Tuomo Yli-Huttulan uutuuskirja avaa porvariston kulissien takaista vallankäyttöä

Kirja kertoo, kuinka yhteistyö on sujunut tasavallan sisäpiirissä kokoomustaustaisen Sauli Niinistön presidenttikaudella. Kirja myös avaa niitä tuntoja, mitä syntyy, kun intohimoisesti politiikkaa tekevä tulee kaltoin kohdelluksi.

Arto Wiikari

Tuomo Yli-Huttulan uutuuskirja kertoo, miten joulukuussa 2018 sata vuotta täyttävä kokoomus on kehittynyt 2000-luvulla Suomen vaikutusvaltaisimmaksi puolueeksi ja miltä kokoomus näyttää muiden puolueiden kärkipoliitikkojen silmin.
Tuomo Yli-Huttulan uutuuskirja kertoo, miten joulukuussa 2018 sata vuotta täyttävä kokoomus on kehittynyt 2000-luvulla Suomen vaikutusvaltaisimmaksi puolueeksi ja miltä kokoomus näyttää muiden puolueiden kärkipoliitikkojen silmin.

Otava julkaisi keskiviikkona Tuomo Yli-Huttulan kirjan Presidentti ja porvarivalta – Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä.
Kirja pureutuu julkisuudessa hillitysti esiintyvän porvariston vallankäyttöön ja sisäpiirin keskinäisiin, usein jopa hyvin ristiriitaisiin suhteisiin. Kirja on myös jatkoa Yli-Huttulan aikaisemmalle teokselle Puolivallaton puolue, joka ilmestyi vuonna 2006.
Myös tämä kirja avasi ikkunoita kokoomuksen toimintaan 1990-luvulta aina vuoden 2006 presidentinvaaleihin saakka.

Tuomo Yli-Huttulan kirja on syksyn Niinistö-aiheisista kirjoista poikkeuksellisin siksi, että hän on haastatellut kirjaansa myös presidentti Sauli Niinistöä. Kirjassa ääneen pääsevät Niinistön lisäksi myös yli 70 muuta politiikan keskeisintä suurvaikuttajaa menneen 12 vuoden ajalta, mukana ovat kokoomuksen lisäksi muun muassa keskustan ja Sdp:n ykköspoliitikkoja.
— Arvostan todella paljon suomalaisia poliittisia vaikuttajia heidän rohkeasta avoimuudestaan ja tapahtumien kriittisestä läpikäymisestä, Yli-Huttula kiittelee haastateltaviaan.

Tuomo Yli-Huttula sanoo, että uuden kirjan kirjoittaminen alkoi kiehtoa häntä sen jälkeen, kun hän oli alkanut saada viestejä ja kannustusta jatko-osan kirjoittamiseen.
— Idea alkoi viehättää itseänikin yhä enemmän, Yli-Huttula sanoo ja samalla harmittelee sitä, että Suomessa kirjoitetaan liian vähän eri puolueista ja tapahtumista syvällisiä analyysejä, joissa myös avataan kulissien takaisia tapahtumia.
— Nyt asioista ja tapahtumista kirjoitetaan lähinnä muistelmateoksissa, joissa on vain yksi näkökulma asiaan, Yli-Huttula sanoo.

Hän tähdentää, että Presidentti ja porvarivalta ei ole historian kirjoitusta vaan teos on tehty journalistisella otteella.

Kirjassa ei Yli-Huttulan mukaan myöskään etsitä politiikan sankareita ja konnia.
— Itselleni oli ehkä merkittävintä huomata, kuinka suurin osa suomalaisista poliitikoista tekee työtään vahvalla intohimolla ja tunteella. Siksi on täysin ymmärrettävää, jos joku tuntee jossakin tilanteessa kokevansa epäoikeudenmukaisuutta, että se jättää jälkensä ihmissuhteisiin — politiikassakin.

Yli-Huttula sanoo, että varsinkin ne, jotka nousevat politiikan ykköskaartiin, eivät ajaudu sinne, vaan heillä on vahvaa tahtoa ja halua.
— Silloin heillä on myös oma vahva poliittinen näkemys – missio, joten konflikteja voi syntyä ja syntyy.

Tuomo Yli-Huttula toivoo, että kirja kuvaisi myös suomalaisen demokratian vahvuutta ja sitä, miksi sitä on syytä vaalia.
Hän siteeraa savonlinnalaislähtöistä, keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeriä ja lakimiestä Seija Turtiaista, joka kertoo kirjassa perussuomalaisten hajoamisen jälkeisestä tilaisuudesta Kesärannassa sen jälkeen, kun Juha Sipilä (kesk.) ja Petteri Orpo (kok.) olivat todenneet, että hallitus voi jatkaa uuden Sinisten ryhmän kanssa.
— Seija Turtiainen kertoo viisaasti, että: ”Katselin sitä porukkaa ja ajattelin, että on tämä fantastinen maa. Kaikki ovat kavereita keskenään paitsi Halla-aho, joka ei kuulunut joukkoon. Kaikki muut keskustelivat ystävällisesti keskenään tietäen, että jossakin vaiheessa saatetaan olla yhdessä hallituksessa. Se on aikamoinen vahvuus suomalaiselle demokratialle. On se aikamoista näytelmää istuntosalissa, kun sitä vertaa siihen todellisuuteen”.
— Tätä on suomalainen demokratia, että vaikka kipinöitä lentää suurten poliitikkojen välillä ja hampaankoloonkin voi jäädä jotain, silti homma pelittää oikeistosta vasemmistoon, kun siihen on tahtoa.

Hänet yllätti myös se, että lähihistorian arvostetuimmaksi pääministeriksi nousi kiistatta Matti Vanhanen (kesk.).

Jos Tuomo Yli-Huttulalle kirkastui se, kuinka intohimoisesti poliitikot tekevät työtään, hänet yllätti myös se, että lähihistorian arvostetuimmaksi pääministeriksi nousi kiistatta Matti Vanhanen (kesk.).
— Kokoomuslaiset nostivat hänet hyvin voimallisesti parhaimmaksi pääministeriksi. He arvostivat Vanhasen maltillisuutta, tasapuolisuutta ja rakentavaa tapaa johtaa hallitusta. Esimerkiksi Jan Vapaavuori (kok.) kehuu Vanhasta kirjassani vuolaasti, vaikka he ottivat hyvin voimakkaasti yhteen muun muassa kauppakeskushankkeessa.

Yli-Huttulan mukaan Vanhasen ansiot pääministerinä nousevat arvoonsa myös siksi, että hän pystyi toimimaan arvostettavasti, vaikka hän oli samaan aikaan niin vaalirahoitus- kuin yksityiselämäkohujen keskellä.

Politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille Tuomo Yli-Huttula toivoo antavansa kirjallaan avaimia ymmärtää paremmin tämän päivän politiikkaa ja kaikkea sitä, mitä taustalla ja näkymättömissä tapahtuu.
— Politiikka kuin mediakin ovat tänä päivänä niin hektisiä, että monia asioita jää nopeasti unohduksiin ja pimentoon. Kirjalla haluan avata lukijoille, miksi Suomessa on lähihistoriassa tehty tiettyjä ratkaisuja. Toivottavasti kirja antaa lukijoille eväitä nähdä poliitikot ja asiat myös toisenlaisesta näkökulmasta, pintaa syvemmältä, Yli-Huttula pohtii ja sanoo, että siksi hän myös jättää johtopäätösten tekemisen lukijoille. Itse hän ei ole niitä halunnut tehdä.

Tietokirjailija Tuomo Yli-Huttula on taustaltaan journalisti, joka työskentelee Finanssiala ry:n viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajana. Aikaisemmin Yli-Huttula on toiminut muun muassa sanomalehti Itä-Savon päätoimittajana vuosina 2008–2012.

Luetuimmat