Tumma teksti, kirkas musiikki — Parikkalassa ja Savonlinnassa soi pitkänäperjantaina musiikki, jota on kutsuttu maailman kauneimmaksi

Miksi Pergolesi kirjoittaa iloisesti, kun Stabat materin teksti on niin surullista, ihmettelee mezzosopraano Minna Raassina, Savonlinnan orkesterin solisti.

Timo Seppäläinen

Kapellimestari Kari Kropsu ja sopraano Johanna Isokoski Savonlinnan orkesterin harjoituksissa. Työn alla Pergolesin Stabat mater, joka soi pitkänäperjantaina Savonlinnassa ja Parikkalassa.
Kapellimestari Kari Kropsu ja sopraano Johanna Isokoski Savonlinnan orkesterin harjoituksissa. Työn alla Pergolesin Stabat mater, joka soi pitkänäperjantaina Savonlinnassa ja Parikkalassa.

Mitä ihmettä se Pergolesi oikein on ajatellut? Onko tässä tekstissä jokin juttu, jota en ymmärrä?

Tätä on miettinyt Minna Raassina, Savonlinnan seurakunnan kanttori ja maanmainio mezzosopraano.

Hän on valmistanut Giovanni Battista Pergolesin Stabat mater -teoksen alttosooloja. Raassina ja sopraano Johanna Isokoski laulavat teoksen Savonlinnan orkesterin solisteina pitkänäperjantaina Parikkalassa ja Savonlinnassa, johtajana on Kari Kropsu.

Stabat mater merkitsee suoraan käännettynä Seisoi äiti. Stabat mater -teoksia on sävelletty paljon, kaikissa sama latinankielinen teksti, joka kuvaa neitsyt Marian tunnelmia Jeesuksen, esikoisen, ristin juurella.

— Monessa osassa teksti kertoo äidin pohjattomasta surusta, mutta tämä Pergolesipa on kirjoittanut aika iloista ja duuripitoista musiikkia!

— Sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Paljon olen barokkimusiikkia tutkinut, mutta tämä on jäänyt ratkaisematta. Varmaa on, että musiikki on tavattoman kaunista ja vaihtelevaa. Ihmeellistä, noh, taivaallista musiikkia.

Pergolesin Stabat materia kutsuttiin sen syntymän aikoihin 1736 kauneimmaksi ihmisen säveltämäksi musiikiksi.

Raassina on itse äiti, ja äidin tunteista kertova musiikki koskettaa.

— Ei ehkä Stabat mater, mutta viime jouluna jouduin itkemään Taivas sylissäni -laulun etukäteen monta kertaa, tyhjäksi asti, jotta en itkisi seurakunnan edessä. Näin on laulajan joskus tehtävä.

Raassina kehuu nuorta Johanna Isokoskea.

— Uskomattoman kaunis ääni. Jos johonkin niin häneen sopii adjektiivi vaalea, sellainen kirkas ja helkkyvä. Tuollaista ääntä kuulee harvoin, miettii Raassina.

Johanna Isokoski ei ole sukua Soile Isokoskelle. Johanna Isokoski tuli toiseksi Kangasniemen laulukilpailuissa 2017 ja sai erikoispalkinnon Lappeenrannan kilpailuissa 2016. Hän esiintyy tällä kaudella Kansallisoopperassa Taikahuilun Papagenana.

Kapellimestari Kari Kropsu on löytänyt yhden ratkaisun Pergolesin musiikin ja tekstin ristiriitaan.

— Kari johtaa iloiset osat tavallista hitaammin, jolloin niiden sävy muuttuu. Huolettomuus katoaa, ja duurikohtaankin tulee mietteliästä surua, miettii Raassina.

Kari Kropsu ei ole aiemmin johtanut teosta.

— Olen soittanut tässä viulua useastikin Jyväskylässä. Tämä ei ole helppo orkesterille, vaan vaatii tarkkuutta ja jatkuvaa täydellistä seuraamista.

Kropsu löysi noin 40-minuuttia kestävällä Stabat materille pariksi Vivaldin teosharvinaisuuden, noin kuusi minuuttia kestävän teoksen Pyhällä haudalla.

— Löysin tämän aarteen sattumalta. Se on Vivaldin säveltämäksi hyvin kromaattista musiikkia. Barokissa kromatiikka ilmensi tuskaa. Hieno pari Pergolesin mestariteokselle, sanoo Kropsu.

Parikkala ja Savonlinna samana päivänä

Savonlinnan orkesteri pitää saman konsertin pitkänäperjantaina kaksi kertaa, ensin Parikkalan kirkossa, sitten Savonlinnan Tuomiokirkossa.

— Orkesteri on jo muutaman kerran soittanut samana päivänä kirkkokonsertin Savonlinnan lisäksi Varkaudessa tai Imatralla . Se on rankka rupeama, mutta on hienoa, että suurella työllä valmistettu konsertti on voitu toistaa ja yleisö on saanut kuultavaa, kertoo intendentti Ilkka Vesioja.

Pitkänäperjantain konsertti on orkesterin ensimmäinen Parikkalassa.

— Orkesteriin tuli viime syksynä uusi viulisti, Parikkalan seurakunnassa aloittanut kanttori Elisa Solasaari. Hän käy junalla harjoituksissa ja on hieno lisä viulusektioon.

— Elisa ehdotti, että orkesteri voisi konsertoida joskus myös Parikkalassa, ja niin tämä järjestyi luontevasti, kertoo Vesioja.

Timo Seppäläinen

Mezzosopraano Minna Raassina ei ole löytänyt vastausta siihen, miksi Pergolesi on säveltänyt iloisenihanaa musiikkia surulliseen tekstiin.
Mezzosopraano Minna Raassina ei ole löytänyt vastausta siihen, miksi Pergolesi on säveltänyt iloisenihanaa musiikkia surulliseen tekstiin.

Orkesterin taiteellinen johtaja Kari Kropsu asuu nykyään Saksassa. Hän johtaa Savonlinnassa muutaman konsertin vuodessa ja suunnittelee vuosiohjelman.

— On tosi mukava tulla Savonlinnaan ja tämän oman orkesterin luo. Tämä on hyvä porukka, jonka työtä arvostan todella, niin ammattilaisten kuin harrastajienkin.

— On todella suuri asia kaupungille, että täällä on orkesteri. Sen näkee nyt ulkoapäin hyvin selvästi.

Kropsu on johtanut nykyisessä työpaikassaan Halberstadtin oopperassa viime aikoina muun muassa Verdin Naamiohuvit ja Smetanan Myydyn morsiamen.

Tulossa on useita oopperaproduktioita sekä jatkuvasti sinfoniakonsertteja.

Orkesteria harjoitti periodin alkupuolen, Kropsun tuloon saakka Hannu Vesioja. Savonlinnan orkesterissa on runkona ammattikvartetti ja soittajina harrastajia ja musiikkiopiston opiskelijoita. Yhtä konserttia varten on yleensä noin kahdeksan harjoitusta, puolet enemmän kuin ammattilaisilla.

— Tämä on nuorille äärettömän tärkeä mahdollisuus oppia musiikin suuria teoksia ja orkesterisoittoa.

Savonlinnan orkesterin Pääsiäiskonsertti pitkänäperjantaina 30.3. joht. Kari Kropsu, Johanna Isokoski, sopraano, Minna Raassina, altto. Parikkalan kirkko klo 14, Savonlinnan Tuomiokirkkoa klo 19.