Elokuva-arvio: Toivon tuolla puolen

Toivon tuolla puolen -elokuvan kuvaus ja dialogi on niin kovin kaurismäkeläistä, että tyyli lipsahtaa suorastaan itseriittoiseksi, kirjoittaa Timo Alho.

Khaled (Sherwan Haji) ja Wikström (Sakari Kuosmanen) sopalla. Nuppu Koivu, Janne Hyytitäinen ja Ilkka Koivula näyttelevät ravintolan henkilökuntaa.
Khaled (Sherwan Haji) ja Wikström (Sakari Kuosmanen) sopalla. Nuppu Koivu, Janne Hyytitäinen ja Ilkka Koivula näyttelevät ravintolan henkilökuntaa.

Aktivismia elokuvan muodossa

Toivon tuolla puolen (Suomi, 2017). Ohjaus ja käsikirjoitus: Aki Kaurismäki. Näyttelijät: Sherwan Haji, Sakari Kuosmanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Ilkka Koivula, Simon Hussein Al-Bazoon, Kaija Pakarinen, Niroz Haji, Kati Outinen, Tommi Korpela, Tuomari Nurmio. Kesto: 98 min. K-12.

Aki Kaurismäki, suomalaisen elokuvan suuri auteur on aina ollut kiihkeä heikkojen puolestapuhuja. Vanhemmiten ohjaajan elokuvat alkavat olla yhä enemmän julistavia. Uusin Kaurismäen elokuva tuntuukin syntyneet aidon taiteellisen inspiraation sijaan tarpeesta käsitellä ajankohtaista aihetta. Toivon tuolla puolen on Kaurismäen elokuvaksi hyvin nopeaan tahtiin toteutettu. Mukana kaikki ohjaajan töistä tunnistettavat piirteet. Se tuntuu kuitenkin kovasti manifestiltä.

Kaurismäki on avautunut julkisuudessa nykyisestä pakolaiskriisistä. Eurooppalainen kansanvaellus oli jotakin mitä ohjaajan edellinen kokopitkä Le Havre oli käsitellyt. Uusin on toinen osa niin kutsuttuun satamakaupunki-trilogiaan. Aihe ei voisi olla polttavampi. Kaurismäki peräänkuuluttaa solidaarisuutta ja empatiaa.

Tarina seuraa kahta hyvin erilaista miestä. Syyrialainen pakolainen Khaledista (Sherwan Haji) ajautuu vahingossa takapajuiselta ja kylmältä tuntuvaan Suomeen. Pohjoisessa valtiossa vieraanvaraisuutta ja ystävyyttä ei tarjota ihan käden käänteessä.

Omassa jamassaan on entinen kauppamatkustaja Wikström (Sakari Kuosmanen). Mies on hankkinut pyöritettäväkseen helsinkiläisen ravitsemusliikkeen. Eri lähtökohdista ja maailman kolkista kotoisin olevat miehet kohtaavat toisensa jyrkästi, mutta lopulta ihmisinä. Onnelliset loput tuntuvat vain haaveilta maailmassa jossa kaikki eivät saa edes mahdollisuutta yrittää.

Toivon tuolla puolen -elokuvan kuvaus ja dialogi on niin kovin kaurismäkeläistä, että tyyli lipsahtaa suorastaan itseriittoiseksi. Vakikuvaaja Timo Salmisen kanssa rakennetuissa kohtauksissa on ranskalaisen uuden aallon kajoa. Tehokeino alkaa menettämään hurmaavaa voimaansa.

Taide on aina heikoilla jäillä kun se pitää itseään tärkeänä. Maamme arvostetuin ohjaaja on suuren sanoman perässä. Valitettavasti itse elokuvan aito substanssi on ohutta ja alleviivaavaa. Hetkittäin huumorin avulla Kaurismäki iskee silmää ja rikkoo tärkeilyn paljastaen ihmiskokemuksen absurdin luonteen tavalla jonka vain tämä osaa. | Timo Alho

* * *

Hyvää: Ajankohtainen aihe. Kaurismäen huumorintaju.

Huonoa: Kankea ja itseriittoinen.

Erityistä: Elokuva on kuvattu osin maahanmuuttajien suosimalla Puhos-ostarilla, Itä-Helsingissä.

Kirsti Vuorela

Kirsti Vuorela