Kirja-arvio: Futisseurojen logojen tarina kiteytyy näin: Fanit vastaan pomot, perinne vastaan bisnes

Leonard Jägerskiöld Nilsson: Jalkapallon seuravaakunat — Joukkueiden viralliset tunnukset ja niiden historia. Suomentanut Tuomas Renvall. Suomalaisseurojen tunnukset Petri Lahti. Minerva Kustannus 2018, 223 s.

Kirja-arvio: Futisseurojen logojen tarina kiteytyy näin: Fanit vastaan pomot, perinne vastaan bisnes

Miksi Athletic Bilbaon seuraväri oli alun perin sama sinivalkoinen kuin Blackburn Roversilla? Mikä seuralogo oli valmis jo seuraa perustettaessa? Mistä Buenos Airesin suurseuran Boca Juniorsin sinikeltainen väri johtuu?

Urheilutoimittaja Leonard Jägerskiöld Nilssonin katsaus jalkapalloseurojen logojen historiaan vastaa näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin, joita ei edes älyäisi kysyä, olipa sitten futisniilo tai vain peruspenkkiurheilija. Triviaa ja värien tunnustamista on moneen lähtöön ja seitsemästä maasta Euroopasta, jossa seurajalkapalloilun kansainvälisellä rahalla on suurin pesä.

Mikä parasta, kirja kattaa lajin lisäksi ison kulttuurihistoria-annoksen.

Jalkapallo kytkeytyy tiiviisti kaupunkikulttuurin kehitykseen. Ennen universaalia fanitusta seuroilla oli tiukka paikallinen identiteetti.

Jalkapallon seuravaakunat -kirjasta käy nimittäin ilmi, että maasta riippumatta pelipaitoihin painetuissa seuralogoissa oli joukkueiden kotikaupunkien nähtävyyksiä ja tunnettuja maamerkkejä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta urheilumaailman bisneshenkiset tuulet pyyhkäisivät ne vaakunoista kentän laidalle.

Nilssonin selvityksen lähtökohta on seuratunnusten historia. Se on kirjassa taitettu tekstisivujen marginaaliin, minkä seurauksena esille nousee muita yleisiä jalkapallomaailman lainalaisuuksia.

Jokaisen seuran kohdalla on pienoinen historiikki alhon ja menestyksen vuosista. Niistä voi tehdä kaksi johtopäätöstä: fanit ovat seuraomistajia perinnetietoisempia ja sopupeliepäilyt ja taloudelliset ahdingot koskettavat jossain vaiheessa joka joukkuetta.

Kirja kattaa jalkapallon lisäksi ison kulttuurihistoria-annoksen.

Seuralogojen laatiminen ei kirjan perusteella ole paljon heraldisista periaatteista piitannut. Muotoja ja värejä on sotkettu surutta, ja logoja on suunniteltu kaveriporukassa tai sitten ne on tilattu seurapomon kummin kaimalta.

Fanihommat ovat yleensä syvälle meneviä tunnetason asioita, joten tällainen näpertely yllättää — tai on se ainoa oikea intohimon ilmaisumuoto. Logo on yhteisöllinen tunnus, joka syntyi usein pitkän aikaa seuran jälkeen.

Nilssonin kirjassa suurin painoarvo on Englannilla Valioliigan vuoksi, mutta jokaista liiga- ja maakatsausta sävyttää pieni puutteellisuus.

Kaikki seurat eivät tehneet yhteistyötä ruotsalaistoimittajan kanssa, joten aukkoja on jäänyt, mikä tuo logoselvitykseen jäsentymättömyyttä. Monista maista mukana ovat tunnetuimmat seurat. Helppo, joskin usein perinteikäs valinta, mutta ei välttämättä tarjoa mahdollisuutta oppia uutta.

Lopuksi vastauksia:

Athletic Bilbaon perustanut englantilaismies osti seuran ensimmäiset pelipaidat Roversilta. Amsterdamin Ajaxin. Boca on satamakaupunginosa, ja Juniors valitsi värinsä ensimmäisen laivan perusteella. Se oli ruotsalainen.

Hyvää: Vaihtelua henkilövetoisiin tietokirjoihin.

Huonoa: Aukot sarjakohtaisissa selvityksissä.

Erityistä: Kustantaja on lisännyt Suomi-osion.