Kitara, orkesteri ja Italian ilo

Savonlinnan orkesteri pääsee vihdoinkin konsertoimaan. Kitaristi Osmo Palmu tuo Italian tunnelmia ja kansainvälistä taituruutta orkesterin solistina Parikkalan ja Savonlinnan sunnuntaikonsertteihin.

Timo Seppäläinen

Kapellimestari Hannu vesioja ja kitaristi Osmo Palmu ovat valmiina siirtymään italian tunnelmiin. – Valoa, keveyttä ja iloa on luvassa tässä konsertissa, sanoo Vesioja
Kapellimestari Hannu vesioja ja kitaristi Osmo Palmu ovat valmiina siirtymään italian tunnelmiin. – Valoa, keveyttä ja iloa on luvassa tässä konsertissa, sanoo Vesioja

Konsertti

Valoisaa, kepeää, kaunista. Siinä on paljon Rossinin tunnelmia, varhaista Beethovenia, klassismia ja varhaisromantiikkaa. Mutta kitaralle se on kamalan vaikea.

Näin kertoo Giulianin kitarakonsertosta Osmo Palmu, kitarataiteilija, jonka viikonloppu kuluu nyt tiukasti Savonlinnan orkesterin kanssa työskennellessä. Palmu on orkesterin solistina Italialaisia tunnelmia -konsertissa, joka pidetään sunnuntaina ensin Parikkalassa, sitten illemmalla Savonlinnan Tuomiokirkossa.

– Kitaristille on harvoin tarjolla mahdollisuuksia tehdä töitä orkesterin kanssa. Tämä on todella hieno juttu, iloitsee Palmu, joka toimii myös Espoon musiikkiopiston kitaransoitonopettajana.

– Onhan tässä urakkaa: soitan kaksi konserttoa kahdella paikkakunnalla yhtenä päivänä. Sellaista en ole ennen tehnyt. Jännää.

Kitara kehittyi lähes nykyiselleen 1800-luvun alkupuolella, ja silloin sävellettiin ensimmäisiä kitarakonserttoja.

Ensimmäinen suuri kitaravirtuoosi oli italialainen Mauro Giuliani (1781 – 1829), supermuusikko, joka oli luonnollisesti myös sellisti, laulaja ja säveltäjä. Juuri tämän kitaran ihmemiehen, koko Euroopan ylistämän virtuoosin säveltämän konserton voi yleisö kuulla sunnuntaina.

Giuliani oli aikansa supertähti, jonka elämä on kuin nykypäivän rock-tähden: hän jätti ensimmäisen vaimonsa ja perheen Italiaan ja muutti Wieniin, menestyi, perusti siellä uuden perheen. Siellä hän nousi kitaravirtuoosina valtavaan suosioon ja myös tienasi mukavasti. Suosikkisoittaja piti esimerkiksi kasvihuonekonsertteja ylimystölle, sai kutsuja hoveihin ympäri Eurooppaa, soitti, sävelsi ja hurmasi niin yleisöä kuin naisia.

– Kerrotaan, että hän oli sellistinä orkesterissa Beethovenin 7. sinfonian kantaesityksessä. Jännä yksityiskohta kitaristin elämässä, sanoo Palmu.

Siinä on keinuntaa, iloa, valoa ja yllätyksiä. — Hannu Vesioja

Giuliani palasi myöhemmin Italiaan mukanaan kaksi tytärtä Itävallasta, toinen oli myöhemmin isän soittokumppani, kitaravirtuoosi hänkin.

Timo Seppäläinen

Osmo Palmulla on edessä epätavallinen ja raskas urakka: hän soittaa samana päivänä kahden konsertin solistina, kummassakin kaksi konserttoa. – On vain hienoa, että pääsee soittamaan orkesterin kanssa. kitaristille se ei ole aivan arkea.
Osmo Palmulla on edessä epätavallinen ja raskas urakka: hän soittaa samana päivänä kahden konsertin solistina, kummassakin kaksi konserttoa. – On vain hienoa, että pääsee soittamaan orkesterin kanssa. kitaristille se ei ole aivan arkea.

Savonlinnassa kuullaan konsertto, jossa tämä aikansa julkkisvirtuoosi oli saanut näyttää häikäisevää taituruuttaan Euroopan konserttilavoilla. Savonlinnassa teoksen taituroi orkesterin säestyksellä Osmo Palmu, joka on itsekin menestynyt kansainvälisissä kitarakilpailuissa. Palmu soittaa myös toisen, lyhyemmän konserton, säveltäjänä Antonio Vivaldi.

– Se on alunperin luuttukonsertto. Vivaldin aikaan kitara oli kyllä olemassa, mutta se oli pieniääninen ja viritykseltään hämmentävä, pikemmin muinais-ukulele kuin kitara, nauraa Palmu.

– Vivaldin lyhyt konsertto tarjoaa tarttuvia melodioita ja tuttua Vivaldi-tunnelmaa.

Klassinen kitara on Palmun mukaan musiikkiopistoissa hyvin suosittu, usein heti pianon ja viulun jälkeen.

– Se on muuntumiskykyinen soitin, joka taipuu moneen tyyliin ja jolla on valtavat mahdollisuudet. Yleensä jossain vaiheessa kaikilla kitaristeilla on sähkökitara-vaihe, niin minullakin. Se on täysin eri soitin ja vaatii hyvin erilaisia soittotapoja, vaikka kielet ovatkin samat, muistuttaa Palmu.

Klassisen kitaran soittajat tunnistaa usein oikeasta kädestä: näppäinkädessä on pitkähköt, tarkasti viilatut kynnet.

– Vielä Giulianin aikaan kitaraa näppäiltiin sormenpäillä, mutta Andres Segovia alkoi 1900-luvun alussa hakea voimakkaampaa ääntä ja kehitti tekniikan, jossa näppäillään kynsillä. Nykyään jokainen kitaristi hakee oman näppäilytyylinsä. Vahvat kynnet ovat kitaristille eduksi, tosin osa käyttää myös tätä varten kehitettyjä tekokynsiä, kertoo Palmu.

Kitaran herkkä pieni ääni on solistisoittimena pieni ongelma. Palmu tuo mukanaan omat vahvistimet, jotka takaavat sen, ettei orkesteri peitä solistia.

Vivaldin aikaan kitara oli kyllä olemassa, mutta se oli pieniääninen ja viritykseltään hämmentävä.Osmo Palmu

– Tässäkin pitää olla tarkkana: äänen pitää säilyä sävykkäänä kitaranäänen, liikaa ei pidä vahvistaa. Balanssin löytämisessä on työtä.

Kahden italialaisen kitarakonserton lisäksi kuullaan haikea hidas osa Mendelssohnin Italialaisesta sinfoniasta sekä ruotsalaisen Atterbergin Sarja barokin tyyliin. Konsertin johtaa Hannu Vesioja.

– Mendelssohn sävelsi Italialaisen paikan päällä ja käytti kuulemiaan kansanmelodioita. Hitaan osan kaunis melodia alkaa kuin Vain pieni kansanlaulu, ja samaa peruahan ne ovatkin. Tosin niin päin, että suomalaiset ottivat melodian Mendelssohnin sinfoniasta ja muuttivat omakseen, kertoo Vesioja.

Atterbergin sarja on räiskyvää, uusvanhaa musiikkia, jossa iloinen, nykyaikainen rajaton meno seuraa barokin tanssisarjan osia.

– Siinä on keinuntaa, iloa, valoa ja yllätyksiä. Kyllähän sekin vie Italiaa kohti, eikö. Ohjelma kestää kokonaisuudessaan alle tunnin, kertoo Vesioja.

Koronan vuoksi on orkesteri tavallista hieman pienempi. Melko pienen jousiston lisäksi on puupuhaltimia.

Konsertissa noudatetaan tarkasti Suomen sinfoniaorkestereiden liiton suosituksia, ja Parikkalan ja Savonlinnan kirkoissa noudatetaan tarkkoja yleisön turvaohjeita.

– Orkesteri konsertoi viimeksi helmikuussa, juuri ennen koronakautta. On suuri ilo päästä pitkän tauon jälkeen yleisön eteen. Suurissa kirkoissa on tilaa musiikille ja myös kuulijoille istua turvallisen väljästi. Tästä musiikista saa energiaa pimenevään syksyyn, sanoo Vesioja.

Italialaisia tunnelmia – Palmu ja kitara, Savonlinnan orkesterin konsertit 4.10. Parikkalan kirkossa klo 15 ja 4.10. Savonlinnan Tuomiokirkossa klo 19. Joht. Hannu Vesioja, sol. Osmo Palmu, kitara. Mendelssohn, Giuliani, Vivaldi, Atterberg.

Osmo Palmu

Pääkaupunkiseudulla vaikuttava klassinen kitaristi.

Musiikin maisteri Sibelius-Akatemiasta, opiskellut myös mm. Pariisin konservatoriossa.

Palkittu kitarakilpailuissa, mm. Forum Gitarre Wien, Fernando Sor -kilpailu Roomassa.

Julkaissut kaksi soololevyä.

Esiintyy soolokonsertein ja kamarimuusikkona.

Toimii opettajana mm. Espoon musiikkiopistossa.

Soittanut useita teoksia kantaesityksinä mm. säveltäjiltä Kai Nieminen, Kirmo Lintinen, Jyrki Linjama, Lotta Wennäkoski.