Balettiarvio: Irina Kolesnikovan herkkä taituruus lumosi Olavinlinnan Joutsenlammessa — lava tuntui usein liian pieneltä suurella tanssijajoukolle

Joutsenlampi tarjosi heinoja näkyjä ja huimaa taitoa Olavinlinnassa

Joutsenlampi, esitys Olavinlinnassa 11.8. Musiikki: Pjotr Tšaikovski, libretto: Vladimir Begitshev, Vasili Geltzer, koreografia: Marius Petipa, Leo Ivanov (1885). Solistit mm.: Irina Kolesnikova, Vitali Amialishka, Dmitry Akulinin. Orkesteri: Pietarin sinfoniaorkesteri, kapellimestari Timur Gorkovenko


Sinisten kohtausten väreilevää kauneutta, ilmavia hyppyjä, rytmikkäitä karaktääritansseja, sulokkaita käsiliikkeitä ja yleisön huokailua tarjosi Pietarin balettiteatterin näytös Olavinlinnassa perjantaina. Klassikkojen klassikko, Tshaikovskin Joutsenlampi, nähtiin linnassa nyt neljäntenä versiona (Bolshoi 2002—2004, myöhemmin Petroskoi ja Komi), ja yleisö eli vahvasti mukana. Koreografia oli tuttu ja turvallinen Marius Petita-Lev Ivanov, jota yleisimmin käytetään Venäjällä.
Primaballerina Irina Kolesnikova oli odotetusti illan tähti. Odette-Odilen rooli on yksi balettimaailman kuuluisimpia ja vaikeimpia. Tarvitaan sekä virtuoosimaista teknistä taituruutta — esimerkiksi kohdassa, jossa musta jousten pyörähtää yhdellä jalalla kuuluisat 32 fouette-liikettä — että hidasta, traagista, staattista voimaa vaativaa tulkintaa.
Kolesnikova on herkkä ja äärimmäisen taitava tanssijatar, jonka kädet ovat ilmaisuvoimaiset ja kauniit. Hänessä on myös ylväyttä ja luontaista karismaa.
Prinssi Siegfriedin osaan oli saatu viime hetkillä Mariinskista Vitali Amialishka, salskea, vahva tanssija, jonka lentävät hypyt hurmasivat. Pääparin yhteistyö oli saumaton. Dimitri Akulininin piti alun perin olla Siegfried, mutta nyt hän paikkasikin velho Rothbartin roolin, ja hienosti sen tekikin. Rothbart vaatii räjähtävää voimaa ja temperamenttia, ja niitä Akulininilla riittää.
Yhtä taiturimaista tanssia esittivät hovikohtausten nopea, ärhäkkä narri ja karaktääritanssien solistit sekä hyvin yhteneväisesti tanssineet Pienet joutsenet. Tempot olivat paikoin epätavallisen nopeat,
Olavinlinnan kapea lava tuotti hankaluuksia: solistit olivat vähällä törmätä takaseinään vauhdikkaissa sarjoissaan, ja joukkokohtauksissa tuntui tila loppuvan, joutsenrivistöt eivät päässeet symmetrisiin muotoihin. Liikkeet tehtiin silti lähes yhtäaikaisesti pienintä sormen ojennusta myöten. Venäläisen balettiperinteen vahvuus ja taso vakuuttivat.
Yksityiskohtaisen koristeelliset puvut loistivat, valaistus haki vielä täsmällisyyttä.
Pietarin sinfoniaorkesteri soitti puhtaasti ja varsinkin jousisto hyvällä kvaliteetilla, mutta balanssi ei toiminut. Jousisto on pieni, suunnilleen samankokoinen kuin Savonlinnan orkesterissa, sitä vastassa täysmittainen puhallinsektio.
Kovaääniset vasket ja lyömäsoittimet eivät passailleet pienen jousiston vastavoimana, vaan antoivat äänen raikua. Melodia hävisi usein vaskikuoron alle. Kapellimestari Timur Gorkovenko antoi orkesterin soittaa täysin palkein, ja niinpä saimme tutustua Joutsenlammen vaskisatsiin epätavallisen tarkasti.
Konserttimestarin soittama pitkä viulusoolo oli hienoa kuultavaa, oboe loisti tunnetussa joutsenteemassaan.
Joutsenlampi on hyvä lisä Olavinlinnan tasokkaaseen tarjontaan. Se tuo mieleen myös ajat, jolloin linnassa tanssi itse Bolshoi, mutta yleisö ei herännyt. Näitä kahta näytöstä on markkinoitu pitkään, näyttävästi ja sitkeästi, tuloksena lähes täysi katsomo.

Arvion yhteydessä ei ole valokuvia, koska Itä-Savo ei saanut lupaa kuvata esitystä.

Riitta-Leena Lempinen-Vesa

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.