Ville Leinonen ja tunteelliset laulut Kulttuurikellarissa

Nenäliinat ovat tarpeen perjantai-iltana, kun savonlinnalähtöinen Ville Leinonen esittää omia 2000-luvun alun laulujaan, nuoren ja romanttisen miehen tunneryöppyjä.

Joonas Josefsson

Ville Leinosen Marraskuun laulut eivät todellakaan ole iloista poppista. Nenäliina on tarpeen perjantaina Kulttuurikellarissa.
Ville Leinosen Marraskuun laulut eivät todellakaan ole iloista poppista. Nenäliina on tarpeen perjantaina Kulttuurikellarissa.

Perjantaina soivat Kulttuurikellarissa Savonlinnan oman pojan, sittemmin tamperelaistuneen Ville Leinosen omat laulut. Kun Leinonen päätti pitää mies ja kitara -konsertin, hän ei arvannut, millaiseen työhön joutuisi.

— Päätin, että tässä lauluillassa esitän vain omia laulajani. Viime vuosina on tullut tehtyä tangoa ja humppaa ja laulettua monenlaista muiden tekemää, kertoo Leinonen.

— Sopivien kappaleiden etsiminen ei ollutkaan aivan helppoa. Tuoreimmat sävellykseni vaativat useita soittajia, ne eivät toimi vain kitaralla säestettyinä. Niinpä päädyin 2000-luvun alun materiaaliin, Valumo-bändin ja Suudelmitar-albumin aikoihin.

Parinkymmenen vuoden takaisissa kappaleissa löytyi nuori mies, joka tekee lauluja ja sanoituksia tuosta vain, joka uskoo itseensä, tuntee rajusti ja julkaisee laulut heti, kun ne on saanut edes jotenkin valmiiksi.

— Nyt, kun on vähän varttunut ja elämässä on tapahtunut monenlaista ja arvostukset ovat muuttuneet, katsoo niitä nuoren miehen tekstejä hieman hämmästyneenä. Siellä puhuu nuoren miehen kaukokaipuu ja ihannekuva rakkaudesta, jota kuvitteli haluavansa.

— Vuosien mittaan on itsekritiikki kasvanut. Olen oppinut esimerkiksi sen, että kappaleita ei tarvitse heti julkaista, vaan niitä voi kehittää, antaa olla ensin ja katsoa sitten. Nyt on julkaisukynnys aivan toinen. Muutenkin vauhti hiljenee: olen tehnyt 20 vuoden aikana lähes joka vuosi yhden albumin, nyt pitää hidastaa.

Kulttuurikellarissa kuultavat laulut ovat Leinosen mukaan niin vahvatunteisia, että ne saattavat reväistä kuulijan täysin mukaansa.

— Olkoon ilta nimeltään vaikka Marraskuun lauluja. Olen pitänyt tämän lauluillan jo pari kertaa. Jo toisen kappaleen aikana ovat nenäliinat olleet tarpeen. Jokin niissä ihmisiä koskettaa, sellainen surumieli ja ehkä se tunteiden tuoreus.

Leinonen säveltää jatkuvasti, mutta ei enää yhtä nopeasti kuin nuorempana.

— Ennen laulut tulivat tuosta vain, muun tekemisten raossa. Nyt pitää varata niitä varten aikaa ja keskittyä tekemiseen. Ihminen muuttuu.

— Näitä marraskuisia, hieman tummatunteisia lauluja voi kuunnella vaikka punaviiniä tai kaakaota siemaillen, syksyn tunnelmissa. Luvassa ei ainakaan oli iloista poppia, hymyilee Leinonen.

Ville Leinonen: Marraskuun lauluja. Kulttuurikellarissa 9.11. klo 19.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Uusimmat uutiset