Elokuva-arvio: Tuukka Temosen ohjaama Aika jonka sain on inspiroiva tosikertomus, jossa Olga Temonen tekee hienon roolisuorituksen

Optipari

Jaana (Olga Temonen) menettää onnettomuuden myötä kävelykykynsä, muttei rakkauttaan ratsastusta kohtaan.
Jaana (Olga Temonen) menettää onnettomuuden myötä kävelykykynsä, muttei rakkauttaan ratsastusta kohtaan.

Aika jonka sain (Suomi, 2020).

NELJÄ TÄHTEÄ

Ohjaus: Tuukka Temonen. Käsikirjoitus: Olga Temonen, Tuukka Temonen.

Rooleissa: Olga Temonen, Micke Rejström, Sebastian Rejman, Satu Silvo, Pilvi Hämäläinen, Ville Myllyrinne, Riitta Havukainen.

Kesto: 104 min. K-12.

Tuukka Temosen kolmannessa kokopitkässä on pohjalla dramaattinen tositarina kouvolalaisen esteratsastajan Jaana Kivimäen kohtaamasta tragediasta.

Inspiroivaksi elokuvan tekee vastoinkäymisten voittaminen. Ihmismieli pystyy nousemaan hauraan ruumiin yläpuolelle.

Kasassa ovat ainekset pätevään urheilijadraamaan.

Jaana (Olga Temonen) on työssäkäyvä äiti. Arkeen kuuluu paljon paineita. Rakkauselämässä on liekkiä – ihan liikaakin. Miesystävä Marko (Sebastian Rejman) on omistushaluinen kuumakalle, josta äiti (Riitta Havukainen) varoittelee.

Yksi asia kuitenkin saa arkiset huolet unohtumaan: ratsastus. Hevosen selässä Jaana tuntee itsensä vapaaksi.

Ikävän onnettomuuden myötä kaikki muuttuu.

Alkaa mahdottomalta tuntuva ylämäen kulku. Alun masennuksen voitettuaan Jaana tähdentää motivaationsa yhteen tavoitteeseen. Kävely on ehkä historiaa, mutta ratsastusura ei ole ohitse.

Elokuvan toinen käsikirjoittaja Olga Temonen tekee hienon roolisuorituksen Jaanana. Dramaattisen tarinan läpikäyminen tarkoittaa suurta tunteellista vuoristorataa, jonka Temonen selvittää muuttumatta koskaan falskiksi.

Yhdeksi elokuvan mielenkiintoisimmista elementeistä nousee epätäydellisen parisuhteen kuvaus. Sebastian Rejmanin näyttelemän Markon ja Temosen Jaanan välisissä kohtauksissa on kipinää.

Tämä autenttinen kivikkoisen rakkauden kuvaus auttaa elokuvaa kiertämään kaikista kliseisimmän nyyhkyilyn.

Sopivaa melodraamaa tarjoillaan ratsastuksen kautta. Tuore kuvaajakolmikko Mikko Peltonen, Aki Huttunen ja Ida-Maria Tunturipuro onnistuvat vangitsemaan ratsastuksen huuman kauniisti, vaikka majesteettisten eläimien kuvaaminen on kuuluisasti hankalaa.

Aika jonka sain on kummaltakin Temoselta kunnioitettava suoritus. Kahdesta edellisestä elokuvasta opitut asiat on nyt tuotu näytille tasaisena ammattitaitona.

Tosin välillä käsikirjoitus kärsii turhasta selittämisestä. Dialogi on hetkittäin alleviivaavaa.

Aika jonka sain on todellinen, hiottu ja laadukas independent-elokuva. Tärkein onnistuminen on siinä, että se saa hahmonsa tuntumaan aidoilta ihmisiltä, joiden kohtaloista välittää vilpittömästi.

Hyvää: Inspiroiva tarina. Roolisuoritukset.

Huonoa: Dialogi hetkittäin turhan alleviivaavaa.

Erityistä: Elokuvaa kuvattiin Elimäellä, Kouvolassa, Kotkassa ja Hämeenlinnassa.

Toho

Makoto Shinkain uudessa animessa on jälleen pääroolissa upeat kuvat. Hodoka ja Hina tapaavat myrskyisissä olosuhteissa.Kuvan oikeudet: TOHO
Makoto Shinkain uudessa animessa on jälleen pääroolissa upeat kuvat. Hodoka ja Hina tapaavat myrskyisissä olosuhteissa.Kuvan oikeudet: TOHO

Sateen pyyhkivä rakkaustarina

Weathering with You (Tenki No Ko, Japani, 2019).

KOLME TÄHTEÄ

Ohjaus ja käsikirjoitus: Makoto Shinkai.

Alkuperäisissä äänirooleissa: Kotaru Daigo, Nana Mori, Tsubasa Honda, Sakura Kiryu.

Kesto: 112 min. K-7.

Makoto Shinkaista on tullut nopeasti japanilaisen animaation uusi supertähti. Hän on noussut kotimaassaan Studio Ghiblin kummisedän Hayao Miyazakin rinnalle elokuviensa suosiossa.

Shinkain edellinen, Suomessakin nähty Your Name ja uusin olivat kumpikin vuotensa katsotuimpia. Länsimaissa Miyazakin on ehkä yhä synonyymi laatu-animelle, mutta tulevina vuosina Shinkaista voi tulla myös yleisesti tunnettu.

Ainoana esteenä genren supertähteydelle on se, että Shinkain elokuvat ovat aikuisempia. Ohjaaja rakastaa punoa ylitsepursuavan melodraaman ympärille metafyysisiä kuvitelmia.

Rakkaustarinoissa tuntuu usein olevan koko universumin paino.

Tällä kertaa rakkaustarina syntyy kotoa karanneen Hodokan ja mysteerisen Hinan välille. Elämä tuntuu ennen kaksikon tapaamista synkältä. Tokiossa on satanut kaksi kuukautta taukoamatta.

Työn pienestä kustantamosta saanut Hodoka selvittää, että Hinalla on yliluonnollisia kykyjä hallita säätä.

Rakkaustarina tuntuu tuhoon tuomitulta. Ylimaalliset ja maalliset voimat yhtälailla haluavat erottaa rakastavaiset. Heidän yhteytensä tuntuu uhkaavan koko Tokion tulevaisuutta.

Epätoivoista romantiikkaa tihkuva tarina ei toimisi, ellei se olisi niin tosissaan. Kaikkea tukee uskomattoman kaunis toteutus, joka onnistuu kuvailemaan idean rakkauden ja sään yhteydestä.

Shinkain elokuvien suosio on selkeästi antanut tekijöille suuren budjetin, josta jokainen sentti on laitettu koreisiin kuviin.

Hyvää: Upeat kuvat. Korkealentoinen tarina.

Huonoa: Melodraamamittari käy toisinaan punaisella.

Erityistä: Oli Japanin virallinen ehdokas Oscareiden paras vieraskielinen elokuva -kategoriaan.