Kirja-arvio: Olkoon sota tuhannesti kirottu! — Suomi oli sekasortoinen vuosina 1917—18

Samu Nyström — Jörn Donner: ”Merkillinen on nyt maailman meno”. Helsingin päiväkirja sekasorron ajalta 1917—1918. 352 s., Otava 2017.

Kirja-arvio: Olkoon sota tuhannesti kirottu! — Suomi oli sekasortoinen vuosina 1917—18

Mahdottomalta sekasotkulta ja joka tason kaaokselta tuntuu itsenäistyneen Suomen alkukuukausien taival.
Riemu oman valtakunnan syntymisestä pitkän alistusajan jälkeen oli aitoa, mutta sitä kesti vain hetken. Todellisuus putosi syliin kuin kuuma kekäle — kansalla kun oli jokseenkin eriävät kannat siitä, millainen uudesta yhteisestä maasta piti tuleman.
Valkoinen vai punainen, voidaan näin jälkikäteen todeta. Työväen etuja kunnioittava ja heidän oikeuksiaan ajava, vai vanhaa järjestystä tukeva maltillisempi linja. Kahakan siemenet oli kylvetty, vihan edellytykset olemassa.

Kirja on vavahduttava dokumentti ihmisten kokemasta sisällissodan vuosilta.

Kirjailija Jörn Donner ja tutkija Samu Nyström ovat assistenttiensa avulla koonneet vankan dokumenttipohjan Helsingin tiedoista ja tunnelmista marraskuulta 1917 vuoden 1918 loppuun. Tästä laajasta tekstistä koostuu kollektiivinen päiväkirja sisällissodan ajalta helsinkiläisten näkökulmasta. Materiaalina ovat yksityisten ihmisten päiväkirjat ja kirjeet, henkilökohtaiset viestit. Laajemman näkökulman antavat lehtien artikkelit ja muut dokumentit.
Teksti etenee päiväkirjanomaisesti päivä kerrallaan — jokaiselta päivältä on yksi teksti. Skaala on sinällään ihailtavan laaja ministeristä piikatyttöön, agitaattorista kirjailijaan. Painotus on ymmärrettävästi koulutettujen valkoisten puolella, köyhä väki kun ei ehkä pitänyt päiväkirjaa, energia meni leivän hankintaan.
Laajasta materiaalista kasvaa jokseenkin kattava kuva Helsingistä ja sen asukkaista suuren kaaoksen ja epävarmuuden keskellä. Jos menit kadulle, saatoit joutua ammutuksi. Ruoasta oli totaalinen pula. Jokainen eli tavallaan veitsi kurkulla.

Kirja on vavahduttava dokumentti ihmisten kokemasta sisällissodan vuosilta. Lukijalle jää rauhaton olo ja loputon kysymysten sarja, miten tähän jouduttiin.
Samalla kasvaa tietoisuus siitä, että kaikesta selvittiin ja tulevien vuosien vielä suuremmista koettelemuksista, joissa kansan yhtenäisyys vasta punnittiinkin.

Hyvää: Päiväkirjanomaisuus tekee kertomisesta yksilöllisen.
Huonoa: Enemmän olisi saanut olla mukana ihmisten henkilökohtaisia tarinoita.
Erityistä: Kirja kuvaa Svinhufvudin paon punaisten Helsingistä laivalla Tallinnaan ja edelleen Berliiniin.