Runot ja urkumusiikki keskustelevat Tuomiokirkossa sunnuntaina

"Ilman muuttoa Suomeen minusta ei olisi tullut runoilijaa", sanoo Saksalais-suomalainen Dorothea Grünzweig.

Doroteha Gümzweigin kokoelmat

Dorothea Günzweig asuu Suomessa, rakastaa Suomen villejä metsijä ja kirjoittaa saksaksi runokirjoja, jotka ovat voittaneet useita palkintoja Saksassa. Runot ja urkumusiikki vuorottelevat Tuomiokirkossa sunnuntaina.
Dorothea Günzweig asuu Suomessa, rakastaa Suomen villejä metsijä ja kirjoittaa saksaksi runokirjoja, jotka ovat voittaneet useita palkintoja Saksassa. Runot ja urkumusiikki vuorottelevat Tuomiokirkossa sunnuntaina.

Ilman muuttoa Suomeen minusta ei olisi tullut runoilijaa.

Näin sanoo Suomessa jo vuodesta 1989 saakka asunut Dorothea Grünzweig, Saksassa moneen otteeseen palkittu runoilija, viimeisin 2018 Saksan PEN-lyriikkapalkinto.

Sunnuntaina on Savonlinnan Tuomiokirkossa tilaisuus, jossa vuorottelevat Grünzweigin runot ja itävaltalaisen Johannes Leniusin soittama urkumusiikki.

– Helena Strand Savonlinnasta lukee osan teksteistä suomeksi, itse luen runojani saksaksi mutta niin, että suomennokset heijastetaan valkokankaalle. Ei siis tarvitse osata saksaa.

– Kuuntelen mielelläni vieraskielisiä runoja, vaikken ymmärtäisi kieltä. Jokaisen kielen sointi ja runon rytmi luovat vahvan tunnelman. Silloin tuntee ymmärtävänsä, hymyilee Grünzweig.

Dorothea Grünzweig tuli 1989 hän tuli opettajaksi Helsingin saksalaiseen kouluun.

– En tuntenut Suomesta ketään. Olin yksin vieraassa paikassa ja kulttuurissa, kieli oli vieras. Taakse olivat jääneet tiivis ystävien ja sukulaisten verkosto.

–  Se toi jännää vapautta, tosin myös oli irrallinen, yksinäinen olo. Katsoin Saksaa ulkopuolelta, ja minulla oli paljon omaa aikaa. Palasin lapsuuteni unelmaan ja viikonloppuisin aloin kirjottaa runoja. Löysin itsestäni taiteilijan.

Etäisyys kotimaahan antoi uutta perspektiiviä, samoin ympärillä puhuttu suomen kieli.

– Huomasin perustavanlaatuisia eroja saksan ja suomen välillä. Se, että suomessa operoidaan päätteillä eikä prepositioilla ja artikkeleillä, teki vaikutuksen. Suomessa sanotaan paljon yhdellä sanalla, mikä on minusta hienoa, yksi sana kietoutuu paljon ympärille.

– Mietin, että tällainen ilmaisu on ehkä lähellä ihmisrodun alkuperäistä tapaa kommunikoita. Monessa runossani viitataan suomen kieleen ja sen tapaan ilmaista ja myös ajatella. Olen paljosta kiitollinen tälle kielelle.

Vuosi vuodelta tuli myös Suomi maana tutummaksi.

– Pyöräilin valtavasti. Suomen suuruus ja väen vähyys, tietty kesyttömyys oli kiehtovaa ja pelottavaakin.Keski-Euroopassa on metsiä, mutta niissä on aina merkittyjä reittejä, ne on kesytetty. Täällä metsät ovat suuria, kuin toinen maailma. Nyt rakastan juuri tätä tilan tunnetta.

– Nykyinen kustantajani Göttingenissä löysi runot sieltä, ja siitä lähti vyörymään tapahtumaketju, joka on kuin satua. Sain tekstini merkittävään antologiaan ja pääsin ohjelmaan, jossa Saksan kärkirunoilijat kouluttivat kirjoittamaan. Ensimmäinen kirjani julkaistiin 1997.

Se voitti heti palkintoja ja oli menestys. Siitä saakka on Grünzweig luennoinut ja opettanut kotimaassaan mutta myös muualla. Kirjoja on ilmestynyt muutaman vuoden välein.

– Sanoin itseni irti vakityöstä, heittäydyin runojen varaan ja päätin jäädä Suomeen. Suomessa asuminen on edellytys sille, että voin kirjoittaa.

Myöhemmin Grünzweig avioitui suomalaisen kanssa ja muutti Hausjärven maaseudulle.

– On upeaa asua paikassa, jossa ei ole katuvaloja. Pimeys on pimeää. Sellaista ei ole Saksassa.

– Pidän Suomen talven pitkistä, pimeistä illoista. Niissä on kuitenkin valoa ja lämpöä. Se, kuinka valo palaa keväällä, on ihmeellistä. Valon merkitys on Suomessa täysin toinen kuin etelämmässä. Täällä vuodenaikojen valo vaikuttaa kaikkeen.

Sunnuntaina Dorothea Grünzweig lukee muun muassa runoja tuoreesta kirjastaan, joka käsittelee valoa, myös revontulia. Tapahtuman otsikko on Valon häilyvä heijastus ja se viittaa juuri revontuliin.

Johannes Lenius on valinnut Grümzweigin kanssa teoksia, jota

Runoa ja urkumusiikkia

Valon häilyvä heijastus

Savonlinnan Tuomiokirkossa su 2.2. klo 18

Runojen ja urkumusiikin kokonaisuus

Tekstit Dorothea Grünzweig, joka lukee osan runoistaan saksaksi. Käännökset heijastetaan valkokankaalle.

Savonlinnalainen fil.m., kanttori Helena Strand lukee osan teksteistä suomeksi.

Suomennoksen laatinut Alpo Kuparinen ja Dorothea Grünzweig.

Wienin kirkkomusiikkikonservatorion opettaja, urkuri Johannes Lenius soittaa tekstien välillä tunnelmaan istuvia urkuteoksia.

Säveltäjänimiä muun muassa Johann Sebastian Bach, Josef Haydn, Rudolf Bibl, Johann Pachelbel, Rudolf Bibl ja Leon Boëllmann, jonka teoksen osien välillä luetaan runoja.

Runot Grünzweigin runokirjoista Aurinkourut (2011) ja Kaamos Kosmos (2014), mukana on myös runoja tekeillä olevasta kirjasta, joka ilmestyy kesällä 2020.

Dorothea Grünzweigin ja Johannes Leniuksen kuudes yhteinen runo- ja urkumusiikkitilaisuus.

Tilaisuuden otsikko viittaa runoon, jossa Grünzweig kirjoittaa revontulista.