Lue arvio teatterin Lauluillasta Ruumishuoneelta: Täältä tullaan, kuolema!

Lauluilta Ruumishuoneella lähtee mustasta, kääntyy sitten kohti iloa ja lähes räävitöntä huumoria.

Sami Karttunen

Sanna Pirttisalo ja Maija Yrjölä, Ruumishuoneen hurmaavat siskokset.
Sanna Pirttisalo ja Maija Yrjölä, Ruumishuoneen hurmaavat siskokset.

Sami Karttunen

Juha Eskelinen, kitaran taituri.
Juha Eskelinen, kitaran taituri.

Lauluilta Ruumishuoneella

Vaikuttava, riemastuttava, itkettävä. Ihana.

Savonlinnan teatterin Lauluilta ruumishuoneelta sai yleisöltä pelkkää ylistystä ensi-illassa Kulttuurikellarilla.

Tässä ei ryvetä murheessa, toki sielläkin käydään, mutta matka jatkuu ylöspäin, kukkaniityille, elämän ylistykseen.

Kuolemaakaan ei oteta kuolemanvakavasti, ei ainakaan joka mutkassa.

Lavalla on vain kolme tekijää, mutta paljon kertomuksia ja ihmiskohtaloita.

Kuoleman mustaa vasten piirtyy elämän valoisa viiva, ilo, kauneus ja lähes räävitön huumori.

Ilta etenee rankasta, mustasta kohti toivoa ja hilpeyttä. Alkupuolen laulut kertovat nuoren ajatuksia omasta kuolemasta tai tuskasta rakastetun kuoltua. Balladin murhamiehen tie karmaisee.

Vaikuttavien laulujen välillä on lyhyitä runoja tai ajatuksia, välillä Maija Yrjölä ja Sanna Pirttisalo vaihtavat muutaman repliikin. Esitykseen tulee ilmaa ja kuultavuutta.

Murheenlaakson ja väliajan jälkeen otetaan toinen vaihe. Itkut on itketty, surut surtu, kuolleet haudattu ja ruumishuoneet tsekattu.

Nyt on naurun aika. Nauretaan vaikka naiselle, joka tilaa itselleen oudon kuolinkaavun ja peruu omat hautajaisensa. Kurkistetaan miehiseen helvettiin, jossa ei loimuakaan ikuinen tuli. Kamaluus onkin jotain ihan muuta.

Kuoleman mustaa vasten piirtyy elämän valoisa viiva, ilo, kauneus ja lähes räävitön huumori.

Suloinen myrkynkeittäjäkin on sympaattinen hahmo, ja niin vain käy, että yleisö, joka jokin aika sitten hamuili nenäliinaa käsilaukusta liikutuksen kyyneliä pyyhkiäkseen, käyttää nyt samaa liinaa naurunkyyneliin.

Mukaan on valittu tunnettuja runoja tunnetuilta runoilijoita, kuten Eeva Kilpi ja Tommi Taberman. Runot ovat kuin suvantoja, tunnelmatuokioita.

Hetken pelkäsin, että kuolemasta siirrytään pelkkään hempeilyyn, mutta onneksi olin väärässä. Hempeän kautta jatkettiin ihan muualle.

Maija Yrjölä, Sanna Pirttisalo ja Juha Eskelinen ovat mainio työryhmä. Pirttisalo on karismaattinen laulaja ja taitava, monipuolinen pianisti, jonka osuus illan musiikilliseen antiin on vahva. Pirttisalo taitaa myös stemmalaulun. Kaksiäänisyys tuo moneen lauluun syvyyttä.

Juha Eskelinen taituroi niin sähköisen kuin akustisen kitaran parissa, soittaa milloin herkkää barokkimaista säestyskuvioita, milloin antaa humppakomppeja, milloin ihanaa rautalankaa.

Suurin vastuu on ryhmän ainoalla ammattinäyttelijällä. Maija Yrjölä on valovoimainen ja muuntumiskykyinen, ja hänen karismansa täyttää koko Kulttuurikellarin. Syvä suru muuttuu hetkessä velmuiluksi, tosi leikiksi.

Yrjölä on armoton komedienne, mutta osaa hän olla vakavakin. Hän myös laulaa hyvin, soittaa viulua ja pitää yleisön hyppysissään.

Kokonaisuus käväisee karnevalistisen puolella, mutta on paljon enemmän. Se julistaa rohkeutta ottaa kuolema sellaisena kuin se on, varmana elämän osana, ei pelättävänä tabuna.

Ja sen päälle: eläkää, kun elätte. Olkaa läsnä, vielä on aikaa. Kaikki me kuolemme, joten nauretaan sille, mokomalle, eletään silmät auki ja mieli iloisena, kuolema on vain kuolema, aika ennen sitä on meidän.

Ohjaus Perttu Suominen, käsikirjoitus työryhmä,

lavastussuunnittelu Jarmo Hirvonen/työryhmä.

Esiintyjät Maija Yrjölä, Sanna Pirttisalo ja Juha Eskelinen

Uusimmat uutiset