Elokuva-arvio: Takautumia, irtovitsejä ja tyylikkäästi toteutettua väkivaltaa

Kirsti Vuorela

Renee Montoya (Rosie Perez), Huntress (Mary Elizabeth Winstead), Harley Quinn (Margot Robbie), Cassandra Cain (Ella Jay Basco) ja Black Canary (June Smollett-Bell) lyövät hynttyyt yhteen lyödäkseen kumoon yhteisen vihollisen.
Renee Montoya (Rosie Perez), Huntress (Mary Elizabeth Winstead), Harley Quinn (Margot Robbie), Cassandra Cain (Ella Jay Basco) ja Black Canary (June Smollett-Bell) lyövät hynttyyt yhteen lyödäkseen kumoon yhteisen vihollisen.

Anarkistista antisankareiden karkelointia

Birds of Prey: And the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn (Yhdysvallat, 2020)

Ohjaus: Cathy Yan. Käsikirjoitus: Christina Hodson.

Rooleissa: Margot Robbie, Mary Elizabeth Winstead, Jurnee Smollett-Bell, Rosie Perez, Ella Jay Basco, Chris Messina, Ewan McGregor.

Kesto: 109 min. K-16.

KOLME TÄHTEÄ

Muutaman vuoden takaisen Suicide Squad -elokuvan paras osa oli Margot Robbien näyttelemä Harley Quinn. Melko tuoreeltaan DC-sarjakuvien historiassa, vasta 1990-luvulla kehitetyn hahmon ominaispiirteisiin oli kuulunut epäterveellinen suhde superpahis Jokeriin.

Lähivuosina Harley Quinnia ollaan pyritty kohentamaan pelkästä läheisriippuvasta sivuhahmosta ihan DC Comicsin ykkösketjuun.

Uusi elokuva on osoitus siitä, että työ tuottaa tulosta. Robbien mahtavasti tulkitsema villikko on täydellinen naisvetoisen antisankaritoiminnan keulakuvaksi.

Jokerin kanssa välit katkonut Harley etsii nyt itseään ihmisenä. Sielunrauhan etsimisessä auttaa kunnon kähinöinti jota on luvassa kun Harley päättä auttaa nuoren Cassien (Ella Jay Basco) Roman Sioniksen (Ewan McGregor) ja Victor Zsaszin (Chris Messina) kynsistä.

Joukko kovia koneita naisia kohtaa kuin kohtalon saattelemana. Heillä riittää sisua ja kokemusta alamaailman kohtaamiseen. Roistoilla tulee olemaan tukalat paikat, kun Harleyn rinnalle liittyy katkera poliisi Renee Montoya (Rosie Perez), kostoa janoava Huntress (Mary Elizabeth Winstead) ja kovaääninen Black Canary (June Smollett-Bell).

Petolintujen seikkailut on kuvattu sähäkästi. Usein myös hyvin sekavasti. Mukana on takautumia ja irtovitsejä kuin television komediasarjoissa. Tyylikkäästi ja taidolla toteutettu väkivalta on ajoittain suorastaan absurdia.

Pääviisikon kemia toimii hyvin. Paljon paremmin, kuin yksikään kohtaus Suicide Squadissa. Hahmot esitellään huolella, mutta kaikessa hauskanpidossa itse tarinan kehitys on jäädä täysin. Elokuvan pääpahis jää melko vaisuksi vastukseksi.

Parasta elokuvassa on Robbie joka selkeästi pitää hauskaa roolissaan ja hallitsee jokaista hetkeä jossa esiintyy.