin teema on sotilaiden välinen side

Tuntematon sotilas ei ole suoraviivainen rintamapäiväkirja taisteluista tai hehkuva epookki sodan käänteentekevistä merkkihetkistä. Se kuvaa miehiä, jotka ovat joutuneet käsityksen ylittävään tilanteeseen.

Voimakkaimmaksi teemaksi nousee taistelun vahvistama side sotilaiden välillä. Yhdessä koettu tulikaste voi olla ainoa asia, joka pitää sotilaan yhä ihmisenä.

NELJÄ TÄHTEÄ
Hyvää: Arvokkaasti ja ammattitaidolla toteutettu elokuvaversio Linnan romaanista.
Huonoa: Kaikki hahmot ja tarinat eivät pääse kunnolla pinnalle kolmen tunnin aikana.
Erityistä: Kuvattu Kaakkois-Suomessa Kouvolassa, Vekaranjärven varuskunta-alueella Valkealassa, Haminassa, Virolahdella ja Kotkassa.


Uusimmat uutiset