Mikä olisi joulu ilman lunta, jouluruokaa ja lahjoja, mikä on joulun ihme? Linnanlausujat pohtivat joulun syviä ja kepeitä asioita sunnuntain matineassaan

Linnan lausujat tuovat joulurunomatineaansa ajatuksia talvesta, ihmeistä, sotajouluista, turhuuksista ja aidoista asioista. En ihmeistä paljon tiedä -nimi viittaa Lassi Nummen runoon.

Tuija Pauhu

Talvi, pakkanen, joulu ja sen kaikki ihmeet ovat aiheina Linnan lausujien runomatineassa.
Talvi, pakkanen, joulu ja sen kaikki ihmeet ovat aiheina Linnan lausujien runomatineassa.

Linnan lausujien oma joululahja on runomatinea En ihmeistä paljon tiedä. Lausujat ovat koonneet ja harjoitelleet esitettäviksi hyvinkin erilaisia ja -sävyisiä runoja, joissa yhteistä on joulu.

— Runoja on valittu teemoilla, kuten talvi, enkelit ja joulu. Mietimme myös, mitä ajattelemme joulusta, mitä jouluun itse kullakin kuuluu tai miten aikuinen kokee joulun, miten lapsi, kertoo ryhmän ohjaaja Kaarina Lavonen.

— Runot pohtivat myös sitä, kuinka tärkeää on lumi jouluntunnelmassa. Tai mitä sitten, jos lunta tai jouluun liittyviä asioita ei olekaan, lahjoja, ruokia, joulukuusta. Jos näitä ei ole, mitä jää?

Usein puhutaan joulun ihmeestä, mutta harva on miettinyt, mikä se on.

— Runomatinean alkupuolen talvirunot avaavat meille sitä tosiasiaa, että joulu on keskellä talvea. Siis lumella, pakkasella on merkitystä.

— Yksi teema on lapsen joulun kokemus. Lapselle joulun ihme on usein suurempi kuin aikuiselle. Siitä kertoo esimerkiksi Eeva Heilalan runo, jossa lapsi saa luvan katselle ihmeellisiä joulukoristeita.

Talvisodan muistovuosi näkyy myös runovalinnoissa. Runokoosteeseen onmuun muassa Maire Vaajakallion koskettava Viimeinen joulumme ja Toivo InnasenJoulukirje kaatuneelle isälleni

— Ehkä Viimeinen joulumme -runosta löytyy jotain, joka on tärkeää. Sodan riisuttu joulu avaa toisenlaisen näkökulman. Ei olekaan perinteisiä jouluun kuuluvia asioita ja tavaroita. Läheisen ihmisen läsnäolo on mieleenpainuvinta ja auttaa elämässä eteenpäin, miettii Lavonen.

Runomatinean nimi, En ihmeistä paljon tiedä, viittaa Lassi Nummen samannimiseen runoon.

— Se tuntui hyvältä, kun ajattelin ryhmän valitsemia runoja. Runot haastavat meidät miettimään, mikä on joulussa tärkeää itse kullekin kuulijalle. Hymy, hyvä sana, toisen huomioiminen ja yhdessä oleminen kantavat arjessa, ja jouluna niitä saa aimo annoksen.

— Ehkä tässä löytyy vastaus kysymykseen, mikä on joulun ihme. Ihme ovatkin niitä yksinkertaisia asioita, jotka saattavat jäädä huomaamatta. ”Ihme on ihmeen sisällä”, kuten Lassi Nummi kirjoittaa.

Runot arvostelevat myös joulun kaupallisuutta.

— Tavaraan, ruokaan kiintyneille on pientä piikittelyä. Heli Laaksosen Joulupatjaon hersyvä murrekuvaus joulumme merkillisistä tavoista. Heli tarjoaa hyvän ratkaisun: Joulupatja, jolla voi lojua mitään tekemättä läpi joulun, nauraa Kaarina Lavonen.

Linnan Lausujat -ryhmään kuuluvat Marja Hakkarainen, Katri Laamanen, Maire Makkonen, Leena Miettinen, Sisko Puustinen, Marja Rinkinen, Kaija Sairanen, Mirja Tepponen, Eeva-Kaisu Väisänen ja Marjatta Väyrynen

Joulurunomatinea En ihmeistä paljon tiedä Linnala-salissa su 15.12. klo 15. Linnan Lausujat, ohjaaja Kaarina Lavonen.

What do you want to do ?New mailCopy