Kirja-arvio: Muurien molemmat puolet

306 sivua. Atena 2019.

”Kukaan ei rakenna muureja paremmin kuin minä”, Donald Trump julisti tammikuussa 2017, muutamaa päivää ennen virkaanastujaisiaan.

Vielä ei muuria ole Meksikon-rajalle noussut, mutta muualle maailmaan esteitä rakennetaan kiihtyvällä vauhdilla. Brittitoimittaja Tim Marshall tutkii uutuuskirjassaan sitä, ovatko muurit aikamme kuva vai onko kyse vain pitkästä jatkumosta.

Kirjan kahdeksan laajan esseemäistä lukua tarkastelevat jakolinjoja geopolitiikan taiturin tarkalla silmällä, historiallista perspektiiviä unohtamatta.

Muurit ovat paitsi fyysisiä esteitä myös – ja ehkä jopa ensisijaisesti – henkisiä rajalinjoja.

Kiinan muurin tarkoituksena oli erottaa sivistynyt maailma barbaareista. Samalla tavalla Trumpin rummuttama rajaeste tavoittelee jakoa amerikkalaisiin ja ei-amerikkalaisiin.

Kyse on ennen kaikkea symbolista. Meksikon-muurin käytännön merkitys jäisi mitättömäksi, kun joka tapauksessa yli kaksi miljoonaa ihmistä ylittää rajan päivittäin virallisten raja-asemien kautta.

Konkreettisten betoni- ja piikkilankaesteiden lisäksi Marshall kiinnittää huomionsa myös ajattelun muureihin. Jos ihmiset ovat kanssakäymisissä vain samanhenkisten kanssa, käynnistyy helposti jako meihin ja niihin. Olipa kyse sitten sambialaisesta luksusasuinalueesta tai brittilähiön sisäänpäin kääntyneestä muslimiyhteisöstä, voivat nämä mielen jakolinjat tuoda yhteiskuntaan epävakautta.

Muureilla on toinenkin puolensa. Marshall huomauttaa, kuinka muurit ovat tietyissä tilanteissa, esimerkiksi Pohjois-Irlannin 1970–80-lukujen levottomuuksissa, olleet perusteltuja aikalisiä.

Tulehtuneessa tilanteessa ne ovat antaneet ihmisille lisäaikaa purkaa mielensä muurit, minkä jälkeen fyysisetkin muurit on voitu kaataa. Mika Rissanen