Satukirjat eivät enää kuulu lasten suosikkeihin, vaan Tatu ja Patu sekä muut kirjat, joissa käsitellään omaa elämänpiiriä

Pääkirjasto Joelin Satupäivä houkutteli paikalle kirjoista kiinnostuneita lapsiperheitä.

Kolmevuotias Martta Hartikainen on jo kirjaston vakiokävijä. Joelin Satupäivässä lauantaina hujahti kuin huomaamatta 2,5 tuntia.
Kolmevuotias Martta Hartikainen on jo kirjaston vakiokävijä. Joelin Satupäivässä lauantaina hujahti kuin huomaamatta 2,5 tuntia.

Perinteiset satukirjat eivät enää tahdo kulua lasten käsissä. Lapsi valitsee kirjastosta luettavaksi mieluummin jotain, joka koskettaa omaa elämänpiiriä.

— Satukirjat eivät ainakaan meidän Helmiä kiinnosta. Se ei ole ihme, sillä ovathan ne aika pelottaviakin. Satukirjoissa on ilkeitä noitia ja pelottavia susia, jotka syövät lapsia. Mielestäni satuja pitäisi päivittää jotenkin, sanoo Savonlinnan pääkirjasto Joelin Satupäivään lauantaina 6-vuotiaan tyttärensä Helmin kanssa tullut kuopiolainen Eija Partanen.

Satu voi kertoa vaikka perunasta

Helmi itse mainitsee Herra Hakkaraisen ja muut Mauri Kunnaksen kirjat mielilukemisekseen.

— Myös Tatut ja Patut ovat minun lempikirjoja, hän kertoo.

Perheessä on tapana keksiä satuja ja tarinoita myös itse. Ehkä tästä syystä Helmi rohkeni käydä kertomassa oman sadun Savonlinnan teatterin näyttelijä Niko Taskiselle toisen kerroksen sadutuspisteellä.

— Minun satuni kertoi superperunaperheestä ja perunapojan seikkailuista. Keksin aiheen autossa, kun tultiin tänne kirjastolle, kuusivuotias kertoo.

Kuopiolainen Helmi Partanen kävi kertomassa itse keksimänsä peruna-aiheisen sadun yläkerran sadutuspisteellä päivystäneelle Niko Taskiselle. Perheessä kerrotaan usein itse keksittyjä satuja, kertoo äiti Eija Partanen.

Kirjasta tukea lääkärillä käyntiin

Kolmevuotiaan Martta-tyttärensä kanssa tapahtumaan tullut savonlinnalainen Antti Hartikainen on Partasen kanssa samoilla linjoilla.

— Martta on mieltynyt sellaisiin kirjoihin, joissa käsitellään hänelle ajankohtaisia aiheita kuten lääkärissä tai hammaslääkärissä käyntiä sekä päiväkodin elämää, kertoo Hartikainen.

Hartikainen kehuu tytärtään määrätietoiseksi lukijaksi, joka tietää jo, mikä häntä kiinnostaa.

— Teemu ja Sanna -kirjat ovat lukemista parhaasta päästä, samoin arkielämää kuvaava Onni-poika -sarja. Hyvät kirjat luetaan yhä uudelleen.

Uusia yhteistyökumppaneita

Hartikaisen perheeltä vierähti Satupäivässä 2,5 tuntia. Tarjolla oli klovnien satutuokioita, kasvomaalausta, askartelua sekä pehmoeläinten vaihtoa.

Yhteistyökumppaneiksi OKL:n opiskelijoiden tilalle olivat löytyneet Punanenänä-klovnit, 4H-yhdistys, Mannerheimin lastensuojeluliiton Savonlinnan yhdistys sekä Savonlinnan teatteri.

Näyttelijä Niko Taskinen pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa, kun lapset kävivät kertomassa hänelle omia satujaan.

Lasten saduissa tyyli on vapaa

— Lasten oma sadunkerronta on ihan erilaista kuin aikuisten. Jokaisella on oma aihepiiri, kieli, tyyli ja dramaturgia, joka ei noudattele perinteisiä tarinalinjoja. Kertomus voi saada uuden suunnan hetkessä, Taskinen kuvailee.

Lapsilta voi ammentaa oppia teatterin tekoon, vaikka se ei tällä kertaa ollutkaan tavoitteena. Kuvataiteessa esimerkiksi Picasso ja muut naivistit ovat tavoitelleet lapsenomaista ilmaisua.

Taskinen aikoo mahdollisesti kerätä ja taltioida satuja myös muissa tapahtumissa ja pitää niistä myöhemmin näyttelyn tai esityksen.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Kommentoidut